poikaystäväni on ateisti

Miten voit aloittaa seurustelun jonkun kanssa tietämättä hänen arvomaailmaansa tai suhdetta Jumalaan? Itselleni se on aina ollut kysymys numero 1.

Oletko sitä mieltä, että minkä lahkon tahansa uskovainen käy?
Ihmettelen...

Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita Jumalalle. Lähimmäisen rakkaus on elämämme ohjenuora. Toistemme kunnioittaminen, arvostaminen ja hyväksyminen on sitä elämämme rikkautta ja rehellistä sisältöä.

Poislähtiessämme olemme kaikki samassa veneessä ja ratkaisuvalta on täysin Jumalalla. Esim. Jeesus ristillä kaverilleen.

Minun oikein hyvä tenniskaverini on ns. ateisti ja hänen puolisonsa kirkon jäsen. Heillä on yli 30 vuoden onnellinen avioliitto takana ja onnellisena menee eteenpäinkin.

Please believer, älä anna ainakaan tämän seikan tyrmätä rakastettavaa suhdettanne. Sinun päätös, sinun elämä.

Jos Jumala olisi halunnut antaa sinulle uskovaisen poikaystävän, niin hän olisi tietenkin tehnyt niin.

usko,uskonto,kirkko ovat kolme eri asiaa, mutta yhtenäistä niille ovat se, että niihin uskovat ovat heikkoja. Olin tässä viikko sitten hautajaisissa, ja naispappi puhui siitä kuinka nykyaikana on muodissa olla uskomatta jumalaan ja jne...tottahan se on,ihmiset ovat alkaneet heräämään ja ajattelemaan omilla aivoillaan.

Vapauttakaa itsenne,tai ihan miten vaan. Ei kiinnosta.

Epäilen yhä vahvemmin, että kaikki tämän palstan aloitukset ovat provoja. Kuinka joku voi seuraustella kuukauden tietämättä toisen suhdetta uskoon, jos itse varsinkin on uskova. Ei täsmää.
No ette te siellä taivaassa enää vehtaa, joten siinä mielessä jos sulla nyt muuta syytä ei ole, niin ihan sama kuule kumman kaa oot.

believer: Eli kysymykseni onkin: onko suhteella mitään toivoa?

Mielestäni ei. Tästä on katkeran karvaisia omia kokemuksia. Itse ateistinä en mitenkään voisi elää hihhulin kanssa.

1 kor. 7: 12 Mutta muille sanon minä, eikä Herra: jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, niin älköön mies häntä hyljätkö;
13 samoin älköön vaimokaan, jos hänellä on mies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, hyljätkö miestänsä.
14 Sillä mies, joka ei usko, on pyhitetty vaimonsa kautta, ja vaimo, joka ei usko, on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta; muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.
15 Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut.

tos jotain Paavalin omia sanoja...

girl22gr noi Raamatun paikat mitä kerroit on aviossa olevana uskoontullut puoliso ja toinen ei usko.

Ap kysyi vasta seurusteluasteella olevaan suhteeseen apuja.
Paavali sanoi myös, mitä yhteistä on uskovalla ja ei uskovalla ? Voihan ateistikin tulla uskoon.. mutta voi myös olla tulematta ja viedä sinut mennessään maailmaan.
Älä leiki tulella !

Tutustu poikaystäväsi vanhempiin ja sisaruksiin. Tutustu myös poikaystäväsi lähimpiin ystäviin. Ei kukaan ihminen ole yksinäinen saari. Ystävät ja lapsuuskoti ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat.

Sinulla on odotuksena (avio)liitto kuolemankin jälkeen. Se ei ole Raamatun tostuus vaan Jeesus itse sanoo:
Matt. 22:30
Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

Mark. 12:25
Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

Luuk. 20:34
Jeesus vastasi heille: "Tässä maailmassa otetaan vaimo ja mennään vaimoksi.
35 Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin.
36 He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia. [1. Joh. 3:2]
37 Ja sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut kertomuksessa palavasta pensaasta. Hänhän sanoo, että Herra on Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. [2. Moos. 3:6; Ap. t. 7:32; Hepr. 11:16]
38 Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Hänelle kaikki ovat eläviä."

Jeesus vastaa näissä evankeliumien kertomana kysmykseen kenen vaimo on nainen joka leskeksi jäätyään on ollut 7 miehen vaimo.

Otappa asiaan myös se näkökulma että avioliitossa olet ehkä myöhemmin myös äiti. Rakastatako tässä ajassa lastasi joka ilmoittaa olevansa ateisti.

