KERTOKAA TE JÄRKEVÄT AIKUISET

Aluksi pitäisi kieltää Caps Lockit.

Ihan ensimmäiseksi sinua voi auttaa koulusi terveydenhoitaja. Hänelle voit kertoa perheesi asioista ja hän pitää ne vain omana tietonaan. Voit etsiä myös puhelinluettelosta perheneuvolan numeron ja varata sinne ajan vain itsellesi.
Yksin ei pidä eikä tarvitse jäädä, jos äidin kanssa on vaikeuksia. Turvaudut vain ammattitaitoiseen aikuiseen, kuten juuri terveydenhoitajaan koulussa.

minä kysyin omaltani ja hänestä kyllä 14v ihastuu ja voi siten seurustellakin. meillä ongelma kai olisi pojan (sen ihastuksen)pitkä tukka, isille kun se olisi katastrofi.

ja minä tpovoisin sen ihastksen pysyvän vielä pari, kolme vuotta vielä käsi kädessä kävelynä ja pussailuna. korkeintaan.

mutta mitä silmä ei näe, sitä ei sydän sure sanotaan. ja kun on edes hajullaan murkkunsa tekemisistä voi olla tyytyväinen.

mitä isäsi sanoo koulun vaihtoon? olen ymmärtänyt, että steiner-koulun valinneet vanhemmat ovat tehneet valintansa nimenomaan ajatellen lapsensa koulunkäynnin edistyksellisyyttä. olisiko tässä mahdollisesti kyse siitä, että äitisi kokee sinun "pettäneen" hänen unelmansa, kun haluat "tavalliseen" kouluun?

koulumenestys tuskin paranee riitelemällä. kuinka tärkeänä itse pidät koulutusta? vain sinä itse voit vaikuttaa omaan suorituskykyysi. oletko alisuoriutuja vai taisteletko jo nyt kykyjesi äärirajoilla?

murkun nyt kuuluukin kapinoida ja vastustaa. mutta siinä kuuluu myös ottaa vastuu elämästään ja teoistaan. siis koulusta ja kavereistaan. myös niistä poikakavereista. meillä tyttö ei edes 6vuotiaana sallinut morkata kavereitaan. mitä jos sanoisit kotona, että tämä on minun kaverini, en kuuntele hänestä pahaa puhetta. ja aion pitääkin hänet kaverinani.

En näkisi ongelmiasi ihan niin mittavina, että ammatti-ihmisiä tähän tarvittaisi. Toki, jos koet et tilanne on ihan solmussa vanhempien kanssa, niin sitten joku koulukuraattori vois osata auttaa.

Ensisijaista olisi, että säilyttäisit hyvän keskusteluyhteyden vanhempiisi. Sinun parastasi he luultavasti (ja toivottavasti) kertomissasi asioissa ajattelevat. Pyydä heitä keskustelemaan kanssasi, äläkä tyydy pelkkään "komenteluun". Aina vanhemmat ei osaa sanoa asioita niin että ymmärtäisit heidän viisauden ja huolen asioista, jotka itsestäsi olisivat kivoja.

Kyllä moni äiti ja isä on oikeasti ja ihan aiheellisesti sitä mieltä, että 14-vuotiaan ei kuulu seurustella. Ei vaan kuulu eikä tarvitse. Niihin asioihin kun sen ikäisillä ei vielä ole valmiuksia. Ja 16v. kundilla ei ole -anteeksi nyt vaan - senkään vertaa. Ihmissuhteista tärkein on ystävyys ja tokihan sinä voit ystävä tämän mainitsemasi kaverin kanssa olla. Siinä olisi hyvä mahdollisuus tutustua toisen sukupuolen ajatusmaailmaan ja peilata omia mielipiteitä myös. Seurustelu on tosissaan iso juttu, ja siinä ei onnistu aina aikuisetkaan. Väittäisin, että siitä teidän iässänne seuraa enemmän surua kun iloa. Ja juuri niiltä harmeilta vanhempanne teitä haluaa varjella. Ja seksiasiat on juuri niitä, joissa ei kannata todellakaan hosua. Uskaltaisin väittää, että parempia suhteista tulee kun malttaa odottaa. Päiväunia, unelmia ja fantasioita saa ja pitääkin olla, mutta toteutus on parempi jättää aikaan kun oikeasti tietää mitä haluaa ja mitä asioista seuraa.

Ja siitä koulujutusta. Kehotan tässäkin jatkamaan keskustelua vanhempien kanssa. Kerro miltä sinusta tuntuu ja mieti perusteluja, jotka puoltavat koulun vaihtoa. Jos keskustelu menee ihan jumiin, niin sano se heille kirjeessä. Vanhempasi kyllä ihan turhaan aliarvioivat sinua. En osaa sanoa miksi. Olet varmasti ihan fiksu ja hyvä tyttö!! (ja uskon että vanhempasi tietävät sen, mutta harmistuksissaan päästävät suustaan "sammakoita") Ja muista, että peruskoulu ei ole mikään kuoleman vakava juttu. Se opiskelun into voi tulla joskus myöhemmin tai sitten osaamisesi on jotain ihan muuta (kädentaidot tai jotain). Itse sain peruskoulun päästötodistukseen 6,9 keskiarvon, kun ei se koulu oikein silloin maistunu. Ja usko pois, hyvin olen elämässä pärjännyt. Harmittaa kyllä ihan vietävästi, etten silloin tajunnut keskittyä paremmin, koska on ollut vaikea päästä jatko-opintoihin sitten kun se opiskelu rupes tosissaan kiinnostamaan (kouluasteen tutkinto ja ammattikorkeakoulu suoritettu). Tässä elämässä kun aina joutuu maksamaan virheistään. Joskus kovankin hinnan. Siksi kannattaa kuunnella kauemmin eläneitä, koska he tietävät elämästä usein paljon, paljon enemmän kuin aavistatkaan...

Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja kaunista! Kuuntele sydäntäsi (ja vanhempiasi :-) ) ja mieti rauhassa mikä Sinulle on oikeasti parasta.

mä en oo aikuinen mut aattelin kuiteskin vastata tohon sun juttuun mä olin kans kasilla nyt meen ysille.mun 8 luokan torkka oli 7.5,kun olin kutosella paljon huonompi ja sain hirveet haukut mun vanhemmilt kuinka tyhmä olen(lähinnä äidiltä).Mun mielestä vanhempien pitäis kannustaa lapsia eikä haukkua.Ja kuka on sanoon mikä on oikee ikä seurustella,jotkut seurustelee jo kutosellakin.se on vähän semmonenkin juttu et kun saa vanhemmilt monest asiast haukut niin ei niille enää uskalla puhuu jos joku asia painaa.