Suurperheen pennuilla ei mitään tapoja!

Siis KERRANKIN joku kirjoitti asian jota alunperin tulin tälle palstalle itse kirjoittamaan.Niin naulan kantaa osuit!
Siis,yökyökyökyök kaikki suurperheet!!!Pentuja tehtaillaan eikä loppujen lopuksi yhdellekään ole tarpeeksi aikaa.Sitten vanhempana nämä "ihanan"suurperheen lapset kulkevat psykiatrilta toiselle ja ovat ase omalla ohimolla alinomaa.
Suurperheen äitiä ei erota tarhan tädistä mitenkään,kohtelee lapsiansa kuin liukuhihnalta.Siitäkö pitäisi ansioristiä nykyaikana antaa.Voi helvetti!!
Kyllä Jumala pyörittelee taivaassa päätään kun tätä sikiämistä kattelee.Jotain rajaa,hyi!

Joo, tääl yksi suurperheen kasvatti, joka ravaa viikosta toiseen psykiatrilla puhumassa traumoistaan. En ole ikinä nauttinut osastani ja säälin nykyään syvästi niitä lapsia, jotka kasvavat suurperheissä. Olen tehnyt yhden ainoan lapsen ja se on siinä!!

Kannattaa hankkia myös itselleen elämä, niin ei tarvi liikaa seurata toisten elämää. Ja varalta kannattee käydä siellä psykiatrilla tarkistaan, ettei jäänyt nyt traumoja!!

TE suurperheiden vihaajat, menkää muualle haukkumaan! Tämä palsta on MEILLE suurperheellisille jotka olemme YLPEITÄ lapsistamme ja elämästämme. Jaamme kokemuksia ja vinkkejä. Emme kaipaa Teidän sauhuamistanne.

Ongelmia on kaikenlaisissa perheissä, sehän on selvä. Se, että uskaltaa hakea apua ongelmiinsa on tietysti aina hyvä asia. Tietysti ongelmien ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää - on varmasti naisia, jotka eivät välttämättä halua enempää lapsia, mutta joutuvat niin tekemään syystä tai toisesta. Se on ehdottomasti väärin!

Joillekin naisille lapset ja perhe ovat koko elämä, toisilla elämään kuuluu paljon muutakin. Hyvä, että meitä on erilaisia vanhempia ja puolisoita. Tärkeintä olisi se, että jokainen saa itse olla päättämässä omasta elämästään eikä suku tai uskonto sanele valmiita ratkaisuja, joihin on taivuttava, vaikkei niihin itse (enää) usko.

Minulle riittää yksi lapsi, sillä haluan antaa lapselleni paaaaaaaaaaaaaljon aikaa, ja haluan myös matkustaa eri maihin pari kertaa vuodessa ilman, että se maksaa maltaita - itselläni ei olisi varaa viiden hengen matkoihin, onneksi monella muulla on :-).

Kyllä suurperheitä täytyy tukea siinä missä muitakin, varsinkin äiti tarvitsee varmasti myös omaa lomaa ja vapaa-aikaa aina välillä, edes sen kauppareissun ajaksi! Jos ollaan siinä pisteessä, että psykiatrin apu on tarpeen, sitten sitä apua on haettava. Harmi tietysti, jos lapsetkin oireilevat. Se on aina vakava asia.

Ei ole mitään järkeä asettaa suurperheitä ja muita kansalaisia eri arvoisiksi. Vanhemmuus on aina haastavaa, oli lapsia yksi tai kymmenen. Jokainen valitsee (toivottavasti!) itse minkälaisen elämän itselleen haluaa.

LAPSIA EI PITÄISI TEHTAILLA RAHAN TOIVOSSA, NIIN KUIN NYT TAPAHTUU, ESIM. LESTADIOLAISILLA.
jOKAINEN HEISTÄ ON YKSILÖ, MUTTA SEN EM. TEHTILIJAT OVAT TÄYSIN UNOHTANEET.

Tämähän on aivan uskomatonta, eihän kukaan tee lapsia joidenkin marginaalisten etujen toivossa. Haloo Houston. Yhteiskunnalta saatavat tuet eivät kata lähestulkoonkaan niitä kuluja, joita lapsiasta tulee ja hyvä niin, koska motivaatioa tulee tulla jostain muualta, kuin toimeentulosta.

Karmankukka voisi rikkoa koneestaan caps-lpckin, kun ei kerran tunne netikettiä siinä määrin, että osaisi olla huutamatta jokaista sanaa.

Kapitaalia ei käytetä, kuin korostamaan jotain tärkeää pointtia, siis jonkin tietyn kohdan huomioimiseksi, ei koko viestin.

Allekirjoittaneella ei ole suurperhettä, meitä on vain 6.


Päivähoitomaksut maksimissa.
Lapsilisät lähinnä koomisia rääppeitä ja verotus, kuin yksineläjällä, että siinä se lapsiperheen glamour.

Sopii kateellisten yksineläjien miettiä: Sama palkka, mutta joudut elättämään 6 henkilöäa oman napasi sijasta, joka tarkoittaa hiton paljon isompaa asuntoa ja isoa autoa, jotta koko konkkaronkka pääsee liikkumaan. Koittakaa nyt hieman miettiä, että mistä me perheelliset vapaaehtoisesti luovumme, verrattuna lapsettomiin. Jälkikasvu se kuitenkin meidän eläkkeemme maksaaa ja paskavaippamme vanhainkodissa vaihtaaa.

Minäkin voisin toteuttaa itseäni vaikka kalastelemalla Uudessa Seelannissa ja Patagoniassa joka vuosi, jos olisin sinkku, mutta voitte uskoa, että mieluummin seuraan mukuloitteni kasvua, kuin seuraan pintaperhon lipumista Patagonian virroilla.

Tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta en taida kuitenkaan, koska jätän sen mieluusti teille todellisille Ugreille.