Kipeä asia on uskovaisen todeta että kukaan jota rakastaa ei ole uskovainen eikä siis oman uskoni mukaan tule olemaan samassa taivaassa kanssani. Jos kuoltuani vielä muistaisin rakkaani en oli paratiisissa vaan helvetissä itsekin. Tässä on sinulle paradoksi mietittäväksi. Mielestäni suhteesi tähän mieheen kytkeytyy siihen ajatteletko että voit määrätä elämässä erityisesti siitä kaikkein vaikeimmasta asiasta lapsesi uskosta. Luterilaisen opin mukaan Jumala kutsuu. Ihminen voi vain kylvää.

Kokonaan toinen asia on että jos miehesikään ei ole uskovainen ja itse haluat käyttää vapaa-aikasi uskonnollisessa yteisössä, tulee siitä ihan samanlainen ongelma kuin mistä tahansa aikaa vievästä harrastuksesta, joka ei ole puolisoiden yhteinen. Jos tällainen erottava tekijä myöhemmin alkaa vaikuttaa avioliiton hajoamiseen, mikä on oma uskonnollinen vakaumuksesi avioerosta ja uudesta liitosta. Ateistille tilanne on toinen, hän saattaa luovuttaa avioliitossa varhaisemmassa vaiheessa kuin vakaumukseltaan avioliittoon toisella tavalla sitoutuneet, mutta tässä voi uskonnollinen vakaumus sekin mennä "överiksi" niin, että asumuseroa tai eroa ilman uuden liiton mahdollisuutta ei oteta käyttöön vaan siedetään esim. parisuhdeväkivaltaa ,henkistä tai ruumiillista, vuodesta toiseen.

Älä pilaa miehen tulevaisuutta. Eroa miehestä tai alat ajattelemaan järkevästi ja rupeat ateistiksi. Uskovainen ja ateisti ei sovi yhteen.

Minä luovuin aikoinaan uskosta ja en ole katunut sitä.

Taivaassa ei ole miestä, eikä vaimoa, joten turhaan kannat huolta ajastanne taivaassa.

Minusta olisi tärkeä keskustella asiasta avoimesti yhdessä ja jos te molemmat pystytte kunnioittamaan toistenne näkemystä, ei erilainen usko ole omasta mielestäni onnellisen ja toimivan liiton este.

Tietynlainen arvomaailman samankaltaisuus edesauttaa varmastikin toisen ymmärtämistä, mutta voitte myös oppia toisiltanne ja avartaa näkemyksiänne.

Olette tunteneet vasta melko vähän aikaa, joten kannustaisin tutustumaan myös tältä osin toiseen ja jos teette toisenne todella onnellisiksi ja kumpikin saatte olla oma itsenne, mahdollisuus on vaikka mihin.

Toivon onnea ja siunausta elämääsi

Sopikaa hyvissä ajoin miten hoidatte lastenne kasvatuksen, eli kastatteko, ET vai uskonto koulussa, mitä opetatte maailmasta jne. Jos ette käsittele näitä asioita ajoissa suhde kariutuu lapsen synnyttyä.

Ehkä sinä believer valaiset hänen maailmaansa.

Kukaan tervejärkinen ei halua uskovaista akkaa riesakseen.

Loukkaako se jotenkin uskoasi kun hän ei usko? Se ihan sinusta itsestäsi kiinni onko suhteellanne toivoa ja tärkeät päätökset kannattaa tehdä ihan itse omien mietteiden pohjalta.

http://www.youtube.com/watch?v=P0AeTV4a_wI

Hei. Ensiksikin kiinnostaisi ikäsi.Lähinnä siksi että onko oma ajatusmaailmasi rakentunut vankalle pohjalle ja onko uskonto sinullle opittu tapa joka on myöh henkisesti vahvistunut.Itse erosin kirkosta n. 5v. Uskoni on silti yhtä vankalla pohjalla kuin aiemminkin,en vain tarvitse kirkkoa pönkittämään uskoani.
Jumalani ei tarvitse kolehtia,verorahoja,pakollisia sunnuntai kirkkoja,näyttäytymistä muiden uskovaisten seurassa mm. kirkossa tms muissa hengellisissä tilaisuuksissa.
Jumalani ja kirkkoni on jokaisen kiven alla netsässä,tuulena ilmassa,kauniina kukkina,lumisateena,,,uskontoni ei ole materialisoitunut johon suuntaan mennään koko ajan hiljaa. Miksi Jumala ei hyväksyisi poikaystävääsi?
Luuletko että Hän "valikoi" ketkä Hänen luokseen taivaaseen pääsee jos sellainen paikka on olemassa.
Sinuna keskittyisin enemmän elämään,rakkauteen,hyvään parisuhteeseen jne. Valitettavan moni suhde ja avioliitto kaatuu uskonnollisten "hömpötysten" vuoksi.Kirkolla,uskonnolla ja uskolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kirkko on instituutio,uskonto mitä on opetettu ja opittu ja usko /tärkein) mikä henkilökohtaisesti tunnetaan sydämessä,löydetään itse ilman että joku hokee tai tyrkyttää sitä ja jonka jokainen kokee erilailla , henkilökohtaisena asiana jota ei pitäisi retostella eikä yli korostaa millään muotoa. Eihän rakastumistakaan tai rakkautta toitoteta koko aikaa ja hoeta se ,muuten se menettää merkityksensä koru lausein.Eiköhän me olla tasavertaisia kaikki Jumalan silmissä ja samalla viivalla. Miten voisit kuvitella että Hän raakkaisi jotkut pois paratiisista. Sinä pääset ,sinä et,sinä petit vaimoasi siis et pääse,sinä olet alkoholista ei köy,,,huh huh,,,
Jokaisella ihmisellä on sydän ja sielu.
Mies 41v. ei uskovainen mutta hengellinen ja uskossa.
Kivaa Kevättä.

