on varmaan joku vika, ku onnistun aina ihastumaan joko heteroihin tai varattuihin..tai sitten ne on muuten vaan jotenkin saavuttamattomia...
Kai jotku on sitte tuomittu olemaan yksin koko loppuelämänsä?
Kai jotku on sitte tuomittu olemaan yksin koko loppuelämänsä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No et ole ainakaan ainoa. Mä olen jo aika vakuuttunut, että yksin tulen olemaan koko elämäni, sillä ihmisten löytäminen on mulle jotenkin keskimääräistä vaikeampaa. Joillekin vain on. Kaikilla on omat haasteensa, ja mun haaste elämässä taitaa olla se, miten mä opin elämään tyytyväisenä siihen, että olen aina ollut ja tulen aina olemaan yksin. Mä en kuitenkaan usko, että sen oppiminen on mahdotonta.
Mä mietin ihan samaa just muutama päivä sit. Mulle pelkästää uusien kavereiden saaminen on vaikeeta puhumattaka sit jostaa vakavammast. ihan säälittävää kuinka huono voi olla tutustuu uusii ihmisii... Kyl mä uskon et voi olla onnellinen yksinki koska vaikka ihminen olis parisuhteessa yksin me täs maailmas kuiteki ollaa, se on vain sun elämä vaik jonkuu toisenkaa eläisitki..näin mä aattelen, kyl se ainaki vähä lohduttaa;) Ja pientä iloa tuo ne ihastumiset joista sit voi haaveilla kaiket päivät ja kuvitella niit "katseita" joita ei oikeest ollu ees olemassa.. heh
Juu täällä kans yks aivan samanlainen tapaus, mut onneks voi tosiaan aina elää omassa mielikuvitusmaailmassaan edes :D Tosin mulle on uusien ystävien yms. löytäminen vaikeeta luultavasti sen takia että en vaan omasta mielestäni oo samalla aaltopituudella suurimman osan kanssa ihmisistä, onneks sentään oon löytänyt ees muutaman mahtavan ystävän joiden kanssa jutut kolahtaa yksiin.
Seurustelukumppanin löytyminen kyl tuntuu sitten jo melko kaukaselta ajatukselta (huolimatta siitä että oon kyllä elämässäni ollu muutamassa pitkähkössä suhteessa). Itsekin kyllä alunperin ihastun helposti ihmisiin ja kuvittelen vaikka mitä kaikenlaisista katseista :D Yleensä kuitenkin jos joskus saa jopa aikaiseksi edetä niistä katseista johonkin ja tutustua ihastukseen niin huomaa että eipä nyt oikeestaan sittenkään kolahtanu. Tai sitten se ihastus on vähintään umpihetero tai muuten vaan ei yhtään kiinnostunu musta, että heh vaan tosiaan.
kyl maar näi o,yksin tänne synnytää ja yksin täält lähetää,vaik kui ois suhteessa,
Joo sama täälläkin. Yleensä en tosin ihastu heteroihin, mutta varattuihin ja muihin saavuttamattomiin.
Mun mielestä ei silti kannata opetella siihen ettei koskaan tule mitään löytämäänkään. Itse opettelin, se toimi noin vuoden, mutta sitten yksi mahdottoman ihana nainen alkoi yrittää minua, ja hiljalleen annoin itseni ajatella että siitä tulisikin jotain. No eipä tullut ja taas sai takoa päätä seinään ja olen lähtöpisteessä.
Mikä ihme sen tekeekin niin vaikeaksi? En mä mitenkään erityisen vastenmielinen kai ole, urheilen ja pidän itsestäni huolta. Kavereita löydän helposti, mutta siihen se jää.