apua!!

KUULTUAAN*

no mä en oo yhtään naista baarista löytänyt..ihan muissa kuvioissa ollaan törmätty. Ja ei ne lapset oo ikinä saaneet mua jarruttelemaan jos oon ihastunut.

Ehitkö harrastella? Kavereiden kauttaa uusia tuttavuuksia?

täälä kans lapsi..ja niin haluisin naisen kainaloon:)

Ei millään pahalla, mutta tuota olisi pitänyt ehkä miettiä siinä vaiheessa kun tekee lapsen / lapsia...

Haista kuule v****. Ei tää elämä oo kuule koskaan niin yks selitteistä

Kuule kun sellaisia miehiäkin on, jotka ei kauheesti haluais naista, jolla on lapsi... Joten ei se tilanne ole sen erilaisempi, tykkäisipä miehistä tai naisista. Samalla tavalla sinkkuhetero-yh-nainen voi kokea, ettei pääse minnekään kun lapsi vie paljon aikaa, eikä ole aikaa harrastaa eikä käydä baareissa ja kun uusiin miehiin yrittää tutustua, niin miehet kaikkoaa, kun ilmoittaa, että on lapsikin kotona..

Joten ihan samanlaista se on tuolla hetskupuolellakin. Kun sitä lasta tekee ja päättää pitää sen lapsen, niin olisi ihan järkevää miettiä, että onko itsellä voimavaroja ja haluja sekä varaa elättää sitä lasta, jos vaikka ero tulisi siitä ukosta katsomatta sitten onko ns. myöhäisherännyt vai ihan hetsku.

Ajatteleeko moni, että hups, nyt tulee se lapsi ja se siitä ? Ehei, koittakaa nyt ymmärtää, että se lapsi sitoo aika paljon ja vaatii vastuunottoa riippumatta omasta seksuaalisesta identiteetistä.

höpö höpö!!! Eiköhän jokainen jolla on lapsi ni tuon jo tiennykkin, ei kyse ollu siitä... ja btw kyl sitä kuule kerkee harrastaa ja tekemään kaiken laista vaikka lapsi onkin;) sitä vaan harmittelin että lapsi tuntuu olenvan niin ruuri este seurustelulle:( no ei se mitään, rupean harrastamaan jotain mukavaa lajia, eiköhän se mukava mahdollinen kumppani vielä jostakin tupsahda, sitä odotellessa.

Omalla avovaimollani on lapsi, mikä oli mulle seurustelun alkaessa pelkästään plussaa. Pidän lapsista ja nyt sain sellaisen "kaupan päällisiksi". Avovaimo löytyi opiskelujen parista.

Elämä uusperheellisenä ei sinänsä ole helpoin tie. Yh-äideille antaisin sellaisen vinkin, että antakaa kumppaneillenne vastuuta ja oikeuksia lapsen kasvatuksen suhteen. Kukaan ei jaksa sellaisessa suhteessa, jossa kokee muiden olevan "me", ja itse olevansa ulkopuolinen. Itse olen kokenut, että uusperheessä toimiminen vaatii pitkää pinnaa ja avointa keskusteluyhteyttä. Kaikkien täytyy myös varautua siihen, että lapsi voi olla äidistään mustasukkainen ja vastustaa äidin uutta kumppania. Tämä saattaa jatkua vuositolkulla. Lapsi myös kokeilee ja koettelee rajoja ja valtataistelut sisältyvät arkeen.

En ole itse kaivannut mitään hurraahuutoja sen johdosta, että olen lähtenyt mukaan uusperhe-kuvioon, mutta kyllä sitä toivoo toisen kunnioittavan ja arvostavan sitä, että olen luopunut pitkälti omasta vapaa-ajastani ja entisistä harrastuksistani perheen pyörittämisen edessä. Työssäkäyvän opiskelijan viimeiset vapaahetket kuluvat lähes poikkeuksetta perheen kanssa puuhatessa ja kotitöitä tehdessä, koska haluan panostaa rakkaisiini ja heidän hyvinvointiinsa. Itse olen kuitenkin kokenut saaneeni enemmän kuin menettäneeni, koska tässä elämänvaiheessa kaipasin jo perhettä.

Elämänmuutos on kuitenkin suuri ja väsymys tuttu seuralainen. Minua on auttanut se, että minulla on huomattava määrä kokemusta lapsista ja heidän kanssaan työskentelystä. Lapsiperheen arki ei ole siis tuonut mitään yllätyksiä. Suoraan "pystymetsästä" tulleelle lapsiarki omine kiemuroineen voi kuitenkin olla melkoinen shokkitilanne, jota on etukäteen vaikea hahmottaa.

Omat lisänsä uusperheen arkeen tuovat myös taloudelliset kiemurat (kuka maksaa ja mitä, kenen vastuulla lapsi on taloudellisesti), muut lapseen liittyvät asiat (lapsiystävällisen asuinpaikan ja asunnon valitseminen, lapsen päiväkoti/koulu/opiskelukuviot/harrastukset ja niiden mukaan eläminen), lapsen sukulaiset (toinen biologinen vanhempi ja hänen sukulaisensa). Esimerkiksi meidän perheemme asuu lapsen päiväkodin vuoksi alueella, jossa en itse muutoin ensisijaisesti asuisi. Joudumme etsimään isompaa asuntoa lapsen takia ja maksamaan siitä luonnollisesti korkeampaa vuokraa. Valmistumiseni jälkeen minulla oli haaveena muuttaa joksikin aikaa ulkomaille asumaan, mutta nyt se tuskin tulee kysymykseen, koska lapsen toinen biologinen vanhempi asuu Suomessa. Tämä vaikuttaa myös siihen, ettei meidän ole mielekästä vaihtaa asuinpaikkakuntaa Suomessa, vaikka omat sukulaiseni asuvat kaukana ja olen heistä etäällä.

Ymmärrän, että yh-äidit kaipaavat yhtälailla kumppania ja haluavat jakaa elämänsä jonkun kanssa, mutta usein mieleen tulee myös kysymys, ymmärrättekö todella, mitä kaikkea uusperheeseen sitoutuminen vaatii suhteen toiselta osapuolelta? Se ei ole mikään helppo tai yksinkertainen asia.

Jokaisella ihastumisen kohteellani ja seurustelukumppanillani on ollut lapsi/lapsia. Ehkä itse pidän juuri naisissa siitä äidillisyyden tuomasta vastuusta ja muusta aikuisuuden kauneudesta?