Mitä teen?

Muutamia vuosia sitten sattui Espoossa tällainen tapaus!Olin kahden lapsen 17 vuotiaan ja 15 vuotiaan pojan yksinhuoltaja Espoossa. Estyin hoitamasta lapsiani ja lastenhuollon kanssa tehtiin sopimus, että tytär, koska hän oli omatoiminen ja reipas jäi kotiimme ja hän sai tukea siihen ja jatkoi koulunkäyntiään. Pika sijoittui Isällensä, jolla uusperhe! Kaikki kuulosti hienolta, mutta sain kuulla, että poika asusteleekin tyttären luona ja tilanne oli tyttären kannalta kaottinen, koska hänen rahansa eivät riittäneet kahden elämiseen ja muutenkin tilanne oli arveluttava, koska 17 vuotias 15 vuotiaan huoltajana. Tivasin lapsiltani miksi näin! Pitkän tivaamisen jälkeen sain vastauksen. Lasteni isä oli evännyt pojaltani pääsyn asuntoonsa, koska kuulemma söi kaikki ruuat koulusta tullessaan. Näin ollen hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Hän sai ainoastaan mennä sisälle, ellei ovi ollut turvalukossa, hänellä siis oli avain, mutta ei turvalukon avainta. Jos ketään ei ollut kotona hän ei päässyt sisälle. Isän ja hänen avovaimonsa työpäivät päättyivät monesti ilta yhdeksään.
Otin yhteyttä lastensuojeluun ja arvatkaa mitä, sieltä tehtiin rynnäkkö tyttäreni luokse ja he olivat aivan kauhuissaan mitä pojalle käy nyt ja he valehtelivat tietysti kaiken olevan ok! Miksikö näin, lasteni isä on virkamies ja erittäin lipevä suustaan ja naisten mies ja oli saanut silloisen lastensuojelusta päättävän ihmisen pöksyt kastumaan, joten tilanne jatkui täysin mahdottomana yli vuoden. Mitään ei ollut tehtävissä!
Poikani ei silloin tajunnut tilannetta ja isänsä kataluutta, mutta myöhemmin, kun tajusi tämän niin sairastui vaikeasti!
Tiliotteiden mukaan pojan isä oli tuon vuoden aikana antanut tyttärelleni 20 € pojan ruokiin, nosti kyllä lapsilisää ja pyysi sosiaalista korvauksia muuhunkin esim. pojan sänkyyn ym. Pojalla ei kuitenkaan ollut sänkyä, jos hän joskus sai nukkua isällä kun oli lapsenlikkana sisarpuolellaan, johon tehtävään hän kyllä kelpasi niin hän nukkui silloin lattialla.
Pojan muutettua takaisin virallisesti kotiinsa hänen huoneeseen ostettiin sitten vuodesohva, joka oli uuden vaimon aikuisia lapsia varten! Sosiaalista saaduilla rahoilla ostettu, jotka oli säästetty, ettei poikani vain sotkisi sitä.
Miten lapseni sitten pärjäsivät? Eivät pärjänneetkään! Pokani kehitys tyrehtyi, hän oli 170 ja painoi alle 60 kg. Ruokaa hän sai pelaamalla korttia sipsipussista ja makaroonia hän inhoaa tänäpäivänäkin. Kärsii sosiaalisesta fobiasta vaikka kylläkin on hyvin fiksu poika! Tyttäreni traumatisoitui tilanteesta, mutta minkä hän tilanteelle mahtoi, koska ei mahtanut kukaan! Olisi muutakin "kertomista", mutta tällaista voi tapahtua hyvät ihmiset teidän edessänne. Kahden nuoren elämän pilaaminen virkamiehen valtuuksilla ja lipevällä kielellä ja lastensuojeluviranomaisen täysin tiedostaen tilanteen. Vanheneeko muuten tällainen rikos, joka mielestäni on törkeä heitteillejättö! (Espoossa Espoonlahden alueella!) Eihän nuori silloin tajua tilanteen törkeyttä, vaan yrittää ymmärtää, mutta kun ymmärtää entäs sitten?