Owczarek podhalanski?

Mulla kaksi Podhalanskia. Siitä onko pehmeimmästä päästä en tiedä, se kai on ihan koiran luonteesta kiinni. Laumanvartijat yleensä on luonteeltaan pehmeitä, mikä tarkoittaa, että muistaa hyvin kokemansa asiat.

Tyytyväinen olen rotuun, koska toinen juuri tuli otettua. Minun koiria ei ole siunattu liialla sosiaalisuudella. Sen eteen on saanut tehdä töitä. Mörköikä oli äänekäs ja hieman hermoja raastava. Lenkeillä kun harvoin tulee vastaan ketään, se oli nuorempana todella iso juttu. Vieraat haukuttiin ja muristiin ja niitä kohti vedettiin. Nyt osataan käyttäytyä paremmin.

Podhalanski ei ensimmäisenä ole käyttämässä hampaita, juoksee haukkuen iholle pysäyttämään. Se on tähän asti kaikille ollut riittävä pelote. Aidattu piha tai tarha on oltava, ei pysy pihassa irrallaan. Ruoka-agressiivisuutta ei pidä unohtaa, meillä koirat syövät erillään, ihmisille ei ruoasta ole ikinä muristu.

Vaikkei meillä omia lapsia olekkaan, koirat ovat lapsirakkaita. ei tarvitse pelätä ottaa 4 vuotiasta sukulaispoikaa hoitoon, koirat ovat aivan mahtavia sen kanssa.

Podhalanskille on helppo opettaa asioita, mutta ei tottele käskyjä kaikissa tilanteissa. Se kai on ollut vaikeinta minun ymmärtää. Koulutuksen on oltava johdonmukaista ja itse olen huomannut positiivisen vahvistamisen tehokkaimmaksi. Toki meillä kielletään, mutta pakotteet ym. tiukkapipoinen kouluttaminen saa koiran stressaantumaan.

Meillä kanssa Podhis. Niin on samat tuntemukset kuin edellisellä :) Erityisesti lasten kanssa aivan mahtava eli aivan vieraatkin lapset otetaan heti "laumaan" ja hoivataan. Tosin estän osittain tuon hoivaamisen osoittamalla, ettei se ole sen tehtävä vaan meidän aikuisten ja erityisesti lapsen vanhempien. Vieraat aikuiset haukutaan ensin ja "tarkistetaan", mutta vain omassa pihassa. Lenkillä ei haukuta eikä murista, muuta kuin toisia koiria, jotka käyttäytyvät sitä kohtaan epäsosiaalisesti. Niissä tilanteissa voimia tarvitaan, että saa pidettyä hallinnan itsellä. Se ei tottele silloin kun sen automaatiovaistot saa vallan. Pitäisikin pystyä ennakoimaan tilanteet niin, ettei tuo "automaatio" pääse päälle.

Meillä tämä on lauamnvartijaksi hyvin sosiaalinen tapaus. Tosin olen kuullut ettei sen sisarukset kaikki ole, eli kyllä se on pitkälle tapauskohtaistakin eikä pelkästään ympäristötekijöistä johtuvaa.

Sen olen tämän ensimmäinen podhalanskini kanssa huomannut, että kannattaa olla mielummin liian varovainen kuin luottaa, ettei mitään tapahdu. En jätä sitä koskaan yksin vieraiden kanssa, en edes tuttujen lapsien kanssa. Täytyy aina muistaa, että sen alkukantaisuus ja omatoimisuus voi yhtäkkiä vaan mennä "päälle" ja silloin se toimii kuten itse parhaaksi näkee. Hampaita tämä ei ole käyttänyt kuin 1 v uhmassaan, kun poikamme otti siltä keppiä ja kun minä kaivoin sen suusta talouspaperia (en tiennyt mitä se oli suuhunsa laittanut), jossa sattui olemaan ruokatähteitä. Oli kyllä viimeinen kerta kun minua näykkäsi! :) Uhmaikä siis teettää tuota kokeilua, että kuka määrää paikan. Omistajan täytyy olla ehdottoman jämäkkä kaiken suhteen. Jos koira vaistoaa, että olet epävarma, niin silloin se ottaa vallan. Luottamussuhde luodaan pitkällä aikavälillä ja erityisesti kokemusten kautta. Sitä sanotaan pehmeäksi siksi, ettei se unohda koskaan kokemaansa. Virheitä se siis sietää kasvatuksessa erittäin huonosti. Se on se haastavin osuus, mutta palkitsevaa. :)

