pari kysymystä

1.On kiusattu.Haukuttu rillikallexi/rillirouskuxi.
2.Antaisin ehkä,koska en haluaisi olla riidoissa.
3.Ehkä voi,jos kiusaaja on tosissaan.
4.--------------

1. On kiusattu...ala-asteella...oli silloin hiukan yli painoinen ja tosi ujo...

2. Enpä usko..((riippuu kuka heistä))...mutta anteeksi pyytäminen ei taida korvata niitä monia vuosia joina joutusin kärsimään...

3.Voi...yhden kanssa olen ihan väleissä, mutta hän ei ollut pääkiusaaja...(tämä on kyllä oikeastaan jätkäkaverini ansiota..he kun ovat kavereita...)

4. hmm..en taida kuulua enää noihin "erinlaisiin"..

1. Onko sinua kiusattu/kiusataanko sinua? Miten?
*Se oli sellaista haukkumista, pari krt käytiin käsiksi..

2. Jos kiusaajasi tulisi nyt pyytämään anteeksi ja tarkoittaisi sitä, antaisitko anteeksi?(Miksi?)
*Tiedän, ettei tulisi, koska he eivät varmasti pitäneet sitä kiusaamisena... Mutta. Tämä oli jos kysymys. En tiedä. Riippuu vähän, esim. siitä, miksi he haluaisivat minun anteeksi antoni.

3. Voiko kiusatun ja kiusaajan välit parantua sinun mielestäsi jälkeenpäin? (perusteita, esimerkkejä ym.)
*Hmh. Aika vaikea kysymys. Voihan ne... Jos vaikka kiusaaja tutustuu kiusatun ystävään, ja kiusatun ystävä ei tiedä kiusaamisesta mitään.. En osaa selittää. Anteeksi vain. :/ ´Mutta henk. koht. esimerkkejä ei ole.

4. Tämä on vammaisille, ulkomaalaisille, ylipainoisille ym. "erilaisille" Kohtelevatko sinun mielestäsi sinua paremmin tytöt vai pojat?
*Minua kiusattiin ylipainoisuuteni takia, vaikka sitä olikin vain muutama kilo. Pojat kiusasivat, joten tytöt kohtelivat paremmin.

1.On kiusattu.Haukuttu.
2.En koskaan anna niille anteeks!!!
3.Voi kai vähän mutta en usko et kiusaajasta ja kiusatusta voi tulla parhaita kavereita! Se riippuu myös ihmisestä.
4.Mua pojat vaan kiusas! Mä olin aika suosittu tyttöjen keskuudessa,ja on mul ollu poikakaveriki,mut sit jotkut pojat vaan kiusas koska ne näki et mä vaan otan ja nielen sen enkä uskalla sanoo takas!

1. On kiusattu, ei kiusata enää. Psyykisesti, fyysisesti, sosiaalisesti: Siinä tais ne kaikki mahdolliset muodot tulla.

2. Anteeksiantaminen on pitkä prosessi. Aikaisemmin kun olin vielä peruskoulussa ja hetkeen sen jälkeen, ajattelin etten ikinä anna anteeksi kiusaajilleni. Nyt mieli on kuitenkin muuttunut. Katkera viha vain tuhoaa voimia sisältä, parempi on vähitellen antaa anteeksi. Ex-kiusaajani toivottavasti saavat vähitellen anteeksi minulta, siihen saattaa tosin mennä vuosikymmeniä. Anteeksipyyntöä ei siis tarvita.

Toki minä toivoisin, että joku kiusaajani tulisi pyytämään anteeksi minulta ja myös todella selvittämään tapahtumia. Antaisin hänelle ainakin sanallisesti anteeksi. Toki anteeksiantaminen ei ole ihan niin yksinkertaista, että salamannopeasti pystyisi antamaan anteeksi oikein kunnolla heti anteeksipyynnön kuultuaan. Todenkäköisesti anteeksipyyntö kuitenkin nopeuttaisi prosessiani antaa anteeksi. Lisäksi kuvani kyseenomaisesta henkilöstä paranisi huomattavasti.

