Taipparit?

EI HERRANJUMALA sentään !!!!!!!!!!!
Kuvitteletko että joku kirjottaa sulle samat asiat uudestaan?
Etkö osaa käyttää googlea ?
Pysy pois kun noin avuton olet;!!!

http://www.spanieliliitto.fi/harrastukset/taipumuskoe.htm

Kiitos vaan "asiallisesta" vastauksestasi! Toki tarkoitin sitä lähinnä (suluissa sana oikeasti), että mitä nuo asiat käytännössä tarkoittavat, lukutaitoni ei toki ole kadonnut. Selvennän sanaa "oikeasti" vaikka näyttelykehissä liian yleisellä ilmiöllä, jossa palkitaan jopa serteillä mm. säälittävän arkoja koiria roduissa, joiden ominaisuuksiin ei pitäisi kuulua vaikkapa halu purra tuomaria, tai paeta kaikkea mikä liikkuu :)

Tiedän, että itselläni on rima hiukan korkealla esiintyä julkisesti puolivalmiin koiran kanssa, ja minkäänlaisista taippareista ei ole omakohtaista kokemusta, edes yleisönä. Noutajien taippareista löytyy videoita kyllä mm. youtubesta. Nuo vastaajan linkin takaa löytyvät selvennökset ovat aika ympäripyöreitä, liekkö sitten tuomarista kyse, miten niitä tulkitaan. Esimerkiksi tottelevaisuuden osalta, kyllä meillä ukko hallinnassa on, mutta minkätasoista tottelevaisuutta siellä odotetaan sitten, se mietityttää. Varsinaista toko.tasoa tuskin.

Mutta hei vastaaja, ole huoleti. Pysyn poissa kyllä kaikesta muusta toiminnasta kuin kasvattajan toivomasta. Mitään "urakoiraa" emme ole edes ottaneet aikanaan, ja taippareitakaan emme itse tarvitse yhtään mihinkään, linnut on kyllä koira löytänyt ja noutanut ihan itse oppineena metsälläkin. Itse en siis metsästä, enkä tunne siihen mitään mielenkiintoa, mutta koira käy lintumetsällä muiden ohjaajien kanssa.

Eikä meillä ole mitään pakkoakaan koiraa harrastuttaa rodunomaisissa lajeissa, mutta ajattelimme, kun koira on kasvattajankin mukaan niin erinomaisen hieno, että hankkisimme joitakin meriittejä. Ihan vaan siksi, että uudetkin koiran ostajat näkevät, mistä tulee koiria, joista on johonkin, ja mistä koiria, joista ei oikeaan toimintaan ole :) Ja valitettavasti ainakin näyttelykehässä näkyy sellaisia sprinkkuja, että katujen varsia on tullut lähinnä kipsuteltua :)

Kovin on köyhää ainakin täällä spanielien "oma toiminta", joten harrastamme siis mielenvirkeydeksi pk. koirien kanssa, vaikka kilpailuoikeutta ei olekaan. Ja niissä piireissä on kyllä meno paljon rennompaakin, olemme vääränrotuisenakin olleet aina tervetulleita mukaan. Taippareiden ongelma on se, että niitä ei riitä niin paljon, että voisi käydä "harjoittelemassa", kuten näyttelyissä on tilanne. Mutta toisaalta, jos ei mene läpi, niin ei mene. Tuskin se koiramme "työ" sen huonommin sujuu siviilissä sen jälkeenkään, mutta tulipahan kokeiltua sekin. Eli ilmestymme paikalle, ja toivomme, että ymmärrämme yhtään, mitä koiralta odotetaan :)

Kiitos!

