Katselin sinua kuin joskus silloin,
muistathan kun juteltiin illoin,
kerrottiin vain niitä ja näitä,
voi meitä yksiä pässinpäitä.
On ihminen muuttunut, aikaakin mennyt,
mitä mietit, sitä tiedä en nyt,
nautitko ilosta pienen lapsen lailla
vai onko elämäsi vielä onnea vailla.
Kaiholla muistan, on rinnassa surujen taakka,
se koskee sydämen pohjaan saakka.
Mahtaako vielä onni pullein purjein soutaa
ja minutkin venhollaan lemmenlammelle noutaa.
muistathan kun juteltiin illoin,
kerrottiin vain niitä ja näitä,
voi meitä yksiä pässinpäitä.
On ihminen muuttunut, aikaakin mennyt,
mitä mietit, sitä tiedä en nyt,
nautitko ilosta pienen lapsen lailla
vai onko elämäsi vielä onnea vailla.
Kaiholla muistan, on rinnassa surujen taakka,
se koskee sydämen pohjaan saakka.
Mahtaako vielä onni pullein purjein soutaa
ja minutkin venhollaan lemmenlammelle noutaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaukaa näen sinut,
sellaisena kuin ennenkin.
Mutta kulkiessasi ohitseni,
olet täysin vieras.
Tälläinen ajatus nousi mieleeni.
Pidin runostasi.
Hahmo niin tuttu,
tule lähemmäksi vaan,
vielä yksi juttu,
kai ystävänkin saan.
Mutta niin kaukana,
kulkee vain haaveissaan,
liekö suru mukana
hällä kulkeissaan.