Neuvoja

Nuo sinun tunteesi ovat aivan normaaleja. Tottakai uusi asia pelottaa ja mietityttää, olisi luonnotonta, jos tuollaisia tunteita ei olisi. Teille on tulossa lapsi, te hoivaatte, huolehditte, hellitte, rakastatte, asetatte rajoja seuraavat parikymmentä vuotta, ketäpä se ei pelottaisi? Vastuu on valtava, mutta luonto niin sanotusti hoitaa homman.

Kyllä, jotkut vauvat kärsivät ns. koliikista, mutta se ei ole vaarallista. Kyllä, se voi kestää kuukausia joka ilta useita tunteja putkeen. Mutta, sitä ei tule kaikille ja se ei ole perinnöllistä ja se loppuu aikanaan. Teidän elämästänne 3 kuukautta on hyvin lyhyt aika ja se menee nopeasti.

Olipa sillä vauvalla koliikkia tai ei, se on hyvin riippuvainen sinusta ensimmäiset kuukaudet. Parisuhteesta toki pitää myös huolehtia, mutta se vauva on kyllä etusijalla varsinkin ekojen kuukausien aikaan. Jos ne yöheräilyt häiritsevät työssäkäyvää vanhempaa, on juurikin sen parisuhteen kannalta parempi, että toinen nukkuu vauvan kanssa toisessa huoneessa. Ei mene kauaa kun vauva nukkuu yöt ja pääsette taas samaan huoneeseen. Vauvaa ei kannata siirtää toiseen huoneeseen niin, että vanhemmat nukkuvat toisesssa huoneessa keskenään ihan vanhemman öiden helpottamiseksi. Pääsee ise paljon helpommalla kun vauva on lähellä mistä saat sen äkkiä kopattua tissille. Vauvakaan ei ehdi heräämään niin paljoa, kun ei tarvitse itkeä kauaa ennen kuin saa sen tissin (tai pullon) suuhun.

Ja vuorotelkaa vauvan hoidossa, sopikaa jo raskausaikana pelisäännöt, viekää vauva hoitoon, jotta saate levätä. Vauvan hoitoon vieminen ei huononna teitä vanhempina, päinvastoin. Jos isovanhemma eivät voi vauvaa ottaa, kysy kummia, sitä vartenhan he ovat, auttamassa lapsen kaikissa elämänvaiheissa. Jos ei heistä kukaan pysty (jota kyllä epäilen), niin mannerheimin lastensuojeluliitolta saa koulutetun ja luotettavan lapsenhoitajan. Hintoja en osaa sanoa, kannattaa kysyä paikalliselta MLL-järjestöltä.

Tsemppiä loppuodotukseen. Vauva-arki on myös raskasta, mutta äärimmäisen ihanaa ja palkitsevaa. Pikkuvauva-aikaan ei tarvitse kodin kiiltää ja vieraat voivat itse tuoda kahville pullansa. Jos yöt rasittaa, nuku kun vauva nukkuu, ota päiväunia mutta ennenkaikkea, ole vauvasi kanssa. Sitä ei kestä kauaa.

Tsemppiä ja tiedoksi, osa koliikkivauvoista huutaa myös päivisin eikä vain iltaisin ja öisin. Näin meilläkin, jo kahden vauvan kanssa. Toinen oli erittäin vaikea ja toinen hieman helpompi. Ensimmäinen nukkui pari tuntia vuorokaudessa, toinen pitkälti yöt, mitä nyt heräili tunnin-puolentoista välein maidolle. Päivisin ja iltaisin sitten karjuttiin kurkku suorana. Kaikki keinot kokeiltiin molempien kanssa. Ei sitä oikeasti poista muu kuin aika.

Yöheräilyjä saat kestää myös ns. normaalivauvan kanssa, siihen vaan pitää tottua ja se pitää hyväksyä.

Mielestäni vauvelin koliikkia ei mitenkään voi tietää ennen syntymää.
Koen paljolti , että massuvaivat röyhtäily, piereminen jne. on vatsan kehittymättömyyttä, tai suoliston ,vaikka muuten olisikin täysi-ikäinen. Tietystikkin pitää olla tarkkana , että vauvan maito on puhdasta, pullot puhtaita, sekä tutit, ja jos korvikkeita käytetään, katsella todella tarkkaavasesti eräpäivät.

itselläni syntyi tomera, potra painoltaan ja pituudeltaan kuopustytär, koliikkinen oli aluksi n. 5,5kk-tta syntymästään.Mutta meni se aika nopeasti ohitse ja itsensä rauhoittui kävelyharkkoihin ja nauramaan ja asumaan kanssamme.

Laulaminen auttoi paljon vauvan itkiessä, suosittelen, jottei oma väsyneisyys tms. pääse vauvan kanssa valloilleen..