Väikkärin haastavuus suhteessa graduun?

No onhan vk tieteellisesti vaativampi kuin gradu. Tosin olen humanisti. Joskus kuulostaa siltä, että joillakin aloilla vk:n tekijät pääsevät helpommalla.
Nykyäänhän saa tehdä artikkelivk:n. Meillä sellaisessa pitää olla vähintään 3 tieteellistä artikkelia, riippuen niiden laajuudesta, ja yhteenveto. Useimmat kyllä laittavat siihen enemmän kuin kolme juttua. Yhdestä erinomaisesta gradusta voi periatteessa saada julkaistua yhden artikkelin, riippuen gradusta. Eli usean tasokkaan gradun verran työtä kuitenkin on, pyöristäen. Kannattaa myös muistaa, että yleensä päätoimisetkin tekijät tekevät vk:ta ainakin noin neljän vuoden ajan, ja muissa töissä käyvät kauemmin.

Tein oman väikkärini kokopäiväisenä tohtoriopiskelijana. Siinä oli työtä kerrakseen; graduun verrattuna moninkertaisesti. Olen myös kaupallisella alalla. Ensimmäiset pari vuotta kului kursseja käydessä ja väikkärin aiheen hiomisessa. Vasta kurssit käytyäni pystyin keskittymään kirjoittamiseen.

Niistä tuntemistani tohtoriopiskelijoista, jotka opiskelivat kokopäiväisenä apurahalla tai laitoksen palkkaamana, on valmistunut tai valmistumassa suurin osa. Osapäiväisenä aloittaneista alle puolet, eikä monella näy valoa putken päässä. Työn ohessa väitöskirjaa pakertavaa auttaa suuresti, mikäli on mahdollisuus jossain vaiheessa puolen vuoden tai vuoden opintovapaaseen.

Varsinkin loppuvaiheessa on sen verran hektistä, että työn ja väitöskirjan yhteensovittaminen on turhan vaativaa. En tarkoita niinkään vaativaa fyysisesti (kuten ajankäyttö) vaan henkisesti (miten syventyä vaativaan tieteelliseen pohdiskeluun työpäivän ja juoksevien työasioiden käsittelyn jälkeen).

Pystytkö tekemään töissä jotain sellaista joka sopisi väitöskirjan aiheeksi?

Aika vaikean kysymyksen olet heittänyt. Itse teen väikkäriä tekniikan puolella, ja kuten aiemmin jo mainittiinkin, moni käyttää täyspäiväisestikin tuon väitöskirjan tekoon 4 vuotta. Jos pitäisi perusopintojen päättötyöhön verrata, niin omasta kokemuksestani olisi sama verrata lastentarhaa ja yliopistoa. Täyspäiväisenä jatko-opiskelijana toki tyrkytetään kaikenlaista muutakin hommaa kuin oman väikkärin tekoa, joka varmastikin työn ohella tekevältä jää pois, mutta silti jatko-opiskelijan toimi ei mielestäni ole asia, johon tulisi suhtautua kevyesti. Ymmärrän, että haluat edistää työuraasi suorittamalla jatko-tutkinnon, mutta kuulostaa jo lähtökohtaisesti suoraan sanoen karmealta, että lähtisit tavoittelemaan akateemisesti korkeinta tutkintoa "korkeintaan keskinkertaisena". Väitöskirjan tarkoitus, sen lisäksi, että sinä saat tutkintonimikkeen, on tuottaa uutta tieteellistä tietoa tiedeyhteisön käyttöön. Nykyaikainen maisterien ja tohtorien tuottaminen putkesta on myös opiskelijoille syöttänyt ajatuksen pelkästä suorittamisesta ja tutkintonimikkeen saannista, mutta viimeistään tässä kohtaa, kun harkitset tohtorin väitöskirjan tekoa, toivoisin sinun miettivän, onko sinulla oikeasti kiinnostusta tieteen tekemiseen, vai haluatko todellakin vain keskinkertaisen tutkinnon.

Väitöskirjan tulee tuottaa uutta tieteellistä tietoa. Gradussa tätä vaatimusta ei periaatteessa ole, vaan sillä harjoitellaan tutkimusraportointia ja tieteellistä kirjoittamista yleensä. Käytännössä monella alalla gradu kuitenkin sisältää jotain uutta, koska sen teko kuuluu johonkin tutkimusprojektiin. Jos sinulla oli tällainen tilanne, niin voisit ehkä saada gradusta 1. artikkelin. Sitten tarvitsisit enää 2-4 (jos olet yksin tekijänä, 3 kaikkiaan riittää varmasti, ryhmässä tarvitaan useampi). Vain proffasi voi kertoa vaadittavan tason. Aikan hyvä kuvan saat, kun käyt lukemassa väikkäreitä kirjastossa. Yleensä työn ohella tekevät kirjoittavat monografian, koska sen teko on itsenäisempää.

Jo opintopisteetkin kertovat jotakin: pelkkä gradu 30 op. Vk = 60 180 = 240 op.

Olen itse humanisti, ja aloittelen väikkyä työn ohella. Sanoisin, että yhtälö on kohdallani mahdollinen, koska minulla ei ole lapsia ja rakastan käyttää kaiken vapaa-aikani hiljaisessa kirjastokammiossani. Mutta tilanne on haastava ja vaatii kyllä sen tasoista sitoutumista projektiin, että kehotan tarkkaan harkintaan.

Ymmärsin, että tutkimuksella on sinulle ensisijaisesti välineellinen arvo ja olet vasta toissijaisesti kiinnostunut uuden tieteellisen tiedon tuottamisesta. Tämä voi tuoda soppaan oman haasteensa. Itse olen romanttinen luonne, joka uskoo että paras motivaattori on sisäinen palo tekemiseen.

Itse olen tehnyt väikkäriä 3,5 vuotta työn ohessa ja kohta homma pulkassa. Ainoa tapa, jolla olen jaksanut ja motivoitunut, on se, että olen valinnut aiheekseni minua kiinnostavan aiheen. Toiseksi, tutkimustapa ja tutkimuskohteet ovat sellaisia, että minulla on mahdollisuus hyötyä niistä, verkostoitua ja päästä kiinnostamani alan ammattilaiseksi - myös muiden silmissä. Muuten on turha yrittää, koska se vaatii ainakin minulta paljon enemmän työtä kun olisin uskonut. Toisaalta kyllä se opettaakin.

Eli aika välineellisesti ajattelen tohtoriopintoja. Toki tieteellinen puoli täytyy hoitaa, mutta en pyri saamaan työstä täydellistä, vaan kohtalaisen. Ehkä enemmän on kuitenkin käytännön kontribuutio mielessä, koska aion jatkaa busineksessa enkä hakeudu akateemiseen maailmaan.

Kannattaa miettiä mitä haluaa ja puhua ne auki sen pfoffan kanssa etukäteen, jolle haluaa väikkärin tehdä. Jos siinä on ristiriitaa, jatko on vaikeaa. Kerro selvästi mitä haluat ja mitä olet valmis tekemään. Sitten katsotte, onko match vai ei.

Lycka till!