kevään vene
hiljaa lipuen
hyvästelee
jok ikisen
lumihiutaleen
kevään silmut
itkevät
talven ystävät
kaikkoavat
aurinko
lämmöllään
houkuttaa
juurten työt
piilostaan
värien loistoa
kuin sateenkaaren
tytöt
kevään kirjoa
elon ihanuutta
hiljaa lipuen
hyvästelee
jok ikisen
lumihiutaleen
kevään silmut
itkevät
talven ystävät
kaikkoavat
aurinko
lämmöllään
houkuttaa
juurten työt
piilostaan
värien loistoa
kuin sateenkaaren
tytöt
kevään kirjoa
elon ihanuutta
Vastaukset 4
Vanhimmat
aabel sait tällä runolla kevään heräämään,
se suorastaan synnytti värien loistoa silmieni eteen.
Käsinkosketteleva tunne uudelleen syntymisestä runossasi viehätti.
Mutta minne katoaa talven ystävät, sitä jäin miettimään.
Pidin tästä, kauniista ja samalla miettimisen arvoisesta runosta.
Terve, kerron salaisuuden, osa meni avaruuteen, osa maahan mahtavaan, jotkut lähtivät lomalle, kiitos ihastuttavasta palautteestasi.
Istun laiturilla.
Varpaani vedenarmoilla.
Vesi kimmeltää silmissä.
Tuhansina säteinä.
Ajatus lentää.
Tekee kiertoliikettä.
On pakko mennä tuonne.
Veden säihkyvälle sillalle.
Sukellan.
Hui.
Ihanna tuo.
Viilentävä vesi.
En tule ensin.
Sukellan uudelleen ja uudelleen.
Tule aabeli uimaan.
Tämä on sitä ihanaa kesän taikaa.
Runosi sai sen aikaan.
Kiitos
heh heh, sinä se osaat, taidan ensin ostaa uikkarit, ettei tartte lähtiä kaloja narraamaan...