" Veden äärellä katselen harsoista usvaa ja odotan sinua. Kastelen varpaani alkukesän viileään kosteuteen, jonka pintaan piirrän äänettömiä kuvioita; niin verkkaisia ja kauniita. Suuntaan rauhattoman katseeni rantojen sumuisille äärille; missä olet rakkaani? Kehoni on väreilevä ja sen käheä ääni huutaa vain yhtä sanaansa; kaipausta.Tuletko jo tänä iltana minut syliisi noutamaan? Katsotko minua kuten minä katson sinua, pelkäätkö yhtä paljon kuin minäkin pelkään? Onko kosketuksissamme hyväksymistä ja löytämisen riemua vai etsiikö kosketus vielä jotain tuttua ja mennyttä? "
Miten paljon liittyy pelkoja uuden suhteen rakentamiseen jos sielumme on suikaloitu edellisessä?
Mitkä ovat eheän ja tasapainoisen suhteen edellytykset?
Milloin tiedät olevasi valmis?
Rakkautta ja piikkilankaa
62
202
Vastaukset
- lottamari<3
Ehjä ja tasapainoinen suhde syntyy kun molemmat osapuolet ovat oppineet ottamaan elämän "rennommin" ilman suuria odotuksia ja vaatimuksia toiselta. Tiedostavat omat puutteensa ja vajavaisuutensa hyväksyvät ne ja antavat niiden olla. Ymmärrys, kuunteleminen, huomioiminen, tukeminen, ajatustensa jakaminen ja täydellinen luottamus kuuluvat oikeaan välittämiseen ja rakastamiseen. Ilman ajatustensa jakamista ja keskustelua suhteesta ei tule vahva ja kestävä. Tasapainoinen suhde toisaalta ei vaadi sen kummempaa kuin rakkautta ja uskollisuutta toisiaan kohtaan. Suhteessa tärkeintä on luottamus. Kun voi uskoa ja luottaa siihen että toinen on vierellä niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä, rakastaa kaikesta huolimatta ja jaksaa olla ja kulkea vierellä uskollisena, ei muuta voi rakkaudelta pyytää.
Silloin tiedät olevasi valmis, kun luovut kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä.Kiitos Lotta, hyvin kulminoitu.
" Silloin tiedät olevasi valmis, kun luovut kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä "
Tuota mietin; voitko täsmentää mitä tarkoitetaan kaikesta luopumisella? Saattaa hyvinkin herättää lisäkysymyksiä. Tällä on monta näkökulmaa ja aiheuttaa ehkä eniten niitä ristiriitatilanteita uudessa suhteessa?elisakettu kirjoitti:
Kiitos Lotta, hyvin kulminoitu.
" Silloin tiedät olevasi valmis, kun luovut kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä "
Tuota mietin; voitko täsmentää mitä tarkoitetaan kaikesta luopumisella? Saattaa hyvinkin herättää lisäkysymyksiä. Tällä on monta näkökulmaa ja aiheuttaa ehkä eniten niitä ristiriitatilanteita uudessa suhteessa?Hei elisakettu-muru! :)
Mietin itsekin tuota luopumisasiaa. Jos ajatellaan siten että ' kun ihminen pystyy luopumaan kaikesta, mikä on hänelle tärkeää, hän on samalla vapaa kaikesta' ajatuksen kannalta, niin kaikki, mukaanluettuna rakkaus, minkä ihminen haluaa omistaa, samalla sitoo ja vangitsee hänet. Monimutkaista, eikö ;)
Rakastettuun on ihana sitoutua, olla toisen oma ja saada 'omistaa' toinen. Rentous, pelottomuus (menettämisen pelottomuus) tekee rakkaudesta täyteläisen. Olla vapaa, ja samalla huomata rakastetun kulkevan rinnalla, ilman kommervenkkejä ja sitomiskuvioita, kumpikin omasta vapaasta tahdostaan ja ilman pelkoja...siihen pitäisi pyrkiä..
Kyllä uusi suhde arveluttaa, jos on tullut kunnolla turpiin edellisessä, se lienee selvää jokaiselle. Uuteen suhteeseen ei kannata rynnätä ennen kuin on parantanut haavansa, se olisi epäreilua uutta kumppania kohtaan.
"Mitkä ovat eheän ja tasapainoisen suhteen edellytykset?"
'minä olen tärkeä-sinä olet tärkeä'-ajatuksen sisäistäminen voisi olla yksi hyvä juttu...kohdella toista niinkuin haluaisi itseäänkin kohdeltavan. :)- M.B.
yxex kirjoitti:
Hei elisakettu-muru! :)
Mietin itsekin tuota luopumisasiaa. Jos ajatellaan siten että ' kun ihminen pystyy luopumaan kaikesta, mikä on hänelle tärkeää, hän on samalla vapaa kaikesta' ajatuksen kannalta, niin kaikki, mukaanluettuna rakkaus, minkä ihminen haluaa omistaa, samalla sitoo ja vangitsee hänet. Monimutkaista, eikö ;)
Rakastettuun on ihana sitoutua, olla toisen oma ja saada 'omistaa' toinen. Rentous, pelottomuus (menettämisen pelottomuus) tekee rakkaudesta täyteläisen. Olla vapaa, ja samalla huomata rakastetun kulkevan rinnalla, ilman kommervenkkejä ja sitomiskuvioita, kumpikin omasta vapaasta tahdostaan ja ilman pelkoja...siihen pitäisi pyrkiä..
Kyllä uusi suhde arveluttaa, jos on tullut kunnolla turpiin edellisessä, se lienee selvää jokaiselle. Uuteen suhteeseen ei kannata rynnätä ennen kuin on parantanut haavansa, se olisi epäreilua uutta kumppania kohtaan.
"Mitkä ovat eheän ja tasapainoisen suhteen edellytykset?"
'minä olen tärkeä-sinä olet tärkeä'-ajatuksen sisäistäminen voisi olla yksi hyvä juttu...kohdella toista niinkuin haluaisi itseäänkin kohdeltavan. :)Haluaminen sitoo aina. Jää kiinni siihen mitä haluaa ja mitä ei ehkä siksi saavuta kun koko ajan pyörii mielessä sellainen, onko tämä nyt täysin sitä mitä haluan..
Haluan olla onnellinen vs. olen onnellinen..
Itse taidan olla rakkauden pelkuri .. :D M.B. kirjoitti:
Haluaminen sitoo aina. Jää kiinni siihen mitä haluaa ja mitä ei ehkä siksi saavuta kun koko ajan pyörii mielessä sellainen, onko tämä nyt täysin sitä mitä haluan..
Haluan olla onnellinen vs. olen onnellinen..
Itse taidan olla rakkauden pelkuri .. :DTotta tuokin...haluaminen, sitominen, omistaminen-->vallankäyttö-->väärät raiteet -->ristiriitoja-->ero-->palstalle pohtimaan asioita ;)
Kamut rakastaa sua määbää pyyteettömästi! :)- M.B.
yxex kirjoitti:
Totta tuokin...haluaminen, sitominen, omistaminen-->vallankäyttö-->väärät raiteet -->ristiriitoja-->ero-->palstalle pohtimaan asioita ;)
Kamut rakastaa sua määbää pyyteettömästi! :):) Kiva. Olenkin kyllästynyt pitkään litaniaan vaatimuksia siitä, minkälainen pitää olla, että ansaitsisi rakkauden..
*heittää takaisin rakkaudellisen impulssin kaikille palstalaisille, puskajusseja unohtamatta* - lottamari<3
elisakettu kirjoitti:
Kiitos Lotta, hyvin kulminoitu.
" Silloin tiedät olevasi valmis, kun luovut kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä "
Tuota mietin; voitko täsmentää mitä tarkoitetaan kaikesta luopumisella? Saattaa hyvinkin herättää lisäkysymyksiä. Tällä on monta näkökulmaa ja aiheuttaa ehkä eniten niitä ristiriitatilanteita uudessa suhteessa?"Kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä".
Niitä esteitä, jotka meitä sisäisesti ohjaavat luomaan ja muovaamaan ajatuksiamme väärään suuntaan; epäilykset, viha, kauna, katkeruus, valhe, rajoittuneisuus. Sellaiset esteet, jotka eivät anna tilaa rakkaudelle, syövät ja kalvavat rakkauden vähitellen meistä pois. Rakkauden tiellä ja esteenä ovat kaikki sellaiset negatiiviset asiat, jotka jättävät syvät arvet ja haavat sieluumme eikä niitä voi unohtaa, ja jotka kulkevat sielunvammana aina hamaan hautaan saakka.
