Minulla on 2-vuotias sisäkissa, joka ei siis ole ollut ulkona muuta kuin pari rokotuskertaa kun pitänyt viedä eläinlääkärille, silloin lyhyen matkan junassa menty kantokopassa. Molemmilla kerroilla se maukui hätääntyneesti eli varmasti pelkäsi ja toisella kerralla oli tehnyt kakatkin kantokoppaan. Muuten viihtyy kyllä lasitetulla parvekkeella. Kissa on yleisesti muuten sosiaalinen ja rohkea, utelias luonteeltaan.
Nyt olisi parin kuukauden päästä suunnitteilla viikon reissu junalla (40min junamatka noin 20min kävely määränpäähän ja sama matka sitten viikon päästä takaisinpäin) ja ajattelin että onko mahdollista enää 2-vuotiasta kissaa totutella kantokopassa matkustamiseen? Tiedän, että ulkoiluttamiseen totuttaminen olisi pitänyt tehdä jo pentuna. Vaihtoehtona on etten tee koko reissua ollenkaan, koska en voi jättää kissaa yksin viikoksi.
Toinen kysymys: Kun kissaa haluaa opettaa ja palkita kun se toimii hyvin niin mikä olisi hyvä "palkinto"? Olen koirien kanssa tottunut touhuamaan ja antamaan herkkupalan palkinnoksi, mutta kun kissa tuppaa olemaan niin ronkeli ettei mikä tahansa herkkupala kelpaakaan eikä rapsutus ja silityskään aina ole mieleen niin voiko kissaa ylipäätään "palkita" kun haluaa sen vaikka tottuvan kantokopassa matkustamiseen?
Olen aikaisemmilla lääkärireissuilla yrittänyt laittaa koppaan kissalle tutun peiton ja käyttänyt sitä kissoille tarkoitettua suihketta(en nyt muista nimeä), jonka pitäisi rauhoittaa stressaavassa tilanteessa, mutta en nähnyt siitä olevan juurikaan hyötyä, vaikka tein ihan ohjeiden mukaan.
Neuvoja?
Nyt olisi parin kuukauden päästä suunnitteilla viikon reissu junalla (40min junamatka noin 20min kävely määränpäähän ja sama matka sitten viikon päästä takaisinpäin) ja ajattelin että onko mahdollista enää 2-vuotiasta kissaa totutella kantokopassa matkustamiseen? Tiedän, että ulkoiluttamiseen totuttaminen olisi pitänyt tehdä jo pentuna. Vaihtoehtona on etten tee koko reissua ollenkaan, koska en voi jättää kissaa yksin viikoksi.
Toinen kysymys: Kun kissaa haluaa opettaa ja palkita kun se toimii hyvin niin mikä olisi hyvä "palkinto"? Olen koirien kanssa tottunut touhuamaan ja antamaan herkkupalan palkinnoksi, mutta kun kissa tuppaa olemaan niin ronkeli ettei mikä tahansa herkkupala kelpaakaan eikä rapsutus ja silityskään aina ole mieleen niin voiko kissaa ylipäätään "palkita" kun haluaa sen vaikka tottuvan kantokopassa matkustamiseen?
Olen aikaisemmilla lääkärireissuilla yrittänyt laittaa koppaan kissalle tutun peiton ja käyttänyt sitä kissoille tarkoitettua suihketta(en nyt muista nimeä), jonka pitäisi rauhoittaa stressaavassa tilanteessa, mutta en nähnyt siitä olevan juurikaan hyötyä, vaikka tein ihan ohjeiden mukaan.
Neuvoja?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kissalle pitää näyttää jo kotona ollessa, että kantokoppa on turvallinen paikka. Voit vaikka jättää sen kopan ilman ovea johonkin jotta kissa voi tutustua siihen ja halutessaan pitää vaikka makuupaikkana. Voit myös leikkiä ja lelulla houkutella kissaa menemään leikin lomassa kantoboksiin. Ja antaa herkkupalan kun se sinne vapaaehtoisesti menee, ja silitellä. Jos kissa ängetään väkisin outoon boksiin ja sitten kissa kuljetetaan outoon maailmaan joka on täysin tuntematon ja arvelluttava, outoja hajuja, valoja, olioita täynnä, niin paniikki tulee. Myös jos kissa laitetaan koppaan yleensä vain eläinlääkärikäynneille, niin kissa nopeasti oppii että kun siihen vankikoppiin joutuu, niin tapahtuu heti kohta jotakin hyvin negatiivista ja kivuliasta... En usko että kissasi on mitenkään liian vanha oppimaan, sehän on vielä hyvin nuori ja hehkeä kissa. Lasitettu parveke on ihan eriasia kuin ahdas heiluva kantokoppa ja täysin vieraat maisemat, ihmiset ja muut eläimet mitä joutuu kohtaamaan, sekä eläinlääkärin piikit. Palkitset kissaa vaikka silityksillä ja kehuilla, ja vaikka jollain kinkunpalalla tms. vaikka herkkunapilla....
