Aiheeton ls, ehdinkö "karkuun"?

Kyllä ilmoitus siirtyy muuttopaikkakunnallekin, ennemmin tai myöhemmin, tietenkään inhmillistä unohdusta jne virkamiestaholla huomioimatta.

Mutta pyytää kun jossain vaiheessa ls.selvityspyyntö tulee uudelle paikkakunnalle ja teidän tietoonne,
kyseisestä lastensuojeluilmoituksesta itselleen kopion
ja alkaa valmistella omaa näkemystä ja kantaansa
kyseiseen ilmoitukseen niin voisi k u v i t e l l a
että olisi jonkinlaisessa (riippuu paikkakunnan ls.viranomaisista jne) asemassa lapsineen
ls.ilmoituksen sisältöä sossujen selvitellessä.
Asianajajakaan palveluineen ei ole poissuljettu, kun asioi lastensuojeluviranomaisen kanssa.

Lastensuojelu on viimeisen vuosikymmenen ollut meillä Suomessa
todella arvaamatonta ja sekavaa, sekalaista viranomaistoimintaa,
joten lopputulos lapsiperheiden kohdalla heidän kohdatessaan suomalaisen ja oman kuntansa lastensuojeluviranomaisen
voi olla ihan mitä vaan maan ja taivaan välillä.

Tänne laitetaan välillä kirjoituksia, jotka ovat kuin jostain satumaasta tai ls:n ohjekirjasta, miten ihanaa oli kun pääsi ls:n autettavaksi. Ei voi muuta kuin ihmetellä moisen kirjoittajan motiiveja...

Se toki tiedetään, että kuntien välillä voi olla valtavan suuria eroja palvelujen tarjoamisessa, mutta voiko noin suuria kuitenkaan. Tuo on huomioitava seikka siinäkin, MUUTTUUKO asiakkaan kohtelu jotenkin muuton jälkeen.

Kaikkein merkittävin ratkaisevissa tekijöissä on sossun persoona, oli kunta mikä tahansa, mutta millainen henkilö teidän kohdallenne sattuu, sillä on valtavan iso merkitys siihen, millaista palvelyua saatte ja miten teitä kohdellaan.

Toinen seikka, joka ratkaisee pitkälle kohtalonne on se, paljonko kunnanisät ovat katsoneet tarpeelliseksi uhrata resursseja lastensuojeluun.
- onko käytössä avohuollon tukia, siis muutakin kuin perhetyötä, tarkoitan siis ihan oikeita perheitä auttavia tukia
- säästääkö kuntanne myös sossujen määrässä eli miten ylityöllistettyjä sossut ovat. Jos heillä on henkeä kohden hoidettavana monen ihmisen työt, sen suurempi mahdollisuus on, että kaikkia ilmoituksia ei mennä läpi kovin tiheällä kammalla
- paljonko kuntapoliitikot ja sossujohtajat ovat antaneet sossuille liikkumavaraa huostaanottojen teossa aivan viime aikoina, onko niiden teko kielletty esim. loppuvuodeksi vai onko se hyvinkin toivottavaa... Tähän on lapsellista kenenkään sanoa, että huostaanotoista pidättäydyttäisiin siksi, että ne tulevat kalliiksi :)

Monet seikat vaikuttavat siis siihen, miten teistä tehtyyn ilmoitukseen ja teihin itseenne suhtaudutaan. Yleinen sääntö lienee, että toisen viranomaisen tekemään ilmoitukseen suhtaudutaan vakavammin kuin yksityishenkilöiden ilmoituksiin. Mutta onko tehty ilmoitus sen luontoinen, että se aiheuttaisi kiireellisiä toimenpiteitä, siihen on ihan mahdoton sanoa juuta tai eitä.

Pykälistä sen verran, että sossun on 7 pv:n aikana ilmoituksen tulemisesta tutkittava tapaus. Tutkinta voi käytännössä olla ovella kääntymisestä vuosien kyyläykseen ja painostukseen ihan mitä tahansa.

Esim. meidän taloyhtiössä on lapsi, joka on vuosia asunut pitkiä aikoja yksinään, naapurit ovat tehneet lukemattomia ls-ilmoituksia, mutta sossu käy vain sananmukaisesti kääntymässä ovella ja toteamassa, että "Täällä on kaikki hyvin." JOnkun toisen sossutoimiston alueella ilmoitus yksin olevasta lapsesta aiheuttaisi kiireellisen huostaanoton, mutta ei täällä. Aivan saman tyylinen ilmoitus voi jossain toimistossa johtaa kiireelliseen huostaanottoon ja jossain toisessa pelkkä pieni tarkastuskäynti riittää.

Kaiken edellä kerrotun valossa on aivan mahdoton tietää etukäteen, miten mihinkin tapaukeen ja ilmoitukseen suhtaudutaan. Ihmisillä tuntuu olevan täysin virheellinen luulo ja käsitys siitä, että asiakkaiden kohtelu olisi jotenkin yhdenmukaistettu kaikissa sossutoimistoissa koko maassa. Tätä on joidenkin ihmisten vaikea ymmärtää, erityisesti niiden, joista tehdyt ilmoituikset eivät ole johtaneet sossun taholta muuhun kuin pieneen piipahtamiseen asiakkaan kotona.