Luopuminen kaikesta sellaisesta, joka estää rakkautta tulemasta tykömme ja jäämästä meidän luo on päästävä eroon ja luovuttava. Rakkauden tuntee
syvänä rauhana sisällään, se asettuu vilpittömään sieluun asumaan, mutta sen sielun ei tarvitse olla täydellinen, rittää että ihminen ymmärtää tekojensa ja sanojensa merkityksen, näkee toisessa hyvän ja pyrkii ohjaamaan häntä hyvyyteen ja kiitollisuuteen.
vielä
Pelko on kaikista suurin rakkauden vihollinen ja vastustaja. Sitä on miltein mahdoton voittaa järjellä tai millään konstilla. Pelon kohtaaminen on meistä kauheaa ja se voi lamaannuttaa ja sysätä meidät tuntemaan kauhua, jota emme kykene hallitsemaan mitenkään. Rakkaus rauhoittaa, luo turvaa, antaa uskoa ja toivoa. Pelko kasvattaa epäuskoa ja epäusko toimii kasvualustana pelolle, pian pelko valtaa ihmisen kokonaan ja voi kasvaa paniikinomaiseksi kauhuksi. Rakkaudessa ei ole pelkoa ja suhde pitäisikin perustua vakaasti luottamukseen, joka toimii rakkauden kulmakivenä.
Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten, kun on täysin valmis antamaan ja vastaanottamaan rakkautta, silloin kun rakkuden tiellä ei ole esteenä kaunaista epäluuloisuutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, vihaa ja rajoittuneisuutta.
Meni vähän hurskastelun puolelle, mutta no joo :) - A
lottamari<3 kirjoitti:
"Kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä".
Niitä esteitä, jotka meitä sisäisesti ohjaavat luomaan ja muovaamaan ajatuksiamme väärään suuntaan; epäilykset, viha, kauna, katkeruus, valhe, rajoittuneisuus. Sellaiset esteet, jotka eivät anna tilaa rakkaudelle, syövät ja kalvavat rakkauden vähitellen meistä pois. Rakkauden tiellä ja esteenä ovat kaikki sellaiset negatiiviset asiat, jotka jättävät syvät arvet ja haavat sieluumme eikä niitä voi unohtaa, ja jotka kulkevat sielunvammana aina hamaan hautaan saakka.
Luopuminen kaikesta sellaisesta, joka estää rakkautta tulemasta tykömme ja jäämästä meidän luo on päästävä eroon ja luovuttava. Rakkauden tuntee
syvänä rauhana sisällään, se asettuu vilpittömään sieluun asumaan, mutta sen sielun ei tarvitse olla täydellinen, rittää että ihminen ymmärtää tekojensa ja sanojensa merkityksen, näkee toisessa hyvän ja pyrkii ohjaamaan häntä hyvyyteen ja kiitollisuuteen.
vielä
Pelko on kaikista suurin rakkauden vihollinen ja vastustaja. Sitä on miltein mahdoton voittaa järjellä tai millään konstilla. Pelon kohtaaminen on meistä kauheaa ja se voi lamaannuttaa ja sysätä meidät tuntemaan kauhua, jota emme kykene hallitsemaan mitenkään. Rakkaus rauhoittaa, luo turvaa, antaa uskoa ja toivoa. Pelko kasvattaa epäuskoa ja epäusko toimii kasvualustana pelolle, pian pelko valtaa ihmisen kokonaan ja voi kasvaa paniikinomaiseksi kauhuksi. Rakkaudessa ei ole pelkoa ja suhde pitäisikin perustua vakaasti luottamukseen, joka toimii rakkauden kulmakivenä.
Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten, kun on täysin valmis antamaan ja vastaanottamaan rakkautta, silloin kun rakkuden tiellä ei ole esteenä kaunaista epäluuloisuutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, vihaa ja rajoittuneisuutta.
Meni vähän hurskastelun puolelle, mutta no joo :)Ei tarvitse hävetä sitä, että kirjoittaa rakkaudesta. Jatka vain.
*tuo mehua ja taputtaa päälaelle* lottamari<3 kirjoitti:
"Kaikesta mikä on rakkauden tiellä ja esteenä".
Niitä esteitä, jotka meitä sisäisesti ohjaavat luomaan ja muovaamaan ajatuksiamme väärään suuntaan; epäilykset, viha, kauna, katkeruus, valhe, rajoittuneisuus. Sellaiset esteet, jotka eivät anna tilaa rakkaudelle, syövät ja kalvavat rakkauden vähitellen meistä pois. Rakkauden tiellä ja esteenä ovat kaikki sellaiset negatiiviset asiat, jotka jättävät syvät arvet ja haavat sieluumme eikä niitä voi unohtaa, ja jotka kulkevat sielunvammana aina hamaan hautaan saakka.
Luopuminen kaikesta sellaisesta, joka estää rakkautta tulemasta tykömme ja jäämästä meidän luo on päästävä eroon ja luovuttava. Rakkauden tuntee
syvänä rauhana sisällään, se asettuu vilpittömään sieluun asumaan, mutta sen sielun ei tarvitse olla täydellinen, rittää että ihminen ymmärtää tekojensa ja sanojensa merkityksen, näkee toisessa hyvän ja pyrkii ohjaamaan häntä hyvyyteen ja kiitollisuuteen.
vielä
Pelko on kaikista suurin rakkauden vihollinen ja vastustaja. Sitä on miltein mahdoton voittaa järjellä tai millään konstilla. Pelon kohtaaminen on meistä kauheaa ja se voi lamaannuttaa ja sysätä meidät tuntemaan kauhua, jota emme kykene hallitsemaan mitenkään. Rakkaus rauhoittaa, luo turvaa, antaa uskoa ja toivoa. Pelko kasvattaa epäuskoa ja epäusko toimii kasvualustana pelolle, pian pelko valtaa ihmisen kokonaan ja voi kasvaa paniikinomaiseksi kauhuksi. Rakkaudessa ei ole pelkoa ja suhde pitäisikin perustua vakaasti luottamukseen, joka toimii rakkauden kulmakivenä.
Uusi suhde kannattaa aloittaa vasta sitten, kun on täysin valmis antamaan ja vastaanottamaan rakkautta, silloin kun rakkuden tiellä ei ole esteenä kaunaista epäluuloisuutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, vihaa ja rajoittuneisuutta.
Meni vähän hurskastelun puolelle, mutta no joo :)Minä en anna kiitosta turhaan. Mutta Lotalle yläpeukku. Ei ollut hurskastelua yhtään.
Minä en aikaisemmin ymmärtänyt noita asioita. Minä kuvittelin suunnilleen näin että rakkauteen kuuluu sitominen, omistaminen, rajoittaminen, kaupankäynti. Te kaikki varmaan ymmärrätte tämän. Lisäksi se että rakkauteen tarvitsee absoluuttista läheisyyttä.
Ajattelin, että vain kukkaiskansa höpisee rakkauden olemuksesta noin. Ei onnistu multa. Minähän tiedän miten asiat ovat ja kuljen tasan omaa tietäni. No niinpä tuli kuljettua joo. Taisi siinä muutama kivi ja kanto sekä kuoppa tulla vastaan. Ihmisen on opittava kaatumaan (nöyrtymään), tuntemaan kipua (käsitteellistettävä), nousemaan ylös (ymmärtämään) ja jatkettava matkaa (kehitettävä ajatteluaan). Ehkä se kiitos (määränpää) siellä joskus seisoo.- henna...
M.B. kirjoitti:
:) Kiva. Olenkin kyllästynyt pitkään litaniaan vaatimuksia siitä, minkälainen pitää olla, että ansaitsisi rakkauden..
*heittää takaisin rakkaudellisen impulssin kaikille palstalaisille, puskajusseja unohtamatta*Mitä ovat puskajussit? Nitäkö joilla ei ole rekisteröityä nimimerkkiä? Mitä rekisteröity nimimerkki "antaa" ihmisestä enemmän? Eikö mielipiteet ole paljon tärkeämmät kuin että tietää minkä rekisteröidyn nimimerkin alla kirjoittaa?Että pystyy määrittelemään jotenkin rekisteröityä nimimerkkiä kirjoitusten perusteella, millainen hän saattaa olla,siis tärkeämpää kuin kommentoi kenen tahansa nimimerkin mielipiteitä? Ja että usein tuntuu menevän näitten rekisteröityjen nimimerkkien henkilökohtaisten ominaisuuksien pohtimiseksi ja fanittamiseksi? Eikö mielipiteet ole tärkempiä kuin se että pystyy muodostamaan mielikuvan jostakin nimimerkistä? Sellainen on jopa epärealistista, rekisteröitykin nimimerkki voi kirjoittaa jollain satunnaisella nimimerkilläkin ja täysin poikkeavasti mitä kirjoittaa rekisteröidyllä? Voiko nämä virtuaaliset kamutus ja fanitus suhteet olla enimmäkseen kirjoitusten perusteella luotuja hyvin epätodellisia ja mielikuvituksessa rakenneltuja mielikuvia toisesta, mitkä eivät vastaa ollenkaan todellisuutta? EIKÖ OLE HYVIN ITSEKÄSTÄ JA YLIMIELISTÄ jatkuvasti viestittää että rekisteröimättämät nimimerkit olisivat palstalla jotenkin "alempiarvoisia"?