http://www.kaiuksen.com/kissanopettaminen.htm
Yllä olevassa kirjoituksessa oli paljon hyviä vinkkejä. Kyllä tuo matka parin kuukauden päästä varmasti onnistuu;
Suosittelen että otat tuon kantokopan esille nyt heti:)
Laita sinne tuttu peitto tai makuualusta ja hiero kuivattua kissanminttua pohjalle. Laita kantokoppa näkyvälle paikalle ja leiki kissan kanssa sen läheisyydessä päivittäin, niin että kantokopasta tulee osa kalustoa, se ei ole pelottava siirtymäväline eläinlääkäriin mentäessä. Kun kissa tuntuu pitävän koppaa normaalina juttuna ja menee sinne luontevasti sisällekin, voisit tehdä kissan kanssa ihan lyhyitä ja mahdollisimman mukavia retkiä, ensin asunnossasi vaikka keittiöstä parvekkeelle. Myöhemmin takapihalle tai lähistöön. Palaa aluksi nopeasti takaisin. Palkintona voi olla ihan mitä vaan, mistä kissa tykkää, jos normaalit raksut tai herkkunapit ei maistu, kokeile kananpalaa tai muuta lihaa, maksamakkaraa, juustoa tai jotain muuta tuoksuvaa. Jos kissa on nauttii tietystä rapsutuspaikasta (korvan takaa, alaleuasta tai sisäreidestä!), tai tietyllä lelulla leikkimisestä, nekin käyvät palkinnosta! tunnet itse kissasi parhaiten ja tiedät varmasti, mistä se nauttii. Uskoisin, että kaksivuotias perus-utelias teinikissa kyllä tottuu matkustamiseen (ja jopa nauttiikin siitä!) kun opetteleminen tapahtuu hitaasti ja kissaa kuunnellen.
Kiitos vastauksista :)
Onhan se kisu jo makoillutkin kantokopassaan ihan tyytyväisenä ja olen kuljettanut sitä asunnon sisällä pari kertaa kopassa jonka jälkeen rapsutellut ja kehunut. Junassa vaan voi tulla enemmän mutkia matkaan, mutta jos nyt jatkan vielä totuttelua niin katsotaan sitten miten kissa alkaa siitä rohkaistumaan ja rauhoittumaan.
Ääritapauksissa eläinlääkäriltä voi saada rauhoittavia. Tosin teidän tapauksessa uskoisin, että edellä kuvattu opettelu riittää mainiosti, kun matkakin on noin lyhyt.
Meillä on 2 kissaa, joista toinen matkustaa kiltisti ja toinen riehuu ja huutaa suoraa huutoa. Koppaan molemmat saa suht helposti, mutta tämä riehuja on muutenkin luonteeltaan hieman yliaktiivinen, joten ilmeisesti turhautuu melko nopeasti kopassa.
Jouluna meillä oli 5 tunnin ajomatka kissojen kanssa. Harkitsimme rauhoittavia, mutta lopulta päätimme koittaa luomuna. Kissat oli pakko tunkea samaan koppaan, muuten tämä levoton yksilö ei vaiennut ollenkaan. Automatka meni lopulta ihan ok ilman rauhoittavia, tosin joka kerta kun me puhuimme jotain etupenkillä, takana alkoi huutokonsertti...
Kyllä se kissa tottuu, annat sen olla kuljetuskorissa pieniä aikoja päivittäin. Junassa tosin on se ongelma, että siellä on myös muita eläimiä - pahimmassa tapauksessa kaksi koiraa, jotka eivät tule sitten niin millään toimeen keskenään vaan haukkuvat ja räyhäävät koko matkan.
Taidat tarkoittaa suihkeella Feliway-suihketta? Tästä suihkeesta on olemassa muistaakseni myös parempi versio, olisikohan ollut nimeltään FeliFriendly...? Joitakin kissoja myös kissanminttusuihkeet rauhoittavat.
