Minulle se on kaikki, se ei ole sexsi vaikka paljon. Rakkaus on elää toisen kanssa kuin olisi yksin, näin tunnen.
Mitä on tosi rakkaus.
72
205
Vastaukset
- ((((.))))
-- ensimmäinen oma puoliso ,,,,,,, ei jakorasia kaikille , eikä kaikkien yhttein sonni ---
- suomalainen kumminki
Niin on oikein, kyllä näin on . Näen kumminkin rakkauden hetkessä, sillä tunnen ihmisen, mutta hän täytyy olla vapaa minun rakkaudelle tämä ei ole sexsi tai niin.
Eri kansoilla on eri tavat, siitä mikä on rakkaus. suomalainen kumminki kirjoitti:
Niin on oikein, kyllä näin on . Näen kumminkin rakkauden hetkessä, sillä tunnen ihmisen, mutta hän täytyy olla vapaa minun rakkaudelle tämä ei ole sexsi tai niin.
Eri kansoilla on eri tavat, siitä mikä on rakkaus.Kun kerran tiedät niin kerropas minullekin mikä ero on tanskalaisella ja suomalaisella rakkaudella tai ruotsalaisella, englantilaisella tai saksalaisella rakkaudella?
Seksi kuuluu hyvin oleellisena mausteena rakkauteen eri kansakuntien tavoissa ja rakkaudessa ; )- jocus*
Eli rakkaus = mustasukkaisuus.
- palloillaan.........
Minulle rakkaus on hyvänolon tuottamista toiselle, jopa pelkällä läsnäolollaan.
Kaksin saa enemmän, ja kaksin tuntuvat vastoinkäymisetkin pienemmiltä.
Totta kai suhteeseen, ja avioliittoon kuuluu myös seksi.
Jos haluaa olla kuin yksin, miksi luoda liittoa? - Sokeria ja höynää
Ainoa tuntemani täysin rehellinen ja olemassa oleva rakkauden muoto on itserakkaus. Sen me osaamme kaikki. Sitä kutsutaan myös omaan napaan tuijottamiseksi.
Mahdollisesti kakossijalle voisi nousta äidinrakaus. Kuten uutisista huomaamme,sekin on kyseenalainen asia. Se, että on synnyttänyt ja nainen, ei välttämättä takaa äidinrakkautta. Isänrakkaus ja isän rooli yleensäkin Suomessa on noh, sanoisinko kokenut suuren inflaation. Meillä on juuri nyt paljon aikuisen ikäisiä miehiä ja naisia, jotka eivät osa olla äitejä ja isiä muussa kuin siittämisvaiheessa, rakkaudesta puhumattakaan.
Rakkaus seksittä ts. platoninen rakkaus miehen ja naisen välillä on kieltämättä kovin romanttista, mutta kun emme elä 1800-lukua. Käytännössä melko mahdoton yhtälö ajan mittaan ja toivottoman yksipuolinen. Onko se edes rakakutta vai roikkumista tai pelkkää ihailua?
Minulle rakkaus ei suinkaan ole kaikki. Elää voi ja pitääkin elää myös ilman miehen ja naisen välistä ns. rakkautta oli se mitä tahansa ja seksin kanssa tai ilman. Kahden sukupuolen väliseen ns, rakakuteen (inhoan koko termiä) yhdistyy kuitenkin käytännössä paljon muitakin elementtejä, kuten omistushalu, vallanhalu, mustasukkaisuus jne. Se ei todelalkaan ole pelkkää hyminää.
Jokainen päivä on syötävä juotava ja elettävä haikailematta. Pidän mieluummin jalat maassa ja järjen tallella kuin haikailen romantikkojen keksimän pilvilinnan perään. Aloitajan viimeinen lause tarkoittanee, että hän haluaa sulautua toiseen, elää jonkinlaisessa symbioosissa. Ja-a ei voi muuta sanoa ja hymyillä sivuun. Niin se prinssi Charleskin haulusi olla Camillan tampooni. Siitä vaan. Mahtaako enää vai olisiko mieluummin vaikka hammasharja? Camilla ei enää ole tampooneja tarvinnut kotvaseen.- bessie*
Olen kyllä sitä mieltä, että mahdollinen itserakkaus ja omaan napaan tuijottaminen ?, väistyy, kun ihminen rakastuu. Eivätkä kaikki ole itsekkäitä ja itsekeskeisiä alunperinkään.
Omistushalu, vallanhalu ja mustasukkaisuus eivät suinkaan kuulu todelliseen rakkauteen.
Syödä ja juoda voi,vaikka haikailisikin. Eikä se rakastuminen ja rakastaminen ihan kokonaan järkeä vie, onneksi. Se kun on asia, jolle et itse voi mitään. - annaarvotoisellekin.
bessie* kirjoitti:
Olen kyllä sitä mieltä, että mahdollinen itserakkaus ja omaan napaan tuijottaminen ?, väistyy, kun ihminen rakastuu. Eivätkä kaikki ole itsekkäitä ja itsekeskeisiä alunperinkään.
Omistushalu, vallanhalu ja mustasukkaisuus eivät suinkaan kuulu todelliseen rakkauteen.
Syödä ja juoda voi,vaikka haikailisikin. Eikä se rakastuminen ja rakastaminen ihan kokonaan järkeä vie, onneksi. Se kun on asia, jolle et itse voi mitään.Kun minä en kuvittele omaavani kaikkea maailman viisautta, voin vain yhtyä sanoihisi, koska itse olen noin kokenut.
Jotkut lienevät katkeroituneet elämän karikoissa, tai saaneet sen tunteen jo syntyissään.
Osa heistä, joko todella kuvittelee, tai tarkoituksella provoavaa, ettei muillakaan voi olla osanaan todellista rakkautta, joka kyllä karkoittaa itserakkauden, kuin myös