Kerran olen kuullutkin anteeksipyynnön kiusaajaltani. Hän on nykyisessä lukiossani ja kun sitten olimme kerran eräässä illanvietossa molemmat kännissä, niin hän pyysi anteeksi ja minä toki hänelle anteeksi annoin. Anteeksianto oli molemminpuolista. Olin nimittäin itsekin jonkun verran hänelle vittuillut takaisin ja hänkin antoi anteeksi minulle kun pyysin. Tuon tapahtuman jälkeen leijuin muutaman päivän taivaissa. Niin mahtavaa anteeksi antaminen ja saaminen oli. Yhäkään emme pidä toisistamme, emmekä juuri juttele keskenämme, mutta yhtään ikävää kommenttia tai edes pahansuopaista katsetta emme ole toisiimme tapahtuneen jälkeen kohdistaneet. Tapahtuneesta on noin puoli vuotta.

3. Totta kai välit voivat parantua. Ihmiset kasvavat. Välien todelliseen paranemiseen tarvitaan tosin yleensä anteeksi antamista ja sosiaalipsykologisia ryhmämuutoksia. Esimerkiksi koulua vaihettaessa usein kiusaajan ja kiusatun välit paranevat. Esimerkkejä: Henkilö joka pyysi minulta anteeksi. Toinen henkilö uudessa koulussa tuli iloisesti ja vilpittömästi juttelemaan ja kehumaan uutta hiustyyliäni. Useat entiset kiusaajat tervehtivät minua iloisesti kadulla...

4. Harvoin kiusaamisen todellinen syy on erilaisuus. Ihmisiä ei kiusata, siksi mitä he ovat, vaan koska huonovointiset yhteisöt -erityisesti jos johto ei toimi- tarvitsevat aina uhrin. Uhriksi päätyy jollakin tapaa heikoin. Sekä pojat, että tytöt kiusasivat minua. Kiusaaminen oli tosin erilaista tyttöjen ja poikien osalta.

HUOM. Suosittelen ehdottomasti kaikille, joiden mieltä kiusaaminen jollakin tapaa vaivaa tutustumaan sosiaalipsykologiaan, erityisesti kiusaamisen osalta. Se auttaa ymmärtämään paremmin kiusaamista. Asian ymmärtäminen on psyykeelle ehdottoman hyödyllistä: Vain ymmärtämällä voi antaa anteeksi ja päästä näin parempaan mielenrauhaan. Lisäksi ymmärtäminen auttaa tajuamaan, ettei kiusaamisen syynä ole, että olisi muka huono, vaan jostain syystä sopiva kohde.

Mua on kiusattu yheksän, vuotta ja mäö toivon, että se loppuu nyt ku mä pääsen lukioon, jossa kukaan ei tunne muo. Mut jätettiin kaikessa ryhmän ulkopuolelle. Kukaan ei jutellu, koska ne pelkäs niiden maineen menevän, ku ne puhuu koulun kummajaiselle. Sitten on aina haukuttu ikävuodesta riippuen. Sillon, ku olin ihan pieni eli ehkä ekalla muo sanottiin itkupilliks, koska sillon oli kaikille lapsille tärkeää, ettei oo mamelo ja et ei tarvi vanhempiaan. Koulu on joillekin lapsille avain itsenäistymiseen ja kiusaajia ois varmaan sattunu jos niitä ois haukuttu itkupilleiks ni ne haukku muo sit silleen, ku ne halus saada mut nöyrtymään. Sitten haukuttiin tyhmäks, ku piti ehkä kuudennella todistaa, et on jotain älyäkin päässä ja ne aatteli, et muo sattuis jos mä kokisin olevani luokan tyhmin. Sit kuudennella haukuttiin myös nörtiks, luuseriks, tarpeettomaks ja hiljaseks, koska en käyny ulkona niin paljon ku muut enkä tienny enkä välittäny mitään muodista. on haukuttu myös hikeks koska välitän syvällisestä ajattelusta. (outoa miten syvällisyys muka liittyy koulumenestykseen...?) On haukuttu oudokskin kaikkina ikävuosina. ylä-asteella alettiin haukkumaan rumaks. siihen osallistuki sitten koko koulu ja nyt kaikki kadullakin kulkevat ihmiset tietää kuka mä oon ja pitää muo rumana jo valmiiks vaikken mä oo ruma. must mä oon ihan normaali, mutku täs iässä ulkonäkö on niille pinnallisille teineille tärkeetä ja niitä sattuis jos niitä haukkuis rumaks. Miksi syvällisyyttä on niiden mielestä vaikea arvostaa? Miksei saisi olla herkkä ja runollinen unelmoija? Miksi pitäisi välittää muodist? Miksi piotäisi mennä muottiin.
Haukkumisen lisäksi syrjittiin ja huudeltiin kaduilla. nolattiin koko koulun eedessä käytävillä ja pari kertaa muo on potkittukin. on uhattu väkivallalla myös. on naurettu päin naamaa aina kun mä avaan suuni, koska se mitä mä sanon on kuulemma aina automaattisesti noloa...

