Sokkotreffit

Eli:

Natalia avasi oven. Hän oli juuri ehtinyt meikata ja vaihtaa parempaa vaatetta ylleen ennen sokkotreffejä.

-Sinä olet varmaankin Alec, Natalia pikemminkin totesi kuin kysyi.

Mies nyökkäsi ja hymyili. Hän oli pitkä, noin 180 senttiä, melko laiha ja kalpea. Tumat hiukset olivat pitkähköt ja miehellä oli päällään musta kauluspaita ja tummat farkut. Hän katseli naista päästä varpaisiin ja sai tämän punastumaan.

Natalia oli 165 cm pitkä ja hänellä oli lyhyet, punaiset hiukset. Hänellä oli yllään vaalea paita, tumma hame ja korkokengät. Hän asui kerrostaloasunnossa kahden kämppiksensä kanssa ja oli saanut heidät pois asunnosta kerrottuaan tapaamisestaan.

- Tule ihmeessä sisään, Natalia kehotti ja astui sivuun, jotta mies pääsisi asuntoon.

Alec katseli ympärilleen. Asunnossa oli kohtalaisen siistiä ja siellä asui selvästikin useampi kuin yksi ihminen. Hän kuunteli tarkkaan, muttei kuullut mitään. Asunto oli siis heitä lukuun ottamatta tyhjä. Parempi meille, hän ajatteli ja seurasi Nataliaa keittiöön. Hän istuutui pöydän ääreen naista vastapäätä. Keskustelu ei tauonnut hetkeksikään, kun he kävivät läpi elämiään.
Aurinko oli laskenut hiukan ennen Alecin saapumista ja ulkona oli jo pimeää. Natalia nousi ylös ja kysäisi mieheltä:

- Haluaisitko jotain juotavaa?
- Voinhan minä ottaakin, tämä vastasi ja hymyili itsekseen.

Natalia kääntyi ja meni viinikaapilleen. Hän mietti hetken ja otti samalla esiin kaksi lasia.

- Otatko mieluummin puna- vai valkoviin...

Lause jäi kesken. Hän oli kääntynyt takasisin Aleciin päin ja huomasi tämän seisovan aivan takanaan.
Nataliaa kylmäsi. Hän ei ollut kuullut mitään ja seisoi nyt vastakkain puolituntemattoman miehen kanssa. Mies kumartui lähemmäs ja suuteli naisen kaulaa.

- Jospa nauttisimme viinin myöhemmin? Alec kuiskasi ja henkäys nosti Natalian ihon kananlihalle.

Natalia alkoi hengittää kiivaammin. Mies nosti päätään ja katsoi häntä silmiin. Jokin vihreissä silmissä sai Natalian myöntymään, vaikka hänellä ei ollut tapana hypätä sänkyyn heti ensitreffeillä.

- Makuuhuone on tuolla, hän kuiskasi ja johdatti miehen huoneeseen.

Alec suuteli Nataliaa ja he kaatuivat sängylle. Mies palasi jälleen Natalian kaulalle ja suuteli sitä. Yhtäkkiä Natalia tunsi terävää kipua kurkullaan ja koitti nousta ylös, mutta mies esti häntä.

- Hei, mitä sinä oikein...Älä!

Hän koitti huutaa, mutta Alec painoi kämmenensä tämän suulle. Natalia puri kättä mutta Alec ei välittänyt. Natalia kuuli lipovaa ääntä ja tunsi miehen kielen kaulallaan. Kyyneleet valuivat silmistä, kun hän rimpuili turhaan vastaan.
Pian Alec lopetti. Natalia oli silloin vielä tajuissaan, mutta heikko, ja näki miehen suupielestä ja kämmenestä valuvan verta. Alec nuolaisi kättään pyyhkiäkseen veren pois ja irvisti. Vampyyrin veri ei maistunut hyvältä. Natalian silmissä sumeni ja hän sulki ne. Pian hän oli kuollut.
Ulko- ovi kävi ja Alec kuuli naurua. Kello oli yksi yöllä ja Natalian kämppikset tulivat kotiin.

- Hei Natalia, oletko sä vielä hereillä? Oliko sulla hyvä ilta? kämppikset huusivat.
- Minun taitaa olla paras lähteä, Alec mutisi ja kiipesi ikkunalle.

