onko totta...

Todellakin...aika totta...melkein totta. Mä juuri
kirjotin eilen siitä kun mun jätkä petti kolme
kertaa ja sit mä jätin sen...ja se oli aikamoinen
renttu, mutta ei kuitenkaan mikään täys tollo.
Ihan järkevä ja sillai. Osas rakastaa jotenkin,
mutta kuitenkin oli pakko pettää. Joo..oli se
renttu!

>Kyllä se näin on!!

Jos naiset aina rakastuvat renttuihin...kertooko
se, että kaikki miespuoliset ovat sitten
renttuja...jos taas eivät, niin voisi ajatella
että omankaltaisensa rakastuvat toisenlaisiin,
josta taas tuloksena olisi: ei kaikki miehet ole
renttuja. Mutta jos taas samankaltaiset
rakastuisivat omanlaisiinsa, olisi tuloksena se,
että myös naiset olisivat renttuja. Ajatellaan
miten päin tahansa, rakastuminen renttuun ei ole
pahasta eikä ees ongelma. Mutta kumpi nyt sitten
on renttu: Renttu itse vai se joka renttuun
rakastuu... :D Pitäkä hauskaa ja
renttuillaan...ainakin silloin tällöin koska on
se renttuus niin säälittävää katseltavaa, ettei
rentuja oikein kukaan osaa edes vihatakkaan.

...heh

-APACHET- *viisastelee renttuillen*

juu ite rakastuin renttuun, jouduin vaikeuksiin
ja linnaankin sen seurauksena. jostain syystä
rakastuin sit sitä kautta toiseen
renttuun...aivan ihanaan mut olin tällä kertaa
viisaampi en siitä miestä kuitenkaan ottanut,
mutta mielessäni haikailen niitä ihania hetkiä.
hurjia juttuja tuli tehtyä ja myös maksettua
niistä...kadunko en tiedä ehkä ehkä en. silti
olen kunnollinen menneistä huolimatta.

kokemuksesta sanon, et ainakin omalla kohdallani
pitää täysin paikkaansa