Runo ystävästä

Sulle kaikesta kertoa voin, sä kuuntelet.
Asioita toisillemme uskoa voimme, toistemme tukena ollaan.
Olet osa elämääni, kuin osa koko hampaistani suussani.
Ei ystävyyttä meidän rikkoa kukaan voi, hetkiä yhteisiä viettäessämme, enkelin kaunis harppumusiikki taustalla soi.

Ystävyytemme hyvä kun on, enkelikin seuratessaan meitä herkistyy.
Harppumusiikkinsa hänen yhä kauniimmaksi muuttuu.
Kyyneleet enkelin pienen lammikon aikaansaavat, näkyen lammikosta, miten enkeli kyyneleet vuodattaneena meille vilkuttaa. Pian taivaaseen kadotessaan, kimallus kultainen taivaalla korkealla näkyi, Luoja ikään kuin silmää meille iski.

Viestittäen kuin, että enkeli viestin hänelle meistä toi.
Kruunasi lopuksi kaiken auringonlasku tää, elämämme jatkuvan jälkeen kuoleman molemmat tiesimme, paikassa, jossa tunnelma kesäinen, olotila ihana, kaikki se moninkertaisena tuloamme meitä odottaa.



Tietävät he jossain siellä, aikamme kun koittaa.
Äiti ja isä he meitä odottaa siellä.
Enkelit ne harpuillaan kaunista sävelmäänsä siellä soittaa.








Tämä kaikki hyvä, meitä moninkertaisena odottaa, minkä eläessämme kokea saamme.