Ehdottomasti täytyy olla oma reviiri mitä vartioida. Muuten se turhautuu. Sen on saatava tehdä "töitä". Aidattu piha ja mielellään maalla! Jos sattuu olemaan hanakka vartijoiva tapaus, niin naapurit saattaa hermostua ;)

podhalanskin omistajana myös pakko vähän kertoa myös omien valkoisteni luonteista.. kiinnitin eritysesti huomiota 'ei pysy pihassa'.. meillä on 4 ja 1 vuotiaat podhalanskit, molemmat narttuja ja pysyy todella hyvin pihassa!! nuoremmalla silloin tällöin katoaa reviiritieto että missäs se oma piha tosiaan loppuukaan, mutta kutsumalla tulee takaisin. vanhempi pysyy lenkilläkin vapaana läheisyydessä.

lapsia meillä on ja paljon käy lapsien kavereita yms. muita lapsia ja ei mitään ongelmaa :) tulee todella hyvin toimeen. tosin nuorempi innostuessaan juoksee helposti päin :DD (jonkun mielestä saattaa olla pahakin juttu.. ?)

tietysti eläin on aina arvaamaton, mutta ikinä ei ole meidän koirat kenenkään päälle edes meinanneet käydä.. voi olla että urokset helpommin?

tuota reviirin tarkkailua on, mutta mitään ongelmaa ei ole tullut.. vanhemmalla on herkkä haukkumisreaktio :/ kun joku ei niin tuttu tulee ovesta sisään niin haukahduksia tulee, mutta nopeasti haistelee ja toteaa turvalliseksi päästää sisään. nuorempi ei hauku oikeastaan koskaan ihmisille.. murahtelua tuli muutamille koirille esim. näyttelyissä mutta ei mitään ylenpalttista räyhäämistä..

selvästikkin riippuu niin paljon koirasta että millainen luonne sitten on.. kasvattajalta saa varmasti tietoa pennun vanhempien luonteista ja sitten ajan kanssa oppii tuntemaan omaa koiraansa (:

Oioi, mulla on 8 v. Uros itsellä, kahden vanhemman lapukan lisäksi.. Rölli kait oppi sosiaalisuuden niiltä, kun on mielellään lähellä. Silti ei ole oma perimä unohtunut: ilmoittaa hyvin vahvasti vieraat, eikä siedä lahjuksia: naapuri yritti luulla lahjoa, seurauksena murina ja luun kierto, niinkuin naapurinkin.. Lapsia kun ei itsellä ole niin tämä tapaus ei ole tottunut niihin. Jotenka jos joku käymässä oleva lapsi alkaa itkemään, niin ei ole vanhemmilla asiaa lapsen liki ilman hänen vahtimista. Ihanasti hyväksyy vieraat minun läsnäollessa, mutta jos poistun paikalta, tilanne muuttuu: esim. Autoon ei nosteta mitään, eikä autosta pois.. Lisäksi tosi tarkka laumastaan, meillä mikään siinä ei saa muuttua, ja kun muuttuu, sen hyväksyminen vie aikaa. Täytyy itse ymmärtää, että kova paikka itselle, on kova paikka koiralle.. Kertakaikkiaan aivan mahtava rotu, johon voi luottaa, lahjomaton, turva.