Allekirjoitan Temppu.
Itse en osaisi edes kuvailla rakkautta ja epäilen nykyään etten edes tiedä mitä se sana tarkoittaa. Se pistää miettimään. Noh...olen kokenut kerran elämässäni "oikean tuntuista" (??) rakkautta ja se kohdistui eläimeen. Joten hyvin ei mene. Olenko siis "psykoppaati" vai enkö vain tunnista tunteitani ?
Teoriassa ymmärrän kun luen kuvauksia rakkaudesta ja joitakin kohtia sieltä voin allekirjoittaa mutta kokemuksena omituinen. Kuten sydänsurut tms. Ovat täyttä hepreaa minulla. Paitsi tämän eläimen kohdalla. Se on "turvallinen kohde" rakastaa koska "riskiä" ei ole. Tavallaan sama lasten kanssa. Ja kun tämän eläimen menetin, en uskaltanut kiintyä edes uuteen lemmikkiin enää. Kiva kuitenkin lukea siitä, että sellainen tunne olisi mahdollinen. No okei..ehkä kavereiden kohdalla jotain sellaista olen voinut kokea. Omituista.
A:n kuvaus rakkaudesta antaa sellaisen kuvan että olisin voinut niin kokea. Kesto. Kyllä. Lahja. Ehkä.
Rakkauden kuvaukset...juu...okei...mutta tunnetasolla ? Enpä tiedä Frank. TOiminnassa on voinut joskus näkyä mutta sisälläni en sitä tunne. Kuuluuko sitä tuntea sisällään ? Miltä se tuntuu ? Ei ymmärrä...- M.B.
henna... kirjoitti:
Mitä ovat puskajussit? Nitäkö joilla ei ole rekisteröityä nimimerkkiä? Mitä rekisteröity nimimerkki "antaa" ihmisestä enemmän? Eikö mielipiteet ole paljon tärkeämmät kuin että tietää minkä rekisteröidyn nimimerkin alla kirjoittaa?Että pystyy määrittelemään jotenkin rekisteröityä nimimerkkiä kirjoitusten perusteella, millainen hän saattaa olla,siis tärkeämpää kuin kommentoi kenen tahansa nimimerkin mielipiteitä? Ja että usein tuntuu menevän näitten rekisteröityjen nimimerkkien henkilökohtaisten ominaisuuksien pohtimiseksi ja fanittamiseksi? Eikö mielipiteet ole tärkempiä kuin se että pystyy muodostamaan mielikuvan jostakin nimimerkistä? Sellainen on jopa epärealistista, rekisteröitykin nimimerkki voi kirjoittaa jollain satunnaisella nimimerkilläkin ja täysin poikkeavasti mitä kirjoittaa rekisteröidyllä? Voiko nämä virtuaaliset kamutus ja fanitus suhteet olla enimmäkseen kirjoitusten perusteella luotuja hyvin epätodellisia ja mielikuvituksessa rakenneltuja mielikuvia toisesta, mitkä eivät vastaa ollenkaan todellisuutta? EIKÖ OLE HYVIN ITSEKÄSTÄ JA YLIMIELISTÄ jatkuvasti viestittää että rekisteröimättämät nimimerkit olisivat palstalla jotenkin "alempiarvoisia"?
Jos olet sitä mieltä, että jatkuvasti viestitän rekisteröimättömien nimimerkkien olevan palstalla "alempiarvoisia", sinun tulisi mielestäni hetki suoda ajatusta sille, että mille perustat mielipiteesi.
Itse en pidä rekisteröitymättömiä millään tavalla alempiarvoisina missään suhteessa, kuten en myöskään rekanneita ylempiarvoisina mitenkään päin suhteessa kehenkään.
Taidat kommentoinnissasi syyllistyä itse siihen, mistä syytät, hyvin itsekkäästi ja ylimielisesti näin äkkiseltään arvioituna.
Omasta mielestäni suhtaudun hyvin realistisesti siihen mitä on nettipalsta ja sellaisella palstailu suhteessa netin ulkopuoliseen todellisuuteen, joten se, että en tekisi niin, on vastaavasti jokaisen lukijan omien korvien välissä, eikä oikeasti hetkauta minua juurikaan. Kukin on oikeutettu mielipiteeseensä, kunhan myös kykenee itse arvioimaan omalta osaltaan, että mille sellaisen sitten perustaa. Kuinka itse antaa omien mielikuviensa paistaa läpi siitä kommentoinnista mitä itse harjoittaa nettipalstalla ja kuinka realistisia omat kommentoinnit ja mielipiteet ovat toisista verrattuna siihen, miten toisia syyttelee syyllistymisestä samaan.
Ja jos joku haluaa olla puskajussi, minulla ei ole siihen mitään sanottavaa. Mielipiteet ovat tärkeämpiä kuin nimimerkki siinä mielessä, että ne mielipiteet muodostavat sen asiasisällön tämänkaltaisessa paikassa. Toisaalta taas, onhan tuo vasta tullut todettua, että tietty nimimerkki vastaavasti on jotakin, johon voi sitten ennakkoluulon värittämin linssein suhtautua ja vaikka olla kokonaan lukematta jonkun tietyn nimimerkin kommentointia.
Onhan noita: Tyylejä. Varmaan yhtä monia kuin ihmisiäkin erilaisine tapoineen reagoida ja tuoda julki itseään. Miten kukainenkin ja kenet määrittelee, sen tietänee vain määrittelijä itse.
Mutta puskajusseillekin impulssillinen rakkautta meni siis > :)= - d.i.c.e
Mielestäni rakkautta on monenlaista. :)
Normaalistihan se käsitetään toisen huomioonottamisena, mutta mielestäni siinä on kyse enemmänkin toisen hyväksymisestä...Vikoineen päivineen. - d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Allekirjoitan Temppu.
Itse en osaisi edes kuvailla rakkautta ja epäilen nykyään etten edes tiedä mitä se sana tarkoittaa. Se pistää miettimään. Noh...olen kokenut kerran elämässäni "oikean tuntuista" (??) rakkautta ja se kohdistui eläimeen. Joten hyvin ei mene. Olenko siis "psykoppaati" vai enkö vain tunnista tunteitani ?
Teoriassa ymmärrän kun luen kuvauksia rakkaudesta ja joitakin kohtia sieltä voin allekirjoittaa mutta kokemuksena omituinen. Kuten sydänsurut tms. Ovat täyttä hepreaa minulla. Paitsi tämän eläimen kohdalla. Se on "turvallinen kohde" rakastaa koska "riskiä" ei ole. Tavallaan sama lasten kanssa. Ja kun tämän eläimen menetin, en uskaltanut kiintyä edes uuteen lemmikkiin enää. Kiva kuitenkin lukea siitä, että sellainen tunne olisi mahdollinen. No okei..ehkä kavereiden kohdalla jotain sellaista olen voinut kokea. Omituista.
A:n kuvaus rakkaudesta antaa sellaisen kuvan että olisin voinut niin kokea. Kesto. Kyllä. Lahja. Ehkä.
Rakkauden kuvaukset...juu...okei...mutta tunnetasolla ? Enpä tiedä Frank. TOiminnassa on voinut joskus näkyä mutta sisälläni en sitä tunne. Kuuluuko sitä tuntea sisällään ? Miltä se tuntuu ? Ei ymmärrä..."Kuuluuko sitä tuntea sisällään ? Miltä se tuntuu ? Ei ymmärrä... "
Ei mitään hajua. :D
Mielestäni tärkeintä on teot, eikä se mitä tuntee...
Mulle se nyt on ainakin samantekevää, mitä toinen tuntee, vai tunteeko mitään...
Kun ei itsekään ole selvillä tunteistaan...Tiedän kyllä mitä pitäisi tuntea, ja milloin, mutta jostain syystä juuri silloin en kyllä mielestäni tunne yhtään mitään...En voi sanoa, että mitenkään nauttisin tilanteesta, but whatever...
En muista, että olisin koskaan kokenut "spontaanisti" mitään tunnetta...Koskaan ei ole tullut mitään "WOW-elämystä." Mutta en nyt minään psykonakaan itseäni pidä. Ehkä hieman omalaatuisena... 8) - M.B.
