Olavi Paavolainen - Terässinfonia

Terässinfonia
Veli, sisar –
Salotölliin hankien uuvuttamaan kuuletko jättikaupungin sähköisen laulun,
Kaarilamppujen suhinan betonihalleista?
Veli, sisar –
Tehdassalissa, melusta turtunein korvin, kuuletko aarniometsistä huilujen voihkeen, ukulelet rantojen palmustoista?
Veli, sisar –
Salongin parfyymisateesta nihkeän ilmaan kuuletko punaisten lippujen läiskeen ilmaan
Kiväärinpaukkeen ja raskaitten askelten tahdin?
Veli, sisar –
Kaivosaukkojen mustaan helvetinkuiluun kuuletko Atlantin –höyryjen lähtöhuudot, autotorvien mylvinnän leveiltä viertoteiltä?

Kuuletko:
Kirskuen syöpyvät kiveen kallioporat;
Tuiskut ryöpyttää tuntureilla peittäne malmikentät; nostoranat ryskivät; tyrskyt lyövät laivojen kylkiin; lennätinlangat vonkuvat tuuliseen yöhön.

Näetkö:
Rautasillat syöksyvät koskien yli;
Saharan hiekkamerta autot kulkevat; junat kiitävät Alppien halki;
Korpikyliin syttyvät sähköt; merten syvyyksissä kiertyvät levät raskaiden kaapeliköynnösten päälle.

Kaiken näet ja kuulet, kaiken tiedät ja tunnet, ajatustesi huimaa lentoa estä ei mikään; laskeutunut olet kiertotähden ja unelmissasi nostat lentokoneen Marsin kenttien ylle,

Miljoonat ovat kuolleet ,
Miljoonat ovat uneksineet,
Miljoonat ovat ajatellet, kärsineet, riemuinneet, luodakseen Sinut.
Hai raateli ruskean miehen – hänen kouransa puristama helmi koristaa armaasi rintaa.
Viidakon heinä kasvaa valkoisen miehen luille - mutta kartastostasi on kadonnut valkoinen täplä.

Sinun kätesi eivät ole omasi;
Ne ovat happojen polttamat kädet laboratoriosta, öljyä tihkuvat kädet konehuoneista,
Musteen tahrimat kädet lehtien latomoista.

Sinun silmäsi eivät ole omasi;
Ne ovat lukeneet hauraita pergamentteja, kuolleita outoja kieliä, nähneet auringonlaskun kuumilla merillä, kuunnousun jäisten napaseutujen yllä.
Vieraat aivot luovat ajatuksesi, vieraat huulet ovat lausuneet sanasi.

Koskaan et ole yksin.
Koskaan et ole edesvastuusta vapaa.
Vihreät lamput työkammioista, konttorisalien sähköt, nuotiotulien erämaista valaisevat yöt ja päivät kulkemaasi tietä.
Siksi olkoon sydämesi nöyrä, jotta se kuulisi kaikkien veljiesi tuskanhuudot ja sisariesi itkun.
Olkoon ruumiisi vahva kuin rauta, ajan rautaisen voiman takoma;

Olkoon ajatuksesi luja kuin teräs, ajan terästahdon kirkastama – mutta sydämesi, sydämesi olkoon herkkä kuulemaan kaikki äänet kaikista maista, kaikista roduista, kaikilta rannoilta niin kuin taivaan ja pilvien nielemä kuultava antenni jättiläiskaupungin sähköisen myrskyn yllä keinuva, sinisten, viisaiden tähtien kohteessa kimaltava.