Kyllähän sitä muutoin kävisi yleisönä, mutta taitamattomuuttani heräsin hiukan liian myöhään( koira on jo nyt taippari-iässä, ja viime kesänä en tällaisia tajunnut edes ajatellakkaan...), ja niitähän ei järjestetä kovinkaan paljon vuodessa. Vuorotyöläisenä olen melkein viikonloput töissä, joten ympäri Suomen ei riitä yksinkertaisesti aika matkustella, joskaan ei ole mahdollisuuttakaan, kun suurin osa viikonlopuista menee töissä. Ja se aika milloin ei ole töitä, menee koirille muuten, kaikki mikä perheeltä vaan liikenee :)

Vielä pari vuotta sitten en ollut koskaan ajatellutkaan muuta koiraa meille kuin paimenkoiraa, mutta niin se vaan elämä tuo kaikenlaista tullessaan. Enkä valita, ei se spanieli hullumpi koira ole, ei sillä. Mutta kovin erilainen, ja itselleni tuntuu olevan vaikeinta kunnioittaa sitä koiran "omaa luontaista osaamista". Olen kyllä ostanut yksityistunteja alan asiantuntijalta, mutta sitä ennen yritän saada käytännön kokemuksia muiltakin. Ja olen huomannut myöskin tehneeni pahoja mokia, mm. olen ehdottomasti kieltänyt pupujen perään intoilun, ja kauhukseni huomasin sitten, että taippareissa jälki tehdään kaniinia raahaamalla :( Että nyt sitten mennään perse edellä puuhun, niin sanotusti :) Mutta kun ei mulla tullut mieleen, että lintukoiralle käytettäisiin niitä, ja en halua että koira on joka ikisen rusakon perään, asumme kuitenkin taajamassa, missä riistavietti on myöskin saatava pysymään hallinnassa. Rusakot nimittäin on ihan pihapiirissä, ja ollaan oltu tarkkoja siitä, että kotipihassa voi olla irti, eikä siellä riistailla yhtään. Ja ollaan keskitytty ihan perustottiksiin, maastovarmuuteen, sekä muihin perusasioihin tämä "vauva-aika". Ja vaikka itse sanonkin, niin ne asiat on kyllä hyvin hallussa, eikä homma jää ainakaan lihaskunnosta ja kestävyydestä kiinni. Eikä terveydestä. Eikä toiminnanhalusta. Mutta ohjaajan mokailu voi olla ja onkin se kaikkein pahin kompastuskivi, sekä jäljestys kaniininraadolla. Me kun ollaan käytetty vain lintuja, joiden perässä kyllä jäljestää vaikka kilometrin, eikä niitä siipiä jää löytämättä yhtäkään. Uimisen koira on aloittanut jo pentuna, eikä linnut jää vedestäkään noutamatta. Sitä en pelkää.

Noh, kuten sanoin, niin pitää nyt vaan yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on.

No, ehkäpä peli ei ole vielä menetetty. Sosiaalinenkin tuo otus on, ehkä hiukan liiankin innokas ihmisten ja koirien suhteen. Mutta esimerkiksi näyttelyyn vietiin suoraan isoon, ja koira sai erityiskiitosta juurikin loistavasta esiintymisestä. Vaikka ei ollut minkäänlaista harjoittelua taustalla lyhyttä näyttelukoulutusta lukuunottamatta. Siis suoraan sanottuna, treenaus jäi kyllä aika heikoille. Koira yllätti itsenikin, sekä taisi kaikki muutkin. Jotenkin se tuntuu tietävän, että milloin on tosi kyseessä, vapaalla vöyhkäystä kuitenkin riittää.

Jotenkin tunnen olevani kasvattajalle "velkaa" hoitamalla homman hyvin, koska suoraan sanoen, hän pelasti paljon aikanaan, kun koiramme meille myi melko nopealla aikataululla, kun vanhempi koiramme menehtyi täysin yllättäen silloin. Vaikka olimmekin aika pihalla näissä rodunomaisuusasioissa, ja yllätyksiä onkin riittänyt. Onneksi lähinnä positiivisia sellaisia. Se, että hän luotti meihin silloin, merkitsee meille aika paljon, ja vaikka meillä ei siis mitään velvoitteita olekaan, niin jollakin lailla haluaisimme "maksaa takaisin". Koska silloisessa tilanteessa oli oikeasti saatava koira suht nopeasti, ja tämä kasvattaja ymmärsi tilanteemme. Toinen vanha koiramme nimittäin menetti elämänilonsa täysin, kun ei kaveria enää ollutkaan, eikä meistä ollut siihen apua. Emme siis ole todellakaan mitään aloittelijoita koiraperheenä, mutta aikaisemmin meillä on ollut todella erityyppisiä koiria kaikki. Mutta yhdessä olleen yritetty opetella toisiimme :) Saimme siis nopeasti uuden koiran ilman, että meidän tarvitsi tinkiä meille tärkeistä asioista, kuten terveydestä sekä aktiivisuudesta. Halusimme hyvän peruskoiran, mutta nimenomaan luonteesta olimme tarkkoja. Ja hän myi meille koiran, jota ei ollut kaavaillut myyvänsä omien sanojensa mukaan.