Sulavasti kuin kissa hän hyppäsi maahan kolmannesta kerroksesta. Jalat päästivät vaimean tömäyksen osuessaan maahan. Päästyään vähän matkan päähän hän kääntyi katsomaan taloa. Natalian huoneeseen syttyivät valot ja kuului kauhea kirkaisu.

- Voi luoja, se on kuollut! Soita poliisit! toinen kämppiksistä kiljui.

Alec lähti taas kävelemään. Hän hymyili.

- Toden totta hyvä ilta, hän ajatteli, ei vain Natalialle.

Hän kaivoi nenäliinan taskustaan, pyyhkäisi suupielstään valuneen veren pois ja lähti hyräillen tiehensä.

Just paras! Kirjota ihmeessä jatkoa, Alec vaikuttaa asenne jätkälle!

Uni/muisto

Alec käveli vihellellen katua pitkin. Oli vuosi 1834 Englannissa, ja hän oli kolmikymppinen. Hän oli juuri käväissyt ystävällään Danielilla, tämä oli saanut vaimonsa kanssa pojan. Alecilla ei ollut lapsia eikä vaimoa. Hän ei ollut suunnitellut perheen perustamista vielä, vaikka hänen vanhempansa toisin tahtoivatkin.
Alec vilkaisi taskukelloaan, oli jo myöhä. Hän luuli kuulevansa jotain ja kiristi tahtiaan. Ohittaessaan sivukujan hän kuuli jonkun valittavan. Hän tunnisti se miehen ääneksi.

- Apua... joku, auttakaa minua...

Alec pysähtyi ja koitti kurkkia sivukujan hämärään. Hän astui pari askelta kujalle ja näki jonkun makaavan maassa vähän matkan päässä. Hän juoksi tämän jonkun luo ja polvistui.

- Mikä hätänä? Voinko auttaa jotenkin? hän kysyi maassa makaavalta mieheltä.

Mies koetti nousta pystyyn, mutta tuupertui jälleen maahan. Hän avasi suunsa sanoakseen jotakin, mutta ääntä ei kuulunut. Alec kumartui lähelle katsomaan miehen kasvoja. Mies ei ollut vanha, ehkä 40- vuotias. Hänellä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät.

- Itse asiassa... voit auttaa.

Mies kohotti päätään ja hymyili Alecille, avasi suunsa ja hyökkäsi Alecin kurkkuun kiinni.

- Mit... Apua! Alec huusi, mutta mies peitti hänen suunsa.

Kun mies viimein päästi irti, Alec näki tämän suusta valuvan veren. Hänen verensä. Alecia huimasi. Mies puri rannettaan ja painoi haavoittuneen kätensä Alecin huulille samalla, kun ppuristi tämän sieraimet kiinni. Pakotettuna Alec avasi suunsa ja joi. Mies päästi irti ja astui taaemmas. Sitten Alec menetti tajunsa.

_______________________

- Hei, herra, oletteko kunnossa?

Alec palasi tajuihinsa ja avasi silmänsä. Joku nainen oli hänen luonaan kumartuneena hänen yllensä. Alec näki naisen kaulasuonen sykkivän muutaman tuuman päässä kasvoistaan ja mitään ajattelematta hän kiskaisi naisen luokseen ja joi. Nainen ehti kirkua ennen kuin Alec vaiensi hänet. Pian kuului juoksuaskeleita mutta Alec ei välittänyt niistä sen kummemmin nauttiessaan ateriaansa.
Hän näki simäkulmastaan valoa ja huomasi ihmisjoukon soihtuineen lähestyvän. Hän irrotti otteensa naisesta. Tämä oli jo kuollut, veri valui Alecin suupielistä. Joukon naiset kirkuivat ja miehet karjuivat raivosta.

- Kirottu hirviö!

Joku miehistä huitaisi häntä soidulla. Alec hypähti kauemmas ja sähähti. Sitten hän lähti juoksemaan pakoon väkijoukon huudot kaikuen korvissaan.

_______________________

Alec heräsi ja nousi istumaan. Aurinko oli juuri laskenut, rannekello näytti kahdeksaa. Poskella tuntui jotain märkää ja hän pyyhkäisi sen pois. Hän katsoi sormiinsa ja näki niiden olevan veressä.

- Uni, hän mutisi, minäkö näin unta?

Auton ajovalot pyyhkivät ikkunaa paksujen verhojen takaa. Pian täytyisi taas lähteä saalistamaan.