Menneillä asioilla ja niitten miettimisellä ei yleensä ole mitään virkaa, mutta silti olen jäänyt miettimään yhtä juttua. Jokunen vuosi sitten minulla oli ihastus, ja tämän miehen käytöstä ihmettelen. Toisaalta tuntui olevan kiinnostunutkin,mutta kuitenkin katseita (oi ! ) ja joitain pikaisia keskusteluja lukuunottamatta siitä ei koskaan tullut mitään. Pikkasen jäi vaivaamaan, mikä oli syynä, ettei päätynyt minuun kuitenkaan.
Milloinhan minua lykästää vihdoin, noin niinkuin "miesmarkkinoillla" ?
Milloinhan minua lykästää vihdoin, noin niinkuin "miesmarkkinoillla" ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teidän välillänne ei ollut sellaista molemmin puolista olevaa yhteyttä. Ei sielunkumppanuutta..
Hän oli kiinnostunut sinusta aluksi kyllä vähän, mutta sitten tuli jokin hätääntynyt olo.. pelkäsikö, että on kanssasi vain siksi, koska piti olla joku.. Etsi sitä "oikeaa" rinnalleen ja joku tosiaan sitten löytyi.. Ette olleet "samalla ajatuksen tasolla", jos niin voi sanoa.
En osaa sanoa aikaa, muttei kauhean kauaa tämä odotus voi enää kestää sinullakaan..
Yhteisiä menneitä elämiäkin on sanottu olevan ja sellainen yhteys kyllä jollainlailla tuntuikin, muttei se enempään sitten riittänyt.
Luulenpa, että pelästyi minua, kun hällä tuli jo lupauduttua aiemmin jo toiselle. Kiinnostuksensa määrästä lähinnä olin kiinnostunut.
Niin missäänhän ei ole kirjoitettu, että kaikilla on kaveri. Maailmassa on paljonkin yksin eläviä, joko omasta tahdostaan tai sitten yksinkertasesti ei vaan löydä ketään, eikä kukaan ole sinusta kiinnostunut. Niin että odotus VOI kestää..... :-/
Kiittää!
Ähä huoli, ehkä tässä elämässä tulee olemaan vain näin. Yksinäisyys on rankka "oppi" ja se kestää joillakin vuosia. Itsekkin olen samaa oppimassa erään pojan takia, eli jos yhtään helpottaa, niin samassa kusessa ollaan! D: Nyt tosin on alkanut tuntua, että haluan olla hänen vuokseen onnellinen. Sain selville, että hänellä on eräs toinenkin salainen ihailija, mikä sai mut hirveen vihaiseks! Mutta kumminta on se, että aloin suojelemaan pojan ja hänen tyttökaverinsa välejä, enkä vain ihastustani.
Voimia! Toivottavasti tapaat pian sen, joka on tarkoitettu hellimään sinua tässä elämässä!
Se, että se on tämän elämän oppi, ei paljoa lohduta. Sillä tässähän minä nyt elän ja jotain ihan muuta haluan. Miksi toisaalta pitäisi tässä elämässä odottaa vuosikausia, kun kuitenkaan ei ole varmaa, että onko niitä toisia elämiä laisinkaan? Eikä siellä seuraavassakaan minun tuurilla ole vielä mitään opittu/onko edes muuta kuin tämä tässä ja nyt.
En myöskään ymmärrä sitä, että miksi jotkut ihmiset eivät sitten joudu elämään yhtään eron jälkeen yksikseen ja onnistuvat heti löytämään uuden suhteen. Eikä edes niin, että se suhde purkautuisi, kun oli liian kiire. Missä on se kuuluisa "ei heti uuteen suhteeseen, opi erostasi ensin"?
Niin epäuskoinen, niin epäuskoinen.....
Sinulla on vähän eri juttu, kun sinulla on vielä koko elämä edessäsi. Minun aikani loppuu kohta, enkä olisi vielä valmis jättämään ihan kaikkia juttuja kokematta.
Ps: Tunnistinkohan sinut tuolta toiselta palstalta.... :)
Hei :)
Riippuu siitä mikä palsta? Plazaa varmaan tarkoitat, sillä itse en kirjoittele suomi24:een muuten kuin tänne.
Ja niin tosiaan! se on kyllä ihmettänyt minuakin tuo toiseen suhteeseen hyppäminen suoraan. Mutta ei kai omille tunteilleen voi mitään, jos näkee uuden mahdollisuuden koittaneen..
Oma elämäni on alkanut pakottamaan uskomaan siihen, että toisia eläimiä on ja se tuntuukin ainoalta loogiselta tavalta ajatella elämän kiertokulusta.