Poikaystävä?

Olisiko tässä maailmassa vielä sitä yhtä mulle? Sitä yhtä, joka osaisi rakastaa, johon voisi luottaa, joka olisi se turvasatama kun tuntuisi ettei pysyisi omin avuin pystyssä? Onko tää maailma niin mätä, ettei sellaista ihmistä enää löydy, vai onko miullakin vielä mahdollisuus?
Olen 15-vuotias tyttö Itä-Suomesta. Harrastuksiini kuuluu lenkkeily, taide, kirjoittaminen ja näytteleminen. Tykkään monista asioista, kuten Japanista ja sen kulttuurista, eri urheilulajeista, juttelemisesta, kavereista ja hauskanpidosta. Kuitenkin tuntuu että kaikki pojat koulussa ja lähiseudulla on niin pinnallisia ääliöitä. Olisitko sä se, jota tämä tyttö kaipaisi? Luotettava, rehellinen ihminen, jolta löytyisi aitoa rakkautta aitoa ihmistä kohtaan?
En ole kaunis. Mutten täysin rumakaan. Huolehdin hygieniastani, iho ja hiukset on aina puhtaat. Olen 173cm pitkä ja hoikka. Toivoisin kuitenkin, ettei ulkomuoto oo se, jonka perusteella valitset. Jos näin on, et ole se, jota mä etsin.
Olisi hyvä, jos olisit 15-17-vuotias. Sen verran rasistista pinnallisuutta mustakin kuitenkin löytyy, että ylipainoisen ihmisen kanssa en oppisi elämään. Meidän ruokailutottumukset olisi liian erilaiset.
Mutta luonne. Se on se, johon rakastun. :)
Lisäksi haluaisin keskustella sähköpostin kautta. Tykkään kirjoittaa pitkiä viestejä, ja toivoisin, että sellaisia jaksaisit säkin kirjoittaa, koska haluan tutustua suhun kunnolla. Lisäksi olisi kiva, jos lähettäisit kuvasi, koska haluan olla varma, että todella oot se, mitä väität olevasi. ^^