Hei!
Huomasin 5v. rottweiler neidillämme kaulan imusolmukkeiden turvotuksen n. 2 kk. sitten. Koska samanlaista pulmaa oli ollut aiemminkin, niin seurailin hetken tilannetta. Kuitenkin n. 3 vkoa siitä meninne näyttämään koiraa lekurille, koska muutkin imusolmukkeet olivat selvästi johonkin reagoineet. Otimme ekalla kerralla veriarvot ja neiti sai kortisoni antibiotti lääkityksen. Veriarvot oli kaikki ok ja kortisoni ja antibiotti auttoi. Kuurit olivat melko pitkiä n. 1 1/2 vkoa jonka jälkeen imusolmukkeiden turvotus palasi, melkeinpä pahempana kuin aiemmin. Menimme uudelleen neidin kanssa lekurille ja otettii röntgen kuvat ja ohutneulanäytteet imusolmukkeista.
Tulos tuli sitten eilen ja uutinen oli aika musertava, vaikka melkein jo varma juttu valmiiksi. Diagnoosi oli maligni lymfooma, eli pahanlaatuinen imusolmukesyöpä. Hau Mau klinikalla Helsingissähän on kasvainsairauksiin erikoistunut lääkäri ja siellä mm. annetaan koirille syöpähoitoja. Itse en näe kuitenkaan niitä hyvänä vaihtoehtona, sitä vaan pitkittää ja hankaloittaa itselleen luopumista ja niillä hoidoillahan voisi saada 3 kk. - 2 vuoteen lisäaikaa. Kuitenkin hoidot on kalliita ja sairauskin on helposti uusiva, enkä usko siihen että hoidot välttämätt ovat koiralle kivuttomia. Itse kun kuvitteli neidn elävän vielä useamman vuoden, mutta aivan liian aikaisin tulee lähtö :(
Nyt sitten vaan katsellaan päivä kerralla ja niin kauan kun neiti jaksaa nauttia elämisen ilosta niin pidämme sen seuranamme
Huomasin 5v. rottweiler neidillämme kaulan imusolmukkeiden turvotuksen n. 2 kk. sitten. Koska samanlaista pulmaa oli ollut aiemminkin, niin seurailin hetken tilannetta. Kuitenkin n. 3 vkoa siitä meninne näyttämään koiraa lekurille, koska muutkin imusolmukkeet olivat selvästi johonkin reagoineet. Otimme ekalla kerralla veriarvot ja neiti sai kortisoni antibiotti lääkityksen. Veriarvot oli kaikki ok ja kortisoni ja antibiotti auttoi. Kuurit olivat melko pitkiä n. 1 1/2 vkoa jonka jälkeen imusolmukkeiden turvotus palasi, melkeinpä pahempana kuin aiemmin. Menimme uudelleen neidin kanssa lekurille ja otettii röntgen kuvat ja ohutneulanäytteet imusolmukkeista.
Tulos tuli sitten eilen ja uutinen oli aika musertava, vaikka melkein jo varma juttu valmiiksi. Diagnoosi oli maligni lymfooma, eli pahanlaatuinen imusolmukesyöpä. Hau Mau klinikalla Helsingissähän on kasvainsairauksiin erikoistunut lääkäri ja siellä mm. annetaan koirille syöpähoitoja. Itse en näe kuitenkaan niitä hyvänä vaihtoehtona, sitä vaan pitkittää ja hankaloittaa itselleen luopumista ja niillä hoidoillahan voisi saada 3 kk. - 2 vuoteen lisäaikaa. Kuitenkin hoidot on kalliita ja sairauskin on helposti uusiva, enkä usko siihen että hoidot välttämätt ovat koiralle kivuttomia. Itse kun kuvitteli neidn elävän vielä useamman vuoden, mutta aivan liian aikaisin tulee lähtö :(
Nyt sitten vaan katsellaan päivä kerralla ja niin kauan kun neiti jaksaa nauttia elämisen ilosta niin pidämme sen seuranamme
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän tuskasi. Itse kävin läpi samat ajatukset n.8 vuotta sitten. Tosin sairaus ei ollut sama vaan hemangio sarkooma. Se oli silloin aikoinaan melkoinen shokki. Kävimme kyseisellä klinikalla ,koira leikattiin ja aloitettiin sytostaattihoidot.. Kaiken sen hädän kokeneena en suosittele niitä kenellekään.
Koirani ei saanut lisäaikaa varmaan yhtään. Kovin kipeä se varmaan ei ollut kuin ihan loppuaikana ja silloin sen kyllä näkee , että on aika lähteä.
Mielestäni teet ihan viisaasti jollet edes harkitse syöpähoitoja.
Itse olen katunut päätöstäni näinä vuosina kipeästi jälkeenpäin, mutta kun minulle kerrotiin, että n. 50% koirista selviää ja koira oli minulle todella rakas.
Jaksamista sinulle toivon sydämestäni !!!!!
Voimia! Tuntuu hirveältä ajatella, että näistä meidän ihanista koiruuksista täytyy joskus osata luopua... Luopumisen aika koittaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Otan osaa tulevaan suruusi. Nauti nyt sydämenpohjasta näistä viimeisistä hetkistä rakkaasi rinnalla, tukena ja turvana..
Voimia sinulle Surusilmä85.
Me saimme viime viikolla tiedon, että 5,5 vuotiaalla koirallamme on imukudossyöpä.
Meille pienemmän paikkakunnan lääkäri sanoi suoraan, ettei syöpähoidoilla voida koiraa parantaa vain vaan saada lisäaikaa. Pari päivää mietittyämme päätimme, ettei koiraa viedä syöpähoitoihin. Ei tuntunut reilulta ostaa lisäaikaa elämänlaadun kustannuksella.
Nyt mennään päivä kerrallaan. Koira sai viikko sitten antibiotikuurin keuhotulehdukseen ja tänään kävimme hakemassa kortisonireseptin.
Kipeältä koira ei vaikuta, vain normaalia väsyneemmältä.
Itketty on meilläkin. Tänään on ollut eka päivä, kun asiasta on voinut edes puhua ilman itkua. Eron hetki tulee olemaan aivan kauhea, mutta onneksi nelijalkaiset kaverit voi ja saa päästää kärsimyksistä kun ne käyvät liian koviksi.