Taittamisen tyylikurssi

KVG.

Taittaminen on, paitsi taiteenlaji, myös viestinnän peruste. Taittamaan oppii taitamalla, ei netistä "kädestä suuhun" neuvoja kyselemällä.

Taittamisen perusta on luetavuus. Typografia. perehdy siihen, se kaiken A&O. Lue nyt vaikka aluksi yksi perusteos aiheesta. Markus Itkonen; "Typoteesit". Sen jälkeen, jos tajuat, mistä kyse, voit alkaa syventymään typografian historiaan jne.

Ai niin, vaikkei huomaakkaan, Tyyppi ollut mulla opena, vaikka nuorempi onkin. Mutta hyvä, paras, mitä suomesta löytyy, Lisäksi istuttu typografian historian luentoja viikko tolkulla, taitettua kymmeniä vuosia, perehdyttyä eri kulttuurien ja kielimaailmoitten kirjalliseen ilmaisuun, erilaisiin aihealueisiin , ties mitä. Enkä ikinä ole valmis, olen paksa taittaja, omasta mielestäni, vaikka lehtiäkin on tullut taitetuksi ja ulkoasuja suunnitelluksi jne..

Kyse on ihan muusta, kuin ohjelmien osaamisesta. Kyse on taidemuodosta, ei teknisten asioiden osaamisesta, paljon syvempää. Perehdy kaligrafiaan, sitten alat tajuamaan, mistä kyse.

Hommaan ei ole riitäneet lukemattomat sukupolvet, nuolenkärkikirjoituksesta nettiviestintää. Ei alaa voi oppia ikinä. Mutta sitä voi opetella koko ikänsä.

=DW=.

Niin päivänselvää toki jo alunperinkin että taittaminen on taiteenlajinsa.

Taittamisessa on myös toimituksellinen puolensa, eli millainen painoarvo tai sävy jutulle annetaan graafisin tyylikeinoin. Kolumni, pääkirjoitus, pakina, pikku-uutinen, iso-uutinen jne.

Tällä hetkellä pähkäilen mihin artikkelin kirjoittajan nimen lykkäisin, pääotsikon alle, johdannon alle (jos sellainen on) vai artikkelin loppuun vaiko molempiin.