Hei Believer! Sinun tarinasi on suunnilleen samanlainen kuin minunkin. Minä uskovainen rakastuin ateistiin kolmekymmentä vuotta sitten. Toivottavasti tarinanne jatkuu yhtä onnellisissa merkeissä kuin meidänkin tarinamme: olemme olleet naimisissa 25 vuotta ja vielä tulisesti rakastuneita! Mieheni on vieläkin ateisti, onneksi, sillä hänen näkemyksensä ovat auttaneet minua kirkon työntekijänä ymmärtämään monenlaisia mielipiteitä. Jumalalla on aikansa ihmisten uskon suhteen ja kaikella on tarkoitus!

Kerron oman kokemukseni. Menin naimisiin ukonasioihin myönteisesti suhtautuvan, mutta ei uskossa olevan kanssa. Alussa kaikki oli ok, lähti jopa jumalanpalveluksiin mukaan, mutta kuitenkin arjen astuessa suhteeseen mukaan mihen kirkkopolku alkoi ruohottumaan. Kyllä siinä selvä näkymätön seinä oli koko ajan tuntumana ja varmaan mieheniki koko olevansa eri aaltopituudella ukovaisen rinnalla. Myös oma vakaumus oli väliilä säästöliekillä, koska maailma tempasi rinnalla mukaansa ja joutui tavallnsa miellyttämään, ettei toinen joutuis syrjään. No ero siitä sitten tuli ja mies alkoi löytää elämää ja harrastuksia enenmmän ja enemmän pois kodin ulkopuolelta ja tiemme kävi koko ajan kahtaalle.
Ole rehellinen Herran edessä ja rukoile. Jos mies ei tule uskoon, niin vaikeaa tulee olemaan yhteinen taipaleenne.

EI MISSÄÄN NIMESSÄ! Ateistit saattavat näyttää päälläsin päin kunnollisilta mutta oota vaan kun menette naimisiin ja saatte lapsia! Ateisti miehesi alkaa hakkaamaan sinua päivittäin ja hän lahjoo poliisit etteivät ne tule paikalle kun soitat! Kun lapsenne syntää rupeaa hän harrastamaan seksiä lapsenne kanssa!

Nimimerkillä kokemusta on

believer_
13.5.2011 16:17

>>>Eli kysymykseni onkin: onko suhteella mitään toivoa? Pidän tästä miehestä todella paljon, enkä haluaisi jättää häntä.

Onko suhteellanne mitään toivoa?

Jos te pystytte kunnioittamaan toistenne näkemyksiä ja hyväksymään toisenne sellaisina kuin te todella olette, niin teillä voi olla edessänne ihana ja hieno elämä yhdessä.

Jos te taas annatte muiden sanelemien säännösten hallita elämäänne, niin on vain ajan kysymys...........

Toivon koko sydämestäni, että onnenne voittaa. Ei ole lainkaan itsestään selvää, että jokainen meistä löytää elämänsä aikana "se oikean". Jos sellaisen löytää niin siitä kannattaa pitää kiinni, maksoi mitä maksoi!

Eräällä ystävälläni oli sama ongelma... sillon he molemmat tutustuivat uskontooni ja mies hyväksyi sen ja nyt he voivat olla yhdessä ikuisesti perheenä kuten uskomme.
Suurin osa luterilaisita ei usko kuoleman jälkeiseen elämään tai siihen että tunnemme toisemme kuoleman jälkeen tai ainakin vastaukseksi yleensä tarjotaan emmä tierää ja joku pappi vain sanoo että nii voihan sitä toivoa.