Kokemuksesta tiedän, että kannattaa todella harkita tarkkaan muuttaa yhteen teini-uusioperheeseen. Hyväksyntää ei tule lapselta, jos on tottunut tekemään kaiken itse/päättämään kaiken ja määräämään vanhempaa.
Siinä sitten koitat elää tavallista, normaalia elämää, missä kuuluisi olla vanhemmilla ohjat.
Sen oman vanhemman kuuluu kasvattaa sitä omaa lastaan. Jos se on ollut hakusissa, ei voi kun ikävyyksiä seurata. Se menee siihen lopulta, että ei voi sietää tieni-nuorta, joka tekee vielä kaikkensa, että konfliktia varmasti syntyy. Ja kun ei tiedä kaikkia taustoja, ei voi ymmärtääkään kaikkea. Vaikka olen kasvattajana kokenut, kaikki tää on ihan uskomaton kierre. Pysykää erossa tai ainakin seuratkaa ja ottakaa selvää.
Siinä sitten koitat elää tavallista, normaalia elämää, missä kuuluisi olla vanhemmilla ohjat.
Sen oman vanhemman kuuluu kasvattaa sitä omaa lastaan. Jos se on ollut hakusissa, ei voi kun ikävyyksiä seurata. Se menee siihen lopulta, että ei voi sietää tieni-nuorta, joka tekee vielä kaikkensa, että konfliktia varmasti syntyy. Ja kun ei tiedä kaikkia taustoja, ei voi ymmärtääkään kaikkea. Vaikka olen kasvattajana kokenut, kaikki tää on ihan uskomaton kierre. Pysykää erossa tai ainakin seuratkaa ja ottakaa selvää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Suuremman hyödyn siitä saa kuitenkin lapset ja miehen exä, joiden ei tarvi katsella kiukkuavaan ja katkeraan miehen tyttöystävää,j oka halveksii kaikkea ja kaikkia. Kun kaikki ei mee oman pillin mukaan niin koko suku on häirikkö! Heh..lapsettomathan ne tietää kaiken kaikista....
Kuten aloittajan viestistä saa jo lukea...
" jos on tottunut tekemään kaiken itse/päättämään kaiken ja määräämään vanhempaa."
tuossa lauseessa jo haukutaan lasta ja hänen vanhempiaan....siitä se alkaa heti.
Ja jälleen uuteen keskusteluketjuun kantaa kortensa kekoon hän.........................
Voi hyvän tähen. Sama paasaus jatkuu.
Niinkös sulle kävi, että haukuttua tuli ja halveksittua? Voi voi sua. Rankkaa... Ehkä olisit voinut olla haukkumatta ja halveksimatta, niin ei tarvis täälläkatkerana tilittää!
Peesi aloittajalle. Itse lähdin kahden teini-ikäisen isän matkaan ja yhdessä asutaan. Ongelmia on kyllä piisannut vaikka muille jakaa! Ei ole helppoa päästä "sisään" uusperhekuvioihin, saati sitten kun jälkikasvu on jo murrosiässä. Näilläkään lapsilla ei juuri ole rajoja ollut. Naiivina luulin, että heille voisi jotain rajoja asettaa, eihän se toimi niin. Isi passaa, isi antaa kaiken periksi, isi ei huuda, isi ei määrää, kyllä isi maksaa, itse ei tarvii osata mitään kun isi osaa jne. Isästä puhutaan lapsenomaiseen sävyyn ja isi menee aina lankaan. Jopa täysi-ikäinen pompottaa isäänsä ihan miten haluaa kun osaa vedota taitavasti tunteisiin. Ei siinä ainakaan kunnioitus toisen kasvatustapoja kohtaan kasva kun periksi annetaan ihan kaikessa. Lisää konflikteja tulossa...
Teini-ikäisiin ei enään mikään kasvatus ja säännöt päde, se kasvatus ja rajat olisi pitänyt aloittaa jo reippaasti ennen kouluikää.
Aikas hankalaa noin vanhoille on enää paljon rajoja asettaa, ja, kun niitä asetetaan, niin siinä pitäs molempain kasvattajain olla samaa mieltä.
Etäkasvattajankin pitäis olla samaa mieltä.
Miksi eivät eronneet perheelliset osaa seurustella niin että pitävät omat huushollinsa? Jos on aikuistuvia lapsia niin on vihonviimeistä lyödä omat hynttyynsä jonkun kotiin.
Yksinhuoltaja perheessä meidän lapsien oli pakko opetella tekemään kotitöitä, ruokaa ym. eikä meitä oltu päästä pidelty ja passattu kaikkea eteen. Vaikka olis kuinka kasvatusta ja kuria lapsille annettu niin aina se on shokki kun sinne kotiin joku ventovieras muuttaa. Aika rohkeaa touhua jos kuvittelee menevänsä johonkin perheeseen niin vaan ottamaan ohjat ja elämään tavallista normaalia elämää, johan sen tavallisen tallaajankin kuuluisi tietää ettei onnistu. Joku rauhallinen tyyppi onnistui kun ei koittanut alkamaankaan kasvattaan ja ohjailemaan vaan oli vaan ja häipyi omaan kämppäänsä välillä antaen oman rauhan meillekkin. Jos olis tullut matkalaukkunsa kanssa asuun niin olisi saanut häipyä saman tein.
On olemassa tilanteita, joissa on kenties fiksumpaa muuttaa yhteen. Yllätysvauva oli meillä se. Jos joku "fiksu" tähän kommentoi, että 'oisit tehny abortin' niin todistatpa vain oman kypsymättömyytesi. Kumpikaan meistä ei halunnut, että tuleva lapsi kasvaisi vain toisen huoltajan luona. Eikä uusperhekuvioon lähtiessä todellakaan kuvitella, että "mennään johonkin perheeseen ottamaan ohjat". Arki sen osoittaa, että jotain sääntöjä ja rajoja on oltava, myös uusperheen lapsilla! Jos niitä ei aiemmin ole ollut niin kyllä ne voidaan asettaa myöhemminkin, huoltajan toimesta tietysti.
Nosto!
pudotus!
Nosto
Stop!
Bling!
Miauuuuuuuuu
Wufffffff