2.Jos hän jotenkin hyötyisi anteeksiannostani niin en antaisi tai jos se olisi taas joku kiusaajieni alentavista piloista, joilla he yrittäisivät saada minut tuntemaan oloni alistetuksi ja noloksi...Jos hän ihan oikeasti haluaisi minun antavan anteeksi, katuisi tekoaan ja kertoisi miksi kiusasi minua ja ymmärtäisin syyn saattaisin harkita anteeksi antoa. Suurin osa ehkä kiusaa minua koska ei uskalla mennä puolellenikaan. se on pelkurimaista ja ikävä kyllä siksi minulla ei ole ystäviä... Vaikeaa anteeksianto olisi. ja tiedän etteivät kiusaajat tulisi minulta pyytämään anteeksi, koska olen jotain niin alhaista etten ansaitsisi sitä...

3. Ei vOI!!! Ainakaan helposti!!! En ikinä voisi ystävystyä kiusaajieni kanssa, sillä he halusivat satuttaa minua... Siitä todistaa myös se että pari heistä on tullut sanomaan minulle pokkana, että minun pitäisi tehdä itsemurha kun minua ei mihinkään kaivata. Se sattui. Miksi siis ihminen joka ehdotti, että lopettaisin itseni edes haluaisi parantaa välejä kanssani??? En tehnyt... Enkä tee... Sillä en tee mitään käskystä vaan omistan aivot, joilla ajattelen päinvastoin kuin ne massateinit. Miksi tekisin, sillä elämässäni on varmasti vielä hyviä asioita edessä. EN LUOVUTA IKINÄ!!! JA EIKÖ ITSEMURHA OLISI JUURI LUOVUTTAMISTA!!!


4. Kaikki kohtelevat ihan yhtä huonosti. En tiedä voinko vastata tähän, koska tavallaan minussa ei ole mitään muuta erilaista kuin ajatusmaailma, joka ei ole niin tästä maailmasta... ;) Ajattelen enemmän kuin useimmat ja ajattelen myös miksi... Asioiden pohdiskelu on aliarvostettua... Tytöt haukkuvat vähemmän. he enemmänkin jättävät porukasta, puhuvat ja nauravat selän takana tai kertovat perättömiä juoruja. he harvoin kehtaavat tulla sanomaan mitään päin naamaa, mutta ajattelevat mielellään: "Taas toi on yksin. Se ei sitten saa kavereita. vähän nolo!" ja sanovat sen muillekin ja saavat koko porukan nauramaan yksinäisyydelleni. sitten joku kehtaa tulla sanomaan naurun aiheen päin naamaa... eli että on säälittävää, että olen aina yksin... olen säälittävä heidän mielestään.
Pojat huutelevat päin naamaa ja nauravat porukalla ja kilpailevat siitä kuka saa mut sortumaan. poika oli sekin, joka ehdotti että tekisin itsarin. pojatkin katsovat mielellään minua kun olen yksin ja nauravat. he uskaltavat myös sanoa enemmän kuin tytöt, mutta he aika usein toistavat vain samoja lauseita keksimättä mitään uutta. sekin osoittaa kuinka tyhmiä he ovat kuin eivät keksi edes uusia huomautettavia asioita minusta. tytöt taas perustelevat miksi olen itkupilli tai miksi olen nörtti jne, mutta kaikkea hekään eivät minulle kerro koska tietävät minun kärsivän siitä eniten...


-tulipas pitkä viesti. kunnioitan teitä jotka jaksoitte lukea...-
Jos kiinnostaa niin lukekaa tarinani kokonaisuudessaan kohdasta "kiusaaminen on henkistä kidutusta"