Mielestäni juuri ystävyydessä toteutuu tuo rakkauden ihanne eniten, että hyväksytään toinen karvoineen kaikkineen.. Ystävyydellinen rakkaus on enemmän vapauttavaa kuin parisuhteellinen taas on juurikin sitä ehdollistavaa sorttia useinkin. Että se rakkaus siinä suhteessa pitää ansaita vaikka käyttäytymällä toisen vaatimusten mukaisesti. Siivoamalla riittävästi enemmän kuin toinen, ottamalla toisen vihat avosylin vastaan ja tekevän niillä ihmeitä... mitä kaikkea..
- d.i.c.e
Minusta rakkaudessa on jotain surullista...En tiedä miksi näin on.
Ehkä se on sitten se tunne, mikä tulee, kun jonkun kanssa seurustelee...Don't know... d.i.c.e kirjoitti:
"Kuuluuko sitä tuntea sisällään ? Miltä se tuntuu ? Ei ymmärrä... "
Ei mitään hajua. :D
Mielestäni tärkeintä on teot, eikä se mitä tuntee...
Mulle se nyt on ainakin samantekevää, mitä toinen tuntee, vai tunteeko mitään...
Kun ei itsekään ole selvillä tunteistaan...Tiedän kyllä mitä pitäisi tuntea, ja milloin, mutta jostain syystä juuri silloin en kyllä mielestäni tunne yhtään mitään...En voi sanoa, että mitenkään nauttisin tilanteesta, but whatever...
En muista, että olisin koskaan kokenut "spontaanisti" mitään tunnetta...Koskaan ei ole tullut mitään "WOW-elämystä." Mutta en nyt minään psykonakaan itseäni pidä. Ehkä hieman omalaatuisena... 8)Ymmärrän että tärkeintä ovat teot mutta esim lukiessani "rakkaudentunnoista" olen aina hieman ymmälläni.
Koko rakkauskäsite on minulle hepreaa tai koen sen jotenkin "valheelliseksi" tai lapselliseksi. Nyt puhun siis parisuhteesta.
Sitä kutsutaan kait kyynisyydeksikin=)
En ole KOKENUT pettyneeni rakkaussuhteessa menettäessäni sen rakkauden tai tämän ihmisen vaan esim pettyneeni menettäessäni kontrollin. Surullista mutta totta kun sen itselleni uskalsin myöntää tai edes asian tajusin. Kykenen rakastamaan eläintä ja kokemaan sen menetyksen raskaammin kuin ihmisen kohdin ? Ei voi olla "tervettä" vai mistä tässä on kyse ?
Kyllä nyt tuli samaistuttua pahan kerran : tiedän myös mitä PITÄISI tuntea ja MILLOIN mutta kun EN tunne oikeasti. Vai tuntuuko se miltään ;) ? Apua, en käsitä.
Kun ihmiset esim kaipaavat toisiaan, kaipaavatko he todella sitä toista ihmistä vain hänen itsensä vuoksi vai sen takia että tämä tulisi takaisin ja täyttäisi jonkun tarpeen itsessä ? Huh...en todellakaan taida osata rakastaa.
Tämän olen vasta viime aikoina itsestäni ymmärtänyt ; en tunne KUIN MUUT tai sitten se muiden tunteminen on joukkoharhaa. Tai sitten tunnen tajuamattani eritellä sitä. Plaah...
"En muista, että olisin koskaan kokenut "spontaanisti" mitään tunnetta...Koskaan ei ole tullut mitään "WOW-elämystä"
Niin sama kokemus. MIKÄÄN tunne ei ole koskaan saanut minua täysin valtaansa. Paitsi jos addiktioiden tuoma "himo" lasketaan mukaan.
Se onkin myös sitä "turvallista rakkautta". Heh =)
Terv toinen ... omalaatuinen (?) kait sitten...- d.i.c.e
lynett kirjoitti:
Ymmärrän että tärkeintä ovat teot mutta esim lukiessani "rakkaudentunnoista" olen aina hieman ymmälläni.
Koko rakkauskäsite on minulle hepreaa tai koen sen jotenkin "valheelliseksi" tai lapselliseksi. Nyt puhun siis parisuhteesta.
Sitä kutsutaan kait kyynisyydeksikin=)
En ole KOKENUT pettyneeni rakkaussuhteessa menettäessäni sen rakkauden tai tämän ihmisen vaan esim pettyneeni menettäessäni kontrollin. Surullista mutta totta kun sen itselleni uskalsin myöntää tai edes asian tajusin. Kykenen rakastamaan eläintä ja kokemaan sen menetyksen raskaammin kuin ihmisen kohdin ? Ei voi olla "tervettä" vai mistä tässä on kyse ?
Kyllä nyt tuli samaistuttua pahan kerran : tiedän myös mitä PITÄISI tuntea ja MILLOIN mutta kun EN tunne oikeasti. Vai tuntuuko se miltään ;) ? Apua, en käsitä.
Kun ihmiset esim kaipaavat toisiaan, kaipaavatko he todella sitä toista ihmistä vain hänen itsensä vuoksi vai sen takia että tämä tulisi takaisin ja täyttäisi jonkun tarpeen itsessä ? Huh...en todellakaan taida osata rakastaa.
Tämän olen vasta viime aikoina itsestäni ymmärtänyt ; en tunne KUIN MUUT tai sitten se muiden tunteminen on joukkoharhaa. Tai sitten tunnen tajuamattani eritellä sitä. Plaah...
"En muista, että olisin koskaan kokenut "spontaanisti" mitään tunnetta...Koskaan ei ole tullut mitään "WOW-elämystä"
Niin sama kokemus. MIKÄÄN tunne ei ole koskaan saanut minua täysin valtaansa. Paitsi jos addiktioiden tuoma "himo" lasketaan mukaan.
Se onkin myös sitä "turvallista rakkautta". Heh =)
Terv toinen ... omalaatuinen (?) kait sitten...Rakkauden valheellisuudesta...teennäisyydestä.
Muistan, kun ensimmäistä kertaa aloin seurustelemaan, totesin kaverilleni, että miksi jostain rakkaudesta, niin hehkutetaan...Kun eihän se edes tunnu yhtään miltään. Kai odotin jotain suurta wow-tunnetta, mutta jouduin pettymään...( Tupakankin pöllimisestä ja polttamisesta vanhemmilta salaa sai paljon suuremmat "kiksit", puhumattakaan kaikesta muusta "kielletystä". )
Se siitä ensirakkauden "huumasta"...Kaveri katsoi hieman kummastellen. Itse olen aina pitänyt tunteita jonain abstraktina käsitteenä...En ole koskaan ajatellut, että ne pitäisi kirjaimellisesti "tuntea", fyysisesti siis...Olen pitänyt sitä jonain henkisenä juttuna. "Sanontana"...
Nyt vain kuuluu tehdä, ja sanoa näin-juttuna...
"Kun ihmiset esim kaipaavat toisiaan, kaipaavatko he todella sitä toista ihmistä vain hänen itsensä vuoksi vai sen takia että tämä tulisi takaisin ja täyttäisi jonkun tarpeen itsessä ?"
Varmaan itsensä? Itselläni se liittyy ainakin enemmän tuohon jälkimmäiseen. Saatan kyllä kaivata toisen ulkonäköä, lasketaanko se? ;) - d.i.c.e
d.i.c.e kirjoitti:
Rakkauden valheellisuudesta...teennäisyydestä.
Muistan, kun ensimmäistä kertaa aloin seurustelemaan, totesin kaverilleni, että miksi jostain rakkaudesta, niin hehkutetaan...Kun eihän se edes tunnu yhtään miltään. Kai odotin jotain suurta wow-tunnetta, mutta jouduin pettymään...( Tupakankin pöllimisestä ja polttamisesta vanhemmilta salaa sai paljon suuremmat "kiksit", puhumattakaan kaikesta muusta "kielletystä". )
Se siitä ensirakkauden "huumasta"...Kaveri katsoi hieman kummastellen. Itse olen aina pitänyt tunteita jonain abstraktina käsitteenä...En ole koskaan ajatellut, että ne pitäisi kirjaimellisesti "tuntea", fyysisesti siis...Olen pitänyt sitä jonain henkisenä juttuna. "Sanontana"...
Nyt vain kuuluu tehdä, ja sanoa näin-juttuna...
"Kun ihmiset esim kaipaavat toisiaan, kaipaavatko he todella sitä toista ihmistä vain hänen itsensä vuoksi vai sen takia että tämä tulisi takaisin ja täyttäisi jonkun tarpeen itsessä ?"