Ruoalla kouluttaminen on meillä toiminut vajaan vuoden ikäisen ahmatti maine coonin kanssa hyvin. Esim. nostan ruokakupin kissan kuonon yläpuolelle -> kissa istuu -> naksautan naksuttimella ja kissa saa ruoan. Myös renkaan läpi hyppääminen on opetettu ihan perussafkalla. Raksuja tuo kissa saa kupista syödä vain harvoin, joten niitä on helppo käyttää opettamiseen.
Tuli tässä mieleeni myös se, että oletko kokeillut kantaa kissaa ns. kuljetuslaukussa? Tuo meidän kissa ei viihdy yhtään kuljetuskorissa(on niin sosiaalinen että kauhistuu kun joutuu olemaan yksin jossain muovihäkkyrässä), mutta kuljetuslaukussa viihtyy hyvin kun saa katsella maisemia ja jutella omistajan kanssa. :)
Minä menin ahteri edellä puuhun ja opetin oman kollini (pentuna) just niinkuin ei saisi.Eli pentu koppaan,luukku kiinni ja ulos pääsi heti kun lakkasi riehumasta. Aluksi meinasi väkisin hajottaa boksin ja rääkyi kuin hyeena,ei auttanu vaikka jutteli vieressä mukavia. Sit ku istu ite hiljaa vähän matkan päässä ja anto sen olla ja riehua,niin vähitellen se rauhottu. Oppi nopeasti. Muistaakseni tarjosin sille jotain herkkua ku päästin sen ulos,mutta ei sille maistunu mikään. Paras palkkio oli se pois pääsy.
Autoon tuotaessa se naukuu ,mut kun lähetään tuonne Lappiin lomalle (matkaa noin 700km) se rauhoittuu parissa minuutissa ja kaivautuu patjan alle nukkumaan. Heräilee puolivälissä matkaa ja tahtoo pissalle (hiekkis penkkien välissä jalkatilassa,koppa toisessa jalkatilassa,koira valtaa koko takapenkin),käy laatikolla,kyhnää koiran kanssa,tutkii autoa ja menee yleensä takaisin koppaan nukkumaan.Joskus tosin nukkuu hattuhyllyllä. Muuta ongelmaa matkoille lähtiessä ei ole kuin ensin pitää löytää kissa piilosta (kissat on paikkauskollisia).
Viestisi on klikattu asiattomaksi VASTAUS JA VITUT ON ASIATON
JA OLETTE ITSE PERKELEELLISIÄ
Saimme huonolla hoidolla olleen 3-vuotiaan narttukissan talvella. Kissa ei nähtävästi ollut koskaan ollut kuljetuslaukussa. Kun eläinlääkärireissua varten laitoin sen sellaiseen, se sai hirvittävän raivokohtauksen. Se puri ja kynsi kuljetusboxin kaltereita, olin varma, että perillä eläinlääkäri joutuu paikkailemaan sen repeytyneitä kynsiä ja katkenneita hampaita! Onneksi niin ei sentään käynyt.
Seuraavaa kertaa varten ostin pehmeän kuljetuslaukun, jottei tarvitsisi pelätä kissan satuttavan itseään. Meillä nimittäin on kaksi kotia ja melkein viikoittain matkustamme niiden väliä. Auto/bussi/junamatka on noin tunti.
Kissa sai kuljetuskassissakin raivokohtauksia tasaisin väliajoin. Kassi on sisältä ihan riekaleina, mutta on kiitettävästi silti kestänyt. Ajan myötä raivokohtausten lukumäärä / reissu lähti vähenemään ja lopuksi raivokohtaukset loppuivat!
Puolessa vuodessa meidän kissa oppi matkustajaksi.
Tänne on tullut hyviä ohjeita ja meilläkin on auttanut kun koppa on ollut kissoilla muutenkin olopaikkana kotona ollessa.
Sain myös eläinlääkäriltämme hyvän vinkin, joka tosin toimii vain autossa ja rauhoitti automatkoja kammoavan mirrimme: laitamme radion niin täysille, että se peittää kaikki muut äänet autossa. Vinkki perustuu kissan herkkään kuuloon ja koska se kuulee kaikenlaiset eri lailla vaihtuvat äänet kulkuvälineessä herättää se tietysti pelkoa. Kun on ns. vain yksi ääni kissa saattaa tottua siihen ja rauhoittua pikku hiljaa.
Myös totuttaminen on auttanut. Käymme kesäisin joka viikonloppu mökillä ja kahden tunnin ajomatkan aikana kissamme on aloittanut huutokonsertin aina vain myöhemmin lähdöstä laskien. Joskus ulvon mukana, jolloin kissa hiljenee aivan taatusti :D