Soittavatko lapsenne Pianoa?

No naapuri soittaa sähkäurkuja - perkele.

Mulla naapurissa tuubansoittaja, stana

Oscar Wilde on sanonut: "Vakuutan, että ilmeikkäästi soitettu kirjoituskone ei ole yhtään ärsyttävämpi, kuin piano, jota soittaa sisar tai lähisukulainen".

Lapset ovat hupaisia. He opettelevat pianokappaleen säntillisesti ja hyvässä ja oikeassa tempossa (noh, ehkä siihen vaikuttaa, jos ope aktiivisesti tuijottaa vieressä silmänmunat pullottaen ja kädessä karttakeppi, jolla lyö kovaäänisesti rytmiä PAM-PAM-PAM.. ja suu laskee äänekkäästi Yksi-Kaksi-Kolme-Neljä.....)
Kun kappale on jätetty pois ja lapsi myöhemmin soittaa samaisen kipaleen, mielessään "tieto", että minä Osaan tämän, niin mitäs sitten tapahtuu?
Lapsella on taipumus vetää kappale ainaskii 4,6 kertaa nopeammassa tempossa, kuin näyttääkseen "kyllä-tää-nyt-hallitaan"-mielellä.


Oih, hirveää kuunneltavaa.

Tulleet ovat isäänsä joka on suunsoiton mestari

molemmat lapset soittivat pianoa n. kuudesta ikävuodesta neljääntoista ikävuoteen. Tyttärelle iän karttuessa muodostui ykkössoittimeksi saksofoni ja pojalle akustinen kitara. Pianoa pimputtelevat enää vain yleisön pyynnöstä.

Eipä soi Hellas enää, tuli myytyä sekin pois, vaikka ei ollut oikeasti tarvettakaan.
Sähköpianoa Päätoimittaja sentään antaa käydessään kuulla.

Naapuri pieree upeasti Porilaisten marssin.

Ei liene peilin vika, jos naama on vino`?

Kissanpolskaa minäkin soitan kuin maestrot ainakin.

Lyömäsoittimia toinen muksuista ja molemmat sähköurkuja ja toinen myös puhallin instrumenttia.

Nyt heitä molempia kaduttaa kun eivät alkaneet soittamaan akustista kitaraa, siitä olisi ollut niin paljon enemmän iloa leireillä ja illanistujaisissa.

Itse vain hyräilen itsekseni. Tänään viimeksi töissä sanoivat että ei saa hyräillä, luulevat vielä että työnteko on hauskaa :O

Entäs Kissanpolskan, yhtä hienojahan ne ovat.

Apua, naurattaa koko hommeloidi. Viitsitkin ylpistellä.
Ihmisiä olemme, kaikki.