Lukio vai amis

Sekä lukioon että ammattikouluun liittyy monia ennakkoluuloja. Lukiolaisia kuvitellaan ylpeiksi ylempiluokkalaisiksi snobeiksi nörteiksi, jotka ovat vieraantuneet normaalista (työ)elämästä. Ammattikoulaiset taas mielletään ainoastaan kaljaa kittaaviksi autonkorjaajiksi, jotka puhuvat pelkästään kiroillen.

En tiedä mistä nämä ennakkoluulot ovat lähtöisin, mutta sitä ylläpitävät lähinnä älykääpiöt, joista on hauskaa väitellä kaikkien kanssa. Parhaimmillaan jotkut yliaktiiviset yläasteelaiset, jotka eivät tiedä asiasta mitään trollaavat huoletta kummallakin osapuolella.

Olen samaa mieltä amismiessince2006 kanssa, että on tärkeämpää on nauttia työstä. Tuskin kovin moni lukiolainenkaan tulee olemaan kärkiluokan vaikuttajia suurilla palkoilla. Eikä se edes olisi mahdollista. Sama se vaikka olisi tavallinen siivooja tai roska-autonkuljetteja, sillä pitää muistaa ettei maailma pyöri ainoastaan niiden lukiosta valmistuneiden ylioppilaiden vaikutuksesta.

Siis vastaus ikuiseen kysymykseen; "Kumpi on parempi? Amis vai Lukio?", on että molemmat ovat yhtä hyvät. Kaikki ei sovi kaikille, joku ei halua tai edes kykene suorittamaan toista.

p.s Toivottavasti tämä keskustelu ei taas muutu siksi ainaiseksi trollien ja idioottien mellestyskentäksi. Ilmeisesti joku idiootti taas aloitti tämä laatuisen keskustelun toisella (ammattiopistot -)palstalla. Nopean lukemisen perusteella kyseinen kirjoittaja ei kyllä ole edes henkisesti päässyt ala-asteelta.

Jokainen saa mennä sinne minne itse haluaa. Ainakaan minua eivät muiden päätökset kiinnosta.

Itse olen suorittanut saman alan sekä "amis"- että korkeakouluopinnot. Oikeasti oli valtavasti hyötyä että oli alan pohjaa valmiiksi kun siirryin amk:hon.

Koska amk:ssa opiskellaan hyvin teoreettisella pohjalla ja ammattioppilaitoksissa hieman käytännöllisemmin, niin ne yhdessä toimivat loistavasti. Luokaltani (amk) valmistui hyvin vähän ihmisiä minimiajassa, koulutus oli niin vaativaa ( mm. useita alan vaativia tietokoneohjelmia) ja opetus oli oikesti varsin hankalaa sisäistää ihmisille jotka eivät olleet koskaan edes nähneet oikeassa elämässä alan työvaiheita/koneita jne. joiden käyttöä opiskeltiin (teoriassa) hirmuisessa tahdissa.

Jos voisi järkeistää koulutukset niin että teoria ja käytäntö toimisivat yhteistyössä niin alolle tulevat ihmiset olisivat motivoituneempia ja osaavampia jo valmiiksi. Nyt koulutus on jotenkin erillään ja siksi tulee turhia ongelmia alku- ja lopputuotannon välille.

Itse valmistuin peruskoulusta erittäin hyvin arvosanoin mutta halusin vaihtelua pelkkään iänikuiseen koulunpenkissä istumiseen. En valmistunut alalle johon alunperin halusin, mutta nuorten mielipiteet muuttuvat helposti kun elämänkokemusta karttuu. Joskus "vahingossa" huomaa erityislahjakkuutensa tms.

Olen käynyt myös (huvikseni) iltalukiota joten tiedän jotain lukion vaatimuksista, se saa minut todella tuskastumaan ammattioppilaitoksista valmistuvien jatkuvaa väheksymistä kohtaan. Tietenkin koulujen tasoerot voivat olla suuret, mutta oikeasti sieltä valmistuu myös todella alansa ammattilaisia. Osa opiskelijoista kun ovat enemmän käytännön ihmisiä eivätkä niin välitä pelkästä kirjojen pänttäämisestä. Tosin ammattioppilaitoksissa teoreettiset aineet eivät ole aivan pienessä asemassa, samat kieli- jne. opinnot ovat sielläkin varsin vaativia muun opiskelun lisänä.