Joskushan se on uskallettava, ja moni harrastaja on sanonut, että nimenomaan tällaisen lintukoiran kanssa helposti huomaa, että harrastus vie mukanaan. Se jää nähtäväksi, mutta ei kai se auta kuin pystypäin porskuttaa eteenpäin, olosuhteista huolimatta.

Moikka,

Älä turhaan jännitä spanelin kanssa taippareihin menoa. Siinä ohjaaja ei juurikaan voi muulla pilata koiransa suorituksen kuin jännittämällä.

Spanieliyhdistykset järjestävät taipumuskoeharjoituksia, esim. Lounais-Suomen Spanielikerho järjestää sellaiset elokuun loppupuolella.

Nykyään käytetään paljon kanin tilalla laahausjäljen tekoon fasaania. Ja uskon, että vaikka jälki olisikin tehty kanilla, koirasi jäljestää aivan varmana.

Spanielien taipumuskokeissa ei jaeta eri osasuorituksista pisteitä vaan jokainen osasuoritus on joko hyväksytty tai hylätty. Jos jokin osasuoritus on hylätty niin silloin automaattisesti myös koko koesuoritus on hylätty.

Taipumuskokeissa ei valitettavasti pääse seuraamaan vierestä toisten koirien suorituksia, joten tutustuminen näihin täytyy tehdä joko yhdistyksen järjestämissä harjoituksissa tai sitten ottamalla lähimpään yhdistykseen yhteyttä ja kysyä sieltä apua.

Kertomasi perusteella uskoisin koirasi selviytyvän ainakin jälki- ja uimaosuudesta. Hakuosuutta varten kannattaa myös harjoitella. Eli koiran kanssa vaan metsään kävelylle ja koiran pitäisi irrota ohjaajasta noin 10 metrin päähän ohjaajasta eteenpäin ja koiran pitäisi tehdä siksak-maista hakukuviota, ihan kuin se ylösajaisi lintuja maasta. Lisäksi hakuosuudella ammutaan haulikolla laukaus ilmaan, joten paukkuvarmuutta pitää myös harjoitella. Koiran pitää jatkaa laukauksen jälkeen hakua vielä.

Tottelevaisuus mitä kokeessa vaaditaan on vaan sitä, että koira on ohjaajanssa hallinnassa. Siellä ei testata mitään istu-, maahankäskyjä tai mitään muitakaan tokoliikkeitä. Tärkeää on se, että kun koira on hakuosuudella vapaana, se ei lähde karkuun tai yli 25m päähän ohjaajasta ja että koira pitää edes pientä kontaktia ohjaajaan. Lisäksi kun tuomari antaa käskyn hakuosuuden päätyttyä kytkeä koira, koira tulee parilla kolmella käskyllä luokse ja antaa kytkeä itsensä helposti. Uintiosuudella myöskin on tärkeää, että kun koira tuo riistapukin, se luovuttaa sen ohjaajalle ja antaa sen jälkeen kytkeä itsensä, eikä esim. lähde karkuun.

Mutta ota rohkeasti lähimpään spanielikerhoon yhteyttä ja kysy järjestävätkö he harjoituksia. Jos ei niin kannattaa kysyä jotain yhteyshenkilöä joka voisi auttaa.

Ei kannata ottaa taippareista liikaa paineita, koirahan ei ole kone, välillä se toimii ja välillä voi kaikki mennä pieleen. Ja vaikka kuinka paljon harjoittelisi, voi siti koira keksiä jotain todella kivaa muuta tekemistä kokeissa.

Oma vanha koirani, joka oli aivan idioottivarma uimari ei kokeessa meinannut mennä uimaan ollenkaan XD Vesi yhtäkkiä pelottikin ihan hirmusesti.

Mutta tsemmpiä teille :)