Varmaan itsensä? Itselläni se liittyy ainakin enemmän tuohon jälkimmäiseen. Saatan kyllä kaivata toisen ulkonäköä, lasketaanko se? ;)Sanotaan, että narskut vihaavat rakkautta...
Itse en koe sitä noin. Jonkun asian vihaaminen saattaisi johtua kateudesta, mutta en ole kateellinen kenellekään, millekään...
Jos joku sanoo rakastavansa minua, en vihaa kyseistä henkilöä...Päinvastoin, se on "ihan mukavaa"...
Olen ehkä vain pikemminkin "surullinen", kun en saa siitä oikein mitään, kuten en kehuistakaan, tai oikeastaan yhtään mistään. d.i.c.e kirjoitti:
Rakkauden valheellisuudesta...teennäisyydestä.
Muistan, kun ensimmäistä kertaa aloin seurustelemaan, totesin kaverilleni, että miksi jostain rakkaudesta, niin hehkutetaan...Kun eihän se edes tunnu yhtään miltään. Kai odotin jotain suurta wow-tunnetta, mutta jouduin pettymään...( Tupakankin pöllimisestä ja polttamisesta vanhemmilta salaa sai paljon suuremmat "kiksit", puhumattakaan kaikesta muusta "kielletystä". )
Se siitä ensirakkauden "huumasta"...Kaveri katsoi hieman kummastellen. Itse olen aina pitänyt tunteita jonain abstraktina käsitteenä...En ole koskaan ajatellut, että ne pitäisi kirjaimellisesti "tuntea", fyysisesti siis...Olen pitänyt sitä jonain henkisenä juttuna. "Sanontana"...
Nyt vain kuuluu tehdä, ja sanoa näin-juttuna...
"Kun ihmiset esim kaipaavat toisiaan, kaipaavatko he todella sitä toista ihmistä vain hänen itsensä vuoksi vai sen takia että tämä tulisi takaisin ja täyttäisi jonkun tarpeen itsessä ?"
Varmaan itsensä? Itselläni se liittyy ainakin enemmän tuohon jälkimmäiseen. Saatan kyllä kaivata toisen ulkonäköä, lasketaanko se? ;)Nimenomaan, ei tunnu miltään ja siksi ns sairaat suhteet taitavat olla ainoita jotka tarjoavat jotain "tunnetta". Vetänevät sen vuoksi puoleensa. Muuten kun en tunne sitten mitään - ja lopulta jotain inhonsekaista halveksuntaa...
Eli jos tämä nykyinen narsistinen tai "mikä lie hän" ei tarjoaisi sitä jalustalle nostoa tms (ja pakkohan sieltä on tulla alas jotta sinne useammin pääsee) niin en tuntisi mitään. Jos on pidempi (heh, pari viikkoa tai kk) seesteinen kausi, alkaa jonkinmoinen ihme inho sisässäni heräämään. Kiinnostus laskemaan, tarvitsen etäisyyttä. Tässä suhteessa meikäläisen ei vain tartte sitä härdelliä aina olla järkkäämässä niin kuin "tavissuhteessa" tein...
Tämä on ollut pitkä tie itselleni myöntää enkä ole ollenkaan enää varma voinko tästä ns parantua.
Tällä hetkellä "hän" sekoittaa edelleen päätäni (ja toisin päin) mutta se ei voi riittää selitykseksi kun katson historiaani. Sitä se on ollut aina, vähän eri muodoissa. Tämä nykyinen on vaan niin hullu tai yhtä hullu =) että väistämättä on joutunut katsomaan hieman lähempää siitä peilistä...huh...
Nyt olen huomannut, että se kaipuu mitä luulin "hänen kaipuuksi" on...on...jotain....öööööö.... sisäisen tyhjyyteni täyttämistä tms. Se, mitä luulin rakastumiseksi häneen, näyttää nykyään lähinnä harhaiselta ajatukselta.
Se oli sitä jalustalle nostoa jonka selkeästä valheellisuudesta huolimatta koin alkuun rakkaudeksi (koska en ole ollut rakastunut, saatoin erehtyä luulemaan sitä siksi....) vaikka se oli vain ensimmäinen kerta kun TUNSIN jotain. Mitä ? En tiedä mutta kivaa se oli.
Narsistista nektariinia ? voi olla...
Ja kyllä, ulkonäkö ja moni muukin julkaisukelvoton lasketaan mukaan ;)d.i.c.e kirjoitti:
Sanotaan, että narskut vihaavat rakkautta...
Itse en koe sitä noin. Jonkun asian vihaaminen saattaisi johtua kateudesta, mutta en ole kateellinen kenellekään, millekään...
Jos joku sanoo rakastavansa minua, en vihaa kyseistä henkilöä...Päinvastoin, se on "ihan mukavaa"...
Olen ehkä vain pikemminkin "surullinen", kun en saa siitä oikein mitään, kuten en kehuistakaan, tai oikeastaan yhtään mistään.Niin... ehkä sitä kuvataan vain siten, että vihaavat rakkautta. Kateellisuutta ? En tiedä. Itse en vaan USKO rakkauteen sellaisena miten siitä muut puhuvat. Enkä ole sellaista kokenut.
Kiitos yxex-muru :)
" Jos ajatellaan siten että ' kun ihminen pystyy luopumaan kaikesta, mikä on hänelle tärkeää, hän on samalla vapaa kaikesta' ajatuksen kannalta, niin kaikki, mukaanluettuna rakkaus, minkä ihminen haluaa omistaa, samalla sitoo ja vangitsee hänet. Monimutkaista, eikö ;) "
Minusta tässä on jokin hämmentävä seikka, ristiriita, tai sitten en vain ymmärrä.
Ensiksi; onko rakkauden tai parisuhteen edellytys pystyä luopumaan kaikesta itselleen tärkeästä sen hyväksi? Minusta tämä on äärimmäisen uhrautumisen eikä rakkauden osoitus. Jos kumppani edellyttää jotain tälläistä rakastetultaan, niin se ei voi olla hyväksymistä eikä rakkautta, vaan omistamista tai vaatimista. Konkretisoitko vielä?
Mitä tarkoitetaan rakkauden omistamisella? Minusta rakkaus vain on. Sitä joko on, tai sitten sitä ei ole. Jos rakkautta on, sitä on ihana kantaa. Se valaisee kantajansa säteilyllä, joka näkyy ulospäin. Se näkyy kantajan liikkeissä ja eleissä, kosketuksissa ja ilmeissä. Se osoittaa ympärilleen välittämistä ja suvaitsevaisuutta. Se huomataan kantajan puheessa, sanoissa ja painotuksissa, sekä vuorovaikutustilanteissa. Rakkaus luo ympärilleen kauneutta."Konkretisoitko vielä?"
Yritän ainakin. Esim; minä olen jo sinun, ilman että sinun täytyisi omistaa minua. Jos olet epävarma siitä, saatat pyrkiä sitomaan minua erilaisin keinoin(tai tietysti molemmatkin voivat sitoa), jolloin olisit itsekin sidottu sitomiseesi. Et olisi vapaa, ja rakastaminen ei olisi rentoa. Taisi mennä vielä sekavammaksi? ;)yxex kirjoitti:
"Konkretisoitko vielä?"
Yritän ainakin. Esim; minä olen jo sinun, ilman että sinun täytyisi omistaa minua. Jos olet epävarma siitä, saatat pyrkiä sitomaan minua erilaisin keinoin(tai tietysti molemmatkin voivat sitoa), jolloin olisit itsekin sidottu sitomiseesi. Et olisi vapaa, ja rakastaminen ei olisi rentoa. Taisi mennä vielä sekavammaksi? ;)No nyt minä ymmärsin! Joo, ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat.
*halaa niin että kylkiluut natisee ilman köyttä*
Se luopumisjuttu minusta oli se joka nosti ruosteenpunakarvat pystyyn.
Tällä on narsistipohjaa. Erään N:n johtoajatus: sinun on oltava valmis luopumaan kaikesta. Ihan kaikesta.elisakettu kirjoitti:
No nyt minä ymmärsin! Joo, ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat.
*halaa niin että kylkiluut natisee ilman köyttä*
Se luopumisjuttu minusta oli se joka nosti ruosteenpunakarvat pystyyn.
Tällä on narsistipohjaa. Erään N:n johtoajatus: sinun on oltava valmis luopumaan kaikesta. Ihan kaikesta."Erään N:n johtoajatus: sinun on oltava valmis luopumaan kaikesta. Ihan kaikesta."