Kun vihdoin päästäisiin eroon tästä epätasa-arvosta niin enemmän nuoria ohjautuisi varmasti nopeammin työelämään (eikä mentäisi niin helposti perheen/kavereiden painostuksen mukaan lukioon jos oikeasti olisi haluja päästä alalle joka kiinnostaa).

Jos olet hyvä siinä mitä teet, pääset myös eteenpäin opiskeluissasi ilman lukiopohjaa (itse sain väärää tietoa aikaisemmin ja vieläkin sapettaa). Kouluihin on pääsykokeet, ne kertovat osaamisestasi ja antavat mahdollisuuden edetä urallasi. Onnea kaikille valmistuville :)!

Ylioppilastutkinto on mielestäni hieno saavutus. Se on todiste siitä, että ihminen on jaksanut opiskella ihan vaan sivistääkseen itseään. Ylioppilaalle on muodostunut tietynlainen peruskäsitys eri tieteistä ja hän pystyy tämän tiedon varassa hahmottamaan maailmaa monenlaisesta näkövinkkelistä. Lukiossa annettu koulutus luo myös hyvän pohjan laajentaa hankittua tietämystä kunkin oman kiinnostuksen kohdeiden ja kyvykkyyden rajoissa.

Lukion oppiaineiden moninaisuus itsessään kertoo koulutuksen suomista mahdollisuuksista. Historia, filosofia, psykologia, uskonnot, vieraat kielet, musiikki, kuvaamataito, matematiikka, fysiikka, kemia, biologia, äidinkieli ja kirjallisuus, maantieto, yhteiskuntaoppi jne. Väittäisin, että koskaan muulloin elämässä ei ole mahdollisuutta hankkia yhtä kattavaa yleiskuvaa eri tieteistä.

Ammattikouluun pyrkivät puolestaan tietävät ehkä jo hyvinkin varhain mikä omaa venettä keinuttaa. He ovat myös enemmän käytännön tyyppejä, käteviä käsistään. Koulutus on hyvinkin spesifiä ja tukee varmasti todella hyvin mahdollisia oman ammattillisen alan jatko-opintoja ammattikorkeakoulussa. Toisaalta mikäänhän ei estä ylioppilasta hakemasta opiskelupaikkaa vaikka ammatillisella puolella, jos toteaa lukion aikana ettei kirjojen pänttääminen inspiroi.

Ammattikoulusta ponnistaminen kuitenkin tiettyihin jatko-opintoihin on haastavampaa, koska koulusta valmistutaan puhtaasti ammattiin. Ongelmana on ennen kaikkea se, että yleissivistävien aineiden osuus on minimissä. Jos ammattikoulun jälkee haluaakin pyrkiä esimerkiksi opiskelemaan luonnontieteitä, yhteiskuntatieteitä tai humanistisia aineita, vaatii se aikamoisesti itsenäistä lisäopiskelua.

Poikkeusalojakin toki löytyy, kuten taloustieteet ja useat tekniikan alat, joissa ammatillisen tutkinnon suorittanut voi olla jopa paremmassa asemassa pääsykokeissa. Nykyisinhän onneksi monet nuoret suorittavat tupla- tai triplatutkinnon yhdistäen parhaat puolet lukiosta ja ammattikoulusta.

Kyse ei ole mistään vastakkainasettelusta. Varmasti jokainen arvostaa aidosti esimerkiksi hyvää puuseppää tai kirvesmiestä. Siinä on myös kyse omien taitojen ja tietämyksen hiomisesta kohti idealia maksimia. Samoin arvostetaan taitavaa kokkia tai puutarhuria. Ilman heidän luomiaan kauniita puistoja ja herkullisia aterioita maailma olisi varsin ankea paikka elää.

Ongelmana ei ole se, että ylioppilaita hehkutettaisiin liikaa. He ansaitsevat juuri sen kaiken huomion, koska armoton arki odottaa kauniiden huolettomien kesäpäivien jälkeen. Kuitenkin olisi korrektia suoda samanarvoinen huomio myös kaikille ammattiin valmistuville nuorille. Hekin ovat tehneet kovasti työtä. Ylioppilasliitteen yhteydessä tulisi julkaista liite muistakin valmistuneista.

Hyvää kesää siis kaikille valmistuneille ja onnea syksyn jatko-opintoihin ja töihin! :)