Omana joukkonaan vielä huostahullut ja ilkeilijät, jotka haluavat uskoa, että jokaisen ilmoituksen takana on kämppä, joka on kuin sikolätti, juopuneita aikuisia joka puolella, samoin huumeruiskuja jne :D Tuota noin... Totuus on tarua ihmeellisempi ja ilmoitusaiheet ja -sisällöt vaihtelevat kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Varmaan yksi tavallisimpia ta:lta tehtyjä ilmoituksia ja hirveä huoli vanhemman väsymisestä, josta sitten sossun pitäisi polkaista vaikka tyhjästä apua perheelle silloinkin kun kuntapoliitikot eivät ole budjetoineet siihen tarkoitukseen senttiäkään veroeuroja.

Toivottavasti teidän tapauksessa kaikki sujuu oikeudenmukaisesti ja hyvin!

Kiitos kaikille vastauksistanne.

Kuulin jostain sellaista, et mikäli eivät ehtis kirjata asiakkuutta alkaneeksi (ts. aloituspalaveri pitämättä), niin siinä tapauksessa asia ei seurais kunnan-, tai kaupunginrajojen ulkopuolelle. Voisko olla noin, ja mistä tuon tiedon vois varmistaa?

Ihan huvikseni en ole valmis mokomaa merkintää huolimaan !!

Huostaaanotto tuntuis aika epätodennäköiseltä, ku perusasiat täällä kotosalla ihan ok. Opettajat ja päiväkodin työntekijät eivät esim. ole olleet huolissaan. Lasten koulu sujunut kivasti, jne.

Itse tämän "sopan" aiheutin, kun erehdyin puhumaan stressistä, sen aiheuttamasta unettomuudesta ja hakemaan asiaan apua perusterveydenhuollosta.

Masennuksen kriteerit eivät kuulema täyty, mutta heidän arvionsa mukaan joudun kantamaan nyt liikaa vastuuta yksin...??!!
Ei auttanut sanoa, että hain päivähoitopaikaankin nuorimmille juuri vastuun jakamiseksi ja arkea helpottamaan.

Kerroin myös, että kammoan leimautumista / kyttäämistä ylikaiken !!! Ilmoituksen teko jos mikä, lataa lisää suorituspainetta minun harteilleni !!!

Vakuuttelivat minulle, etteivät todellakaan epäile minun laiminlyövän lapsia, vaan ennemmin hoitavan kaiken liiankin tunnollisesti.

Kantaansa eivät silti muuttaneet... Suoranainen huoli ei sit ollutkaan lapsista, vaan minun jaksamisestani.

Mitä tästä opin? Eipä kannata olla avoin, hakea keskusteluapua, tms. Seurauksena tuosta onkin nyt ollut vain entistä enemmän valvottuja öitä, sekä tuplamäärä huolta ja stressiä....

Noin siinä yleensä käy. Ainakin paljon tavallisempi tuollainen kokemus on kuin se, mitä joku täällä aina joskus hehkuttaa, että "Voi hellan duudeli sentään kun oli ihanaa olla sossun asiakas, eikä saa uskoa, mitä muut puhuu, kun minun kokemukseni on ainut ja oikea."

Niin minullekin aikanaan sanottiin, että perusasiat kunnossa, eikä pidä pelätä ilmoitusta. Ja liiankin tunnollisesti minäkin olen aina pyrkinyt hoitamaan niin työn kuin kodinkin eli tuttu persoonallisustyyppi siinä mielessä.

Veikkaisin, jos ette asu jossain rikkaassa kunnassa, että teille tupataan perhetyöntekijöitä muka stressiä helpottamaan. Minulla oli tuossa vaiheessa vaikeuksia ehtiä aina töistä ajoissa tarhaan, niin pyysin tarhasta hakuun apua. Silloin, siis tosiaan silloin sainkin MLL:n hoitajan hakemaan lapsen tarhasta, menivät sen jälkeen kotiin odottamaan minua. Tavallaan sekin oli iso helpotus, kun sai olla aina turvallisin mielin töissä rauhassa työpäivän loppuun. Mutta se oli tosiaan silloin yli 10 vuotta sitten, jolloin lastensuojelussa oli vielä rahaa enemmän ehkä käytössä kuin nyt.

MLL:n hoitaja ei jäänyt nurkkiin kyttäämään, eikä kytännyt tai ilkeillyt muutenkaan, kuten olen kuullut monen sossun perhetyöntekijän tekevän. Tuollaista apua saatiin, se oli ihan jees juttu, paitsi ei kestänyt enää kovin kauan kun lapsella alkoi jo koulu ja tarha-ajat loppuivat. Siihen kyllä sossun asiakkuuskin loppui, en ikinä sieltä mitään pyytänyt, eivätkä ole perään huudelleet.

Niin on, eikä siihen auta jonkun huostapromoottorin ja toisenlaisen kokemuksen omaavan vähättely muiden kirjoituksia kohtaan.

Meidän Perhe -lehdessä oli muuten taas aivan naurettavan lapselliseen sävyyn kirjoitettu huostaanottoartikkeli. Ei voi olla ihmettelemättä, miten joku toimittajaksi itseään kutsuva alentuu kirjoittamaan niin naurettava tekstiä. Vai onko kyse vain esim. päätoimittajan ja toimituksen sihteerin valitsemasta linjasta ja tuon lehden kohdalla se voi olla "Nuoria lapsiperheitä ei saa pelotella lastensuojelulla" -tyylinen.

Koko toimittajakunnan pitäisi edustaa 'parempaa, puolueetonta näkemystä asioista', mutta Suomessa puolueettomuus on naurettava vitsi varsinkin eräiden pienten lasten vanhemmille suunnattujen lehtien joukossa.