Hiljaisuus
Istuen tyhjässä huoneessa,
hiiren hengitystäkään ei kuulu.
Nurkissa ei rapise mikään.
Tyhjä hiljaisuus,
ympärillä hahmon lysähtäneen.
Kädet nojaten pöydänpintaan,
sormet uponneena hiusten sekaan.
Kostuneet silmänreunat,
punaisina loistaen.
Vuolaana kyynel valuen,
kastellen paidan etumuksen.
Lammikko tuolin alla kasvaen,
aina vain isommaksi.
Jaksaen silti uskoa,
että huomenna on paremmin.
Eikä suru vartaloa ravista.
R.S
15.12.2010
Istuen tyhjässä huoneessa,
hiiren hengitystäkään ei kuulu.
Nurkissa ei rapise mikään.
Tyhjä hiljaisuus,
ympärillä hahmon lysähtäneen.
Kädet nojaten pöydänpintaan,
sormet uponneena hiusten sekaan.
Kostuneet silmänreunat,
punaisina loistaen.
Vuolaana kyynel valuen,
kastellen paidan etumuksen.
Lammikko tuolin alla kasvaen,
aina vain isommaksi.
Jaksaen silti uskoa,
että huomenna on paremmin.
Eikä suru vartaloa ravista.
R.S
15.12.2010
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä runo sulta! Lue myös munki runot.
Kiitos Luova.
Luettu on mutta aika on vähissä että kommentointi jäänyt vähiin.
Joskus vuolaat kyneeleet
tuo helpotuksen elämään
mitä me oikein itkemme
pohdin
menneisyytä lapuuden
siellä tuska suuin usein
sodan kauhut
varjona kulkee rinnalla mun
kahleena elämän tiellä
pettymys purkautuu
vuolana kyynelten merenä
se helpottaa
voi taas hengittää
Kyynel helpottaa.
Tässä surjujen luvatussa maassa, jossa nauru on kiellettyä. Vanha sanonta jolla onni on sen kätkeköön"" Miksi"".'
Siksi meistä tullut on tälläisiä.
Suru ja sota murjoo ihmisen alleen..