Olen sutjakka viisikymppinen, mutta elämääni var-
jostaa tämä diagnoosi. Välillä masentaa pitkiäkin aikoja ja huumeongelmainen poika lisäksi. Kuinka tästä selviäisi. Haluaisin vielä elää elämisen arvoista elämää. Onko kokemuksia? Kertokaa kuinka selviätte.
jostaa tämä diagnoosi. Välillä masentaa pitkiäkin aikoja ja huumeongelmainen poika lisäksi. Kuinka tästä selviäisi. Haluaisin vielä elää elämisen arvoista elämää. Onko kokemuksia? Kertokaa kuinka selviätte.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Lääkityksen merkitystä 2-suuntaisen hoidossa korostetaan korostamistaan. Erään tamperelaisen johtavan psykofarmakologin mukaan Jenkeissä on kaksisuuntaisia, jotka popsivat jopa kymmentä eri lääkettä samanaikaisesti. Herää ajatus, mitä järkeä siinä on - mikä vaikuttaa mihinkäkin. Itse olen poikkeuksellisen lääkevastainen. Tärkeintä on olla rohkea: puhua, puhua ja puhua. Siten täytyisi myös oppia kuuntelemaan. Mennä ihmisten pariin, sanoa mielipiteensä masennuksen ahjossa - ja toisaalta yrittää pitää suu supummassa, kun on menovaihe päällä. Lääkkeistä lamotrigiinistä on saatu kuulemma aivan hurjan positiivisia tutkimustuloksia... Mistäpä tietää, vaikka siitä sikiäisi kaksuuntaisten Viagra. Pirun kalliiksi se vain vielä tulee.
Kiitos rohkaisusta Sinulle. En tiedä kuinka suuri
osuus elämäntilanteellani on masennusjaksoihin.Hyvät jaksot ovat sellaisia että voin ääretömän hyvin. Lito on lääkitys ja masennuslääke lisäksi.Lamotrigiinistä luin jostakin lehdestä, että sillä olisi nimenomaan masennukseen hyvä vaikutus (taitaa olla jokin epilepsialääke) Onko kenelläkään kokemuksia E-Epa 500 mg/kalaöljykapseleiden vakutuksesta masennukseen ja jopa kaksis. ja skitsof. vaikutuksesta masennukseen ja jopa
kaksisuunt. ja skisofreniaan ???????????!!!!!!!
Heips..sinä laidasta laitaan kokija..mulla on kokemusta ystävistäni,jotka sairastavat tätä tautia..kysymyksessä on myös,kuten tietänet myös geeniperimä.Toinen ystävistäni käyttää litiumia lääkkeeksi,todella viehko ja ihana nainen ja miestuttu saa seroguelia,remeronia ja diapamia.Kai siinäkin on henkilökohtaisesti räätälöity pilleripaketti.Välillä kumpikin käy lepäämässä sairaalassa kun olo käy liian vaikeaksi.Oletko lukenut ko.tautia sairastavan naispsykiatrin kirjan?Kirjan nimi on Maanis-depressivisen muistelmat,mutta nyt en valittettavasti muista tekijän nimeä.Jukka Virtasellakin on sama tauti ja monella luovalla ja herkällä ihmisellä.Ei helppoa,mutta elämisenriemusta puhuvat kirjoittajat.Bipolaarinen mielialanhäiriö,eikö se niin taida olla?Onko poikasi käynyt tutkimuksissa tästä,jospa hänelläkin on sama vamma ja kipuunsa käyttää huumeita kestääksen päivän kerrallaan?Meitä on moneksi ja jokaisella oma taakkansa,mutta apua ja ystäviä on oltava..varmasti jaksaa silloin paremmin.Tunnen myös äitejä,joiden lapset ovat kuolleet huumeisiin,kun syytä tuskaisuuteen ei ole diagnosoitu.Pidä yhteys lääkäriisi ja ystäviin..vertaisryhmiä varmasti löytyy..riippuen tietysti missäpäin asut.Kaunista ja voimistavaa kesää teille,sulle ja pojallesi..hakekaa apua ja ottakaa kaikki hyvä vastaan,elämä on taistelua..mutta siinä paistaa myös aurinko.
Minunkin on mentävä sairaalaan välillä, kun olen aivan kädetön kotona. Masennuksen aikana pelkään aina että menetän kaikki ystäväni ja pelkään todella tulevaisuuttani. Olen eronnut ja tuntuu, että ei uskalla suunnitella mitään edes muutaman kuukauden aikajaksolle kun ei tiedä koska masennus iskee, ihmissuhteesta puhumattakaan. kuka nyt ymmärtäisi, että on 2-3 kk aina välillä syvästi masentunut ja sitten taas herää eloon. Pojastani olen ajatellut samoin. Hänellä voi olla samaa vaivaa, mutta en tiedä kuinka hän reagoi jos siitä hänelle mainitsen.
26 vuotta naimisissa miehen kanssa joka sairasti maanisdebressiivistä mielialasairautta.
Ensimmäinen pointti oli että hänen sukunsa ei suostunut siihen että häntä hoidettaisiin lääkkeillä, kuulemma persoonallisuus hajoaa!
Lopputulos oli lapset ja vaimo hajosi!
Sitten sain yhteistyössä hänen lääkärinsä kanssa hänelle Lito-lääkityksen ja joskus masennuskausiin Cipramil lääkityksen, tämä lääkitys sopii hänelle niin hyvin, että uskalsin ottaa avioeron ja lähteä tiiviin terapian avulla eheyttämään myös omaa elämääni.
Terapia ja lääkehoito on tärkeä. Kaikille osapuolille.
Sairaalajaksoja on jo 5 kahden vuoden aikana. Eivät ottaneet kuuleviin korviin kun pyysin että
saisin mennä yksyiselle terapeutille. Siellä olen ilmeisesti jo toivoton tapaus ja annetaan vain lääkkeitä. Eivät pahemmin ota huomioon perhetilannettani, vuoskausia raastava avioliitto ja 9 vuotta pojan huumeongelmaa kuin vuoristorataa, käyttöä ja kuivillaoloa. Aina saa jännittää ja pelätä oli mikä vaihe tahansa.