Ja arvaan että vielä hänen edukseen. 'kaikki minun on minun, kaikki sinun on minun, ja kaikki yhteinenkin on minun' ;-D
*kopsauttaa kantapäät yhteen, tekee hovi-kumarruksen ja antaa suukon ketunkäpälään*- papusparrow
On, kun ajatellaan että elämä on kaikkinensa ja kaikenaikaa luopumista. Ihmisen pitää olla valmis luopumaan kaikesta, mutta jääkö jotain jäljelle? Mistä olisit valmis luopumaan ja mistä et?
- A
Kuulostaa todellisuudentajun hämärtymiseltä.
papusparrow kirjoitti:
On, kun ajatellaan että elämä on kaikkinensa ja kaikenaikaa luopumista. Ihmisen pitää olla valmis luopumaan kaikesta, mutta jääkö jotain jäljelle? Mistä olisit valmis luopumaan ja mistä et?
temppuilija ja papu : kommenttinne laittavat paljon ajattelemaan.
Elämä sinänsä on kaikkinensa luopumista ja lopultahan ei jää mitään jäljelle (itselleen). Mutta pointti; onko rakastamisen ehto oltava valmis uhraamaan mitä tahansa? Rakastamista tietysti on monenlaista ja rakkauden kohteita monenlaisia.
Jotenkin ymmärrän mistä puhutte, mutta minun on kai annettava, luovutettava tämä lopultakin pois että se ei estä enää näkemästä.
Narsistin loputon ahneus, kateus: luovu, anna, ole valmis näyttämään se. Kun et tee sitä, hän kostaa.
Mistä sinun on luovuttava: kaikesta; identiteetistäsi, nimestäsi, ulkonäöstäsi, harrastuksistasi, mielipiteistäsi, arvoistasi, moraalistasi, sukupuolisuudestasi, ajatuksistasi ja mielenkiinnon kohteistasi. Luovut myös perheenjäsenistäsi, läheisistäsi, ystävistäsi, työstä ja ammatista, asuinpaikasta, mahdollisesta omaisuudestasi. Tämä on täysin perusteltavissa. Saat kaikkea tilalle kun seuraat minun polkuani eli rakastat häntä. Kaikki on korvattavissa.
Mielestäni rakkauteen ei koskaan kuulu mikään tämän kaltainen.
Olen kertonut teille että rakkaus on luopumista.Olen tehnyt sen kaksi kertaa. Ensimmäinen oli eroaminen rakastamastani puolisostani, joka oli paras ystäväni. Toinen oli naamiokettu, joka halusi minun luopuvan kaikesta. Kumpaakaan luopumista en koskaan ole katunut.- 9
Haavemaa elämää ;I
Kyllä minä muuten tykkään sun ajatuksista temppuilija. Olet oikeassa. Hyvä kun toit tämän esille.
"Riittää, että luopuu omista illuusioista." Niinhän minä teinkin. En vain tiennyt nimeä tai ymmärtänyt asian yhteyttä. Minulla oli kaksi toisenlaista illuusiota rakkaudesta tai rakastamisesta. Tiedän tehneeni oikein. Toinen on ystäväni edelleenkin. Toinen on muuttunut siksi kaukaisuudeksi kuin ennenkin. Kaikki me olemme silti olemassa. Eikä usvaharso peitä kenenkään silmiä.
Ja kiitos Jungista. Milloin nuo puheet saa suoraan käännettyä ymmärrettävälle tasolle. In deutch ?- ent.ilkis
Mielikuvitus on myös pelon taustalla....Joten mikään autuaaksitekevä se ei ole.
Riippuu myös siitä, miten ja missä yhteydessä mielikuvitusta käyttää. Kaikkialle se ei sovi eikä aina ole "terveen merkki" - kuten sinä tunnut ymmärtävän. ent.ilkis kirjoitti:
Mielikuvitus on myös pelon taustalla....Joten mikään autuaaksitekevä se ei ole.
Riippuu myös siitä, miten ja missä yhteydessä mielikuvitusta käyttää. Kaikkialle se ei sovi eikä aina ole "terveen merkki" - kuten sinä tunnut ymmärtävän.Mielikuvitus...siitä on paljon iloakin. Käytin sitä suojautumiskeinona kotona suojautuakseni todellisuudelta. Nykyään ei samalla tavalla toimi. Tarvitaan muuta (= addiktiot).
Mielenkiintoinen aihe lähteä miettimään...- -spykotatti-
lynett kirjoitti:
Mielikuvitus...siitä on paljon iloakin. Käytin sitä suojautumiskeinona kotona suojautuakseni todellisuudelta. Nykyään ei samalla tavalla toimi. Tarvitaan muuta (= addiktiot).
Mielenkiintoinen aihe lähteä miettimään...Mielikuvitus ei pelota. Tuntematon, johon mielikuvitus johtaa pelottaa ...
- A
Rakkaudesta tiedän tutkimuksieni nojalla kolme asiaa, jotka kertaan tässä.
Rakkauden aikamuoto on kesto. Rakkauden tapaluokka on lahja. Rakkauden rakenne on muutos (uuden syntyminen). A: minusta tuo on hyvin kaunista. Kiitos. Nyt ymmärrän nuo sanasi.
- Aputiina
Tasapainoisessa parisuhtessa elämän arvot on oltava kohdallaan, mitkä seikat usein unohdetaan. Lisäksi kumppaneiden on kyettettävä kunnioittamaan toinen toistaan. Rakkauskin on toisarvoista näihin seikkoihin nähden.
Kiitos kauniisti asetetusta kommentistasi Aputiina.
Arvot ovat omaa selkärankaamme ja kyetään myös kunnioittamaan toisen arvoja.
Rakkaus voi olla toisarvoista. Mutta ainahan rakkautta ei pystytä valitsemaan. Rakkaus saavuttaa meidät. Mikäli olemme valmiita, vastaanottavaisia ja aidolla hyväksynnällä sen pystymme kokemaan. Ja A:ta lainatakseni tuohon pitäisi lisätä että sitä kannetaan. Se on mielestäni valintakysymys.- lottamari<3
Millaiset arvot sellainen suhde. Rakkauden arvoja ovat kunnioittaminen, luottamus, uskollisuus ja lojaalisuus. Mistä sinun kunnoituksesi ja elämänarvosi kumpuaa ellei rakkaudesta? Mistä se saa voimansa ellei rakkaudesta? Jos rakkaus on toisarvoista elämässä, mutta sen arvot eivät, niin eikö ole hieman ristiriitainen tuo ajatuksesi elämän arvoista, jotka pohjautuvat rakkauteen, mutta joka mielestäsi on toisarvoista? Tasapainoinen parisuhde ei voi toimia ilman aitoja tunteita kuten rakkautta. Ystävyyskin tarvitsee tuekseen rakkautta.
Rakkaus ei ole toisarvoista vaan ensiarvoisen tärkeä juttu tasapainoisessa parsisuhteessa.
- ent.ilkis
Rakkaudesta ylensä...
Oman käsitykseni mukaan rakkautta on olemassa vain lapsen ja hänen vanhempansa välillä (silloin kun on). Kaikkiin muihin "rakkaus"suhteisiin sitoutuu paljon muutakin, joka sinälään ei ole rakkautta - eikä luo rakkautta.- henna...
Minun mielestäni rakkaus lapsen ja vanhemman välillä on ehkä rakkautta aidoimmillaan mutta usein siihenkin sisältyy vanhempien itsekkäitä odotuksia, vaikka halua että lapsi menestymisellään pönkittää jotain mitä vanhempi itse ei ole saavuttanut tms. Tunneside lapsen ja vanhemman välillä on varmaan kuitenkin usein syvin mahdollinen, luultavasti aidoinkin, moni isä tai äiti olisi varmaan jopa valmis kuolemaan esim. pelastaakseen lapsensa. Tai ehkä se on biologian sanelema juttukin, näin ihmiskunta pysyy olemassa ja siksi suhde on syvä?
Saako kysyä, oletko nimim ent. ilkis entinen nimimerkki Ilkikurimus? - ent.ilkis
henna... kirjoitti:
Minun mielestäni rakkaus lapsen ja vanhemman välillä on ehkä rakkautta aidoimmillaan mutta usein siihenkin sisältyy vanhempien itsekkäitä odotuksia, vaikka halua että lapsi menestymisellään pönkittää jotain mitä vanhempi itse ei ole saavuttanut tms. Tunneside lapsen ja vanhemman välillä on varmaan kuitenkin usein syvin mahdollinen, luultavasti aidoinkin, moni isä tai äiti olisi varmaan jopa valmis kuolemaan esim. pelastaakseen lapsensa. Tai ehkä se on biologian sanelema juttukin, näin ihmiskunta pysyy olemassa ja siksi suhde on syvä?
Saako kysyä, oletko nimim ent. ilkis entinen nimimerkki Ilkikurimus?Hei henna!
