Normipäivä

Kahdeksan tunnin päivä oli koulussa tänään. Tehtävät tein heti ensimmäisellä ja toisella tunnilla, sitten katoin unelma-autostani videoita ja muutamia videoita Renaultin sähköautoista, vedet tuli silmiin Renault drive the change- videosta. Ruokatunnilla kävin ostamassa '''jaa. Join autossa yhden ja toisen nyt kun kirjoitan tätä. Loppuajan katoin videoita ja pelasin.

Sitten koulu loppui ja vein auton katsastukseen. Unohdin ottaa rekisteröintitodistuksen teknisen osan autosta toimistolle mukaan. Ja sitten oli minun normaalitilanne ihmisten seurassa. "Masketaanko? Matsketaanko se ny?" (en ollut kännissä enkä änkytä ja enpä uskonu että se täytyy maksaa etukäteen) Hiki valui, naama kuin olisi ollut miljoonien hyttysten pistämä ja alahuuli kuin sillä mustalla Forrest Gumpissa. (ei millään pahalla, minulla ei ole mitään mustia vastaan)

Eipä auto mennyt läpi, mutta eniten siinä harmitti surkea sosiaalisen tilanteen hallinta. Mietin sitä koko ajan ja ajoin väärin risteyksestä. Ennen suoraan, nyt vasemmalle ja ajoin siis suoraan. Se Palokka-Seppälä risteys, jos tiedätte.

Sitten menin odottamaan Prisman pihaan. Ohi meni insinöörejä yksin hienoissa autoissaan, lihaksikkaita duunareita työautoissaan, vähään tyytyvä insinööri, venäläisten näköistä porukkaa kalliin näköisessä Bemarissa. todella hienon Audin, amisjätkän lievästi tuunatussa Audissa, liikenaisen, joka ajoi ohi kahdesti, todella upean blondin, joka nousi linja-autosta ja söötin tytön Renaultissaan. Kaikken hienointa oli nähdä duunarijätkillä tyttöystävät vierellään vaatimattomissa autoissaan. Ja heistä jokainen hymyili. Olivat meinaa onnellisia, minuakin hymyilytti se. Minusta on mukavaa, kun toiset ovat onnellisia.