Kyllä olen ilkikurimus.
Rakkaus omaan lapseenkaan ei ole biologinen....jos olisi eikö se silloin löytyisi kaikista vanhemmista? Tällöin ei olisi myöskään näitä itsekkäitä omahyväisiä vanhempia, jotka nykyisin jopa hylkäävät lapsensa uuden parisuhteen tieltä.
Olen siis sitä mieltä, että KUN rakkautta jossain on, se löytyy lapsen ja hänen vanhempansa väliltä varmimmin - mutta ei tosiaankaan ole mikään tae.
Lapsi rakastaa vanhempaansa ilman, että on itse saanut valita tämän. Noh katsos katsos... sattuipas sopivasti. Juuri narisin etten koe tunteneeni rakkautta kuin yhtä eläintä ja lasta kohtaan...hmm....
ent.ilkis kirjoitti:
Hei henna!
Kyllä olen ilkikurimus.
Rakkaus omaan lapseenkaan ei ole biologinen....jos olisi eikö se silloin löytyisi kaikista vanhemmista? Tällöin ei olisi myöskään näitä itsekkäitä omahyväisiä vanhempia, jotka nykyisin jopa hylkäävät lapsensa uuden parisuhteen tieltä.
Olen siis sitä mieltä, että KUN rakkautta jossain on, se löytyy lapsen ja hänen vanhempansa väliltä varmimmin - mutta ei tosiaankaan ole mikään tae.
Lapsi rakastaa vanhempaansa ilman, että on itse saanut valita tämän."Lapsi rakastaa vanhempaansa ilman, että on itse saanut valita tämän."
Näin juuri. Tästä paljon esimerkkejä jotka kaikki eivät ole mairittelevia.
Tunnevammoistani huolimatta en koskaan ole käyttänyt lasta "jatkeenani" vaan suurin ongelmani on ollut liika kontrollointi josta olen opetellut pois. Se juonsi juurensa peloista.
Henna : jos käytetään A:n määritelmää rakkaudesta, olen rakastanut ja rakastan lastani aivan täysillä. Muuten..en asiaa käsitä oikein. Joten ...tunnevammainen voi rakastaa kuitenkin lastaan. Tai ainakin olla käyttämättä tätä hyväkseen tai olla tuhoamatta.- henna...
ent.ilkis kirjoitti:
Hei henna!
Kyllä olen ilkikurimus.
Rakkaus omaan lapseenkaan ei ole biologinen....jos olisi eikö se silloin löytyisi kaikista vanhemmista? Tällöin ei olisi myöskään näitä itsekkäitä omahyväisiä vanhempia, jotka nykyisin jopa hylkäävät lapsensa uuden parisuhteen tieltä.
Olen siis sitä mieltä, että KUN rakkautta jossain on, se löytyy lapsen ja hänen vanhempansa väliltä varmimmin - mutta ei tosiaankaan ole mikään tae.
Lapsi rakastaa vanhempaansa ilman, että on itse saanut valita tämän.Samaa mieltä kyllä, että rakkaus löytyy varmimmin lapsen ja vanhemman välillä.
henna... kirjoitti:
Minun mielestäni rakkaus lapsen ja vanhemman välillä on ehkä rakkautta aidoimmillaan mutta usein siihenkin sisältyy vanhempien itsekkäitä odotuksia, vaikka halua että lapsi menestymisellään pönkittää jotain mitä vanhempi itse ei ole saavuttanut tms. Tunneside lapsen ja vanhemman välillä on varmaan kuitenkin usein syvin mahdollinen, luultavasti aidoinkin, moni isä tai äiti olisi varmaan jopa valmis kuolemaan esim. pelastaakseen lapsensa. Tai ehkä se on biologian sanelema juttukin, näin ihmiskunta pysyy olemassa ja siksi suhde on syvä?
Saako kysyä, oletko nimim ent. ilkis entinen nimimerkki Ilkikurimus?Henna, eikö ollutkin mukava löytää ilkikurimus tuon nimmarin takaa vaikka nimimerkeillä ei pitäisi olla merkitystä vaan ainoastaan mielipiteillä.. ;-P
Ja, tämä ei ollut narsistinen vittuilu, vaan ystävällismielinen naljailu :)- lottamari<3
Veri on vettä sakeampaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde on erityinen, sillä lapsi on "osa" sinua itseäsi vaikka onkin oma persoonansa. Hänellä on puolet sinun geeneistäsi, ymmärrät häntä sillä hänessä näet itsesi ja itsesihän sinä tunnet parhaimmin kuin kukaan muu. Itseään on helppo rakastaa ja hyväksyä siksi myöskin oman lapsensa.
Parisuhteessa taas kahden toisilleen täysin vieraiden persoonien täytyy hyväsyä erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia toisissaan, jotka ovat itselle vieraita ja saattavat hämmentää, ärsyttää, ihastuttaa jopa vihastuttaakin.
Näitä kahta rakkaudenmuotoa ei voi verrata keskenään sillä niissä "rakkauden kieli" puhuu aivan toisistaan poikkeavaa kieltä. - kajon
lottamari<3 kirjoitti:
Veri on vettä sakeampaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde on erityinen, sillä lapsi on "osa" sinua itseäsi vaikka onkin oma persoonansa. Hänellä on puolet sinun geeneistäsi, ymmärrät häntä sillä hänessä näet itsesi ja itsesihän sinä tunnet parhaimmin kuin kukaan muu. Itseään on helppo rakastaa ja hyväksyä siksi myöskin oman lapsensa.
Parisuhteessa taas kahden toisilleen täysin vieraiden persoonien täytyy hyväsyä erilaisia piirteitä ja ominaisuuksia toisissaan, jotka ovat itselle vieraita ja saattavat hämmentää, ärsyttää, ihastuttaa jopa vihastuttaakin.
Näitä kahta rakkaudenmuotoa ei voi verrata keskenään sillä niissä "rakkauden kieli" puhuu aivan toisistaan poikkeavaa kieltä."Näitä kahta rakkaudenmuotoa ei voi verrata keskenään sillä niissä "rakkauden kieli" puhuu aivan toisistaan poikkeavaa kieltä. "
Eihän niitä kukaan verrannutkaan vaan nimenomaan totesi täysin erilaisiksi! henna... kirjoitti:
Samaa mieltä kyllä, että rakkaus löytyy varmimmin lapsen ja vanhemman välillä.
"rakkaus löytyy varmimmin lapsen ja vanhemman välillä. "
Ainahan näin ei tietenkään ole mutta voisiko liittyä siihen, että on ikään kuin "pakotettu" oppimaan sietämään toista kaikkinensa ?
Ei voi erota ja syytellä samaan tapaan.
Totta kai sellaisiakin vanhempia on mutta näin yleisesti ottaen. Itse esim jouduin kasvamaan rakkauteen (?) lastani kohtaan ( tai mitä se nyt sitten onkaan) mutta en tuntenut sitä esim odotusaikana tai heti syntymän jälkeen.
- Aputiina
Olin joskus kirjoittanut blogiini seuraavaa ... osan lainasin tiedelehestä..
Rakkaus on mielihyvän signaaleita, mitä saamme osaksemme meille rakkailta läheisiltämme. Rakkauden aivokemiassa jylläävät luottamusta lisäävä oksitosiini, mielihyvää tuottava dopamiini ja suosiota suuntaava vasopressiini. Näitä hormoneita erittyy paljon ihastumisen huumassa. Pitemmän päälle, parisuhteessa hormonin määrä vähenenee oleellisesti.
Toivottavasti näitä piristettä saisi joskus ostaa apteekista, josko haluaisimme rakkauden huuman kestävän pitempään. Näitä voisi tipauttaa puolison kahvikuppiin, aamutuimaan.
Ei kuitenkaan pitäisi kenenkään alistua sokealle ihastumiselle tai rakkaudellekaan. Aitoon rakkauteen kuuluu toisen arvomaailman kunnioittaminen. Ei rakastuta yksin henkilöön, vaan kaikkeen siihen, mitä henkilö edustaa, kuten rehellisyyttä, toisten arvostamista ja uskollisuutta. Jos odotuksemme eivät täyty, voi kyse olla rakkauden sijasta hyväksikäytöstä tai läheisriippuvuudesta.
Joskus rakkaus on huumetta, mistä emme halua luopua kaiken uhallakaan. Väärinkäytöksistä huolimatta haluamme uskoa toisen vilpittömyyteen. Rakkauden tunteiden käsittelyssä vain ikä tuo mukanaan riittävää arvotelukykyä, minkä turvin kykenemme suojelemaan itseämme turhilta pettymyksiltä.Hyvä, Aputiina!
"Aitoon rakkauteen kuuluu toisen arvomaailman kunnioittaminen." Yläpeukku!
Ja sit niitä rakkaustippoja vois tiputtaa omaankin kahviin ja rakastua vaikka ruohonleikkuriin.. ;)
- elämän kevät
"Tuo ei ole rakkautta sanoo järki katsellessaan rakkautta, sillä vain sydämellään näkee hyvin"
Kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, he eivät katso toisiinsa vaan samaan suuntaan.
- (tuntematon)
http://www.kotipaikka.com/mietelauseet/index.cgi?cat=Rakkaus&fil=. Kiitos kaikille kirjoittajille ajatuksistanne. Kuten on monenlaista kirjoittajaa, niin on monenlaista näkökulmaa tähänkin teemaan. Jokaisen kommentti aina saavuttaa jonkun, ja koettelee sitä omaa arvomaailmaa joko jalostaen, kehittäen tai vahvistaen sitä. Ehkä löydämme uusia näkökulmiakin.
Kerron teille vielä erään näkemyksen rakkaudesta.
Kuvitelkaa, että seisotte kukkulan laella silmät ummistaen kohti tuulta ja alhaalla levittyvää maisemaa. Tunnette kevyen vireen leviävän kehonne ympärillä, tuulen puhallessa lempeästi ja hyväillen ympärillänne. Varoen koskettaen, etsien ja vain olevan siinä. Ette liikahda minnekään, ette pelkää, olo tuntuu hyvältä ja kevyeltä. Olemuksenne täyttää ilon ja rauhan tunne. Sydämessänne aistitte jotain lämmintä ja kaunista.
Tunne jota tunnette; se ei vaadi, se ei pelkää, se ei vie teiltä mitään, se hyväksyy olemassaolonne, se koskettaa kaihtamatta tai muuttamatta itseänne muuksi, se täyttää olemuksenne ilman kiinteästä otetta olevaa tai sanoin ilmaistavaa. Lupaa kysymättä, saavuttaen itsenne, hämmästyttäen teidät olemassaolollaan. Se vain on. Minnekään sitä ei tarvitse paeta, ei pelätä. Se tunne on hyvä. Ja haluatte jakaa sen hyvän. Välittämänne kohteenne voi olla kasvoton, nimetön, merkitsemätön; joku ja jokin sellainen joka vain herättää sen tunteen ja jolle haluatte antaa rakkautenne sellaisena millaisena sen itsekin saatte.
Haluatte säilyttää tuon; kannatte sitä hellävaroin, askel kerrallaan eteen päin pitkin polkuanne. Sen lukuisissa muodoissa ja tavoissa hyväksytte sen olemassaolon ja vaalitte sen herkkää olemassaoloa. Kasvatatte ja hoivaatte sitä sen omalla kasvuvauhdillaan. Ette kiistä sen olemassaoloa tai yritä nujertaa sitä siksi että se on. Vastaanotatte ja annatte puhtaalla sydämellänne. Omasta halustanne, valmiudestanne ja kiittäen että se on annettu.- M.B.
*huoh*
niin.. Kyllä sitä on kovin vajavainen ihmisenä edelleen... M.B. kirjoitti:
*huoh*
niin.. Kyllä sitä on kovin vajavainen ihmisenä edelleen...Lupa on olla. Rakkaus ei katso vajavaisuuksia. Rakkaus ei hylkää mutta kasvattaa meitä hyväksyen ja välittäen. On itsemme varassa, mitä sillä lahjalla haluamme tehdä kun sen vain uskallamme vastaanottaa.
- d.i.c.e
Tuollainen tunne tulee ainoastaan, kun kuuntelen jotan hyvää biisiä kunnolla keskittyen...
- d.i.c.e
d.i.c.e kirjoitti:
Tuollainen tunne tulee ainoastaan, kun kuuntelen jotan hyvää biisiä kunnolla keskittyen...
Ilonsekaista surua, surunsekaista iloa...Mukavasti vaihdellen, tai jotain sinnepäin...
( En tajua taaskaan mitään...väsyttää. ) Hei elisakettu!
Tuo oli kaunis näkemys rakkaudesta! "se ei vaadi, se ei pelkää, se ei vie teiltä mitään, se hyväksyy olemassaolonne, se koskettaa kaihtamatta tai muuttamatta itseänne muuksi, se täyttää olemuksenne ilman kiinteästä otetta olevaa tai sanoin ilmaistavaa. Lupaa kysymättä, saavuttaen itsenne, hämmästyttäen teidät olemassaolollaan. Se vain on."
Kun luin näin samalla mielessäni kauniin, rauhallisen, polveilevan joen, joka virtaa esteettä ja kahlitsematta.
Joskus rakkaasta tulee niin rakas että hänet haluaa laittaa kultaiseen häkkiin, sitoa hellävaraisin keinoin ja omistaa. Samalla häviää kuitenkin valinnan vapaus, ja vapaa tahto.
Vaikka sanotaan että rakkaus kestää kaiken, sitä tulee oikeasti vaalia kiitollisena, suojella ja hoitaa ja helliä kertomuksesi tavoin. Vastaanottaa ilolla ja jakaa saamaansa eteenpäin. Rakastetun kanssa voi lentää rintarinnan, vapaana, siivenkärki toista koskettaen, kumppanin liikkeitä ja tuulta myötäillen, toista omistamatta ja silti yhdessä. :)yxex kirjoitti:
Hei elisakettu!
Tuo oli kaunis näkemys rakkaudesta! "se ei vaadi, se ei pelkää, se ei vie teiltä mitään, se hyväksyy olemassaolonne, se koskettaa kaihtamatta tai muuttamatta itseänne muuksi, se täyttää olemuksenne ilman kiinteästä otetta olevaa tai sanoin ilmaistavaa. Lupaa kysymättä, saavuttaen itsenne, hämmästyttäen teidät olemassaolollaan. Se vain on."
Kun luin näin samalla mielessäni kauniin, rauhallisen, polveilevan joen, joka virtaa esteettä ja kahlitsematta.
Joskus rakkaasta tulee niin rakas että hänet haluaa laittaa kultaiseen häkkiin, sitoa hellävaraisin keinoin ja omistaa. Samalla häviää kuitenkin valinnan vapaus, ja vapaa tahto.
Vaikka sanotaan että rakkaus kestää kaiken, sitä tulee oikeasti vaalia kiitollisena, suojella ja hoitaa ja helliä kertomuksesi tavoin. Vastaanottaa ilolla ja jakaa saamaansa eteenpäin. Rakastetun kanssa voi lentää rintarinnan, vapaana, siivenkärki toista koskettaen, kumppanin liikkeitä ja tuulta myötäillen, toista omistamatta ja silti yhdessä. :)yxex :
" Rakastetun kanssa voi lentää rintarinnan, vapaana, siivenkärki toista koskettaen, kumppanin liikkeitä ja tuulta myötäillen, toista omistamatta ja silti yhdessä. :) "
Tämä on kaunista.
d.i.c.e : minulla on sellainen käsitys, että meillä jokaisella menee aikansa ennen kuin tuollaista tunnetta kokee.
Tämän valossa sanoisin, että kaikki elämässä on mahdollista.
Ja sinä tunnet.- d.i.c.e
Niin, jokainen tuntee jotain joskus...Niin myös minäkin, vaikka en osaakaan niitä kuvailla...Ehkä siksi, koska ne tunteet katoaa yhtä nopeaa, kuin tulevatkin.
Mutta sen kyllä osaan kertoa, koska mua vituttaa. ;D
( Ei tällä hetkellä onneksi... )
http://www.youtube.com/watch?v=pfdsnRwX0p4&feature=related
- wd
Elämä on harhaa, mutta rakkaus on totta. Tämä asia on sinänsä mielenkiintoinen probleema jos sitä syvemmin mietiskelee. lohikäärmeen rakastamiskyky on niin suurta ja tulista, etten uskalla päästää sitä tunnetta valloilleen niin kauan kuin pystyn sen piilottamaan. Tulinen rakkaus polttaa herkästi toisen osapuolen mielen ja ajaa hänet kauemmaksi Lohikäärmeestä.
"Elämä on harhaa, mutta rakkaus on totta"
Huh huh...en siis ole edes aloittanutkaan matkaa. En käsitä.
Elämä voi olla harhaa mutta rakkaus on jotain käsittämätöntä. Harjoittelen mutta en ymmärrä. Miltä se tuntuu ? Mitä se tarkoittaa käytännössä ?
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi664147Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D833744- 423235
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul192578Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!222437Uskallatko katsoa pitkään silmiin
kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa522246- 482085
- 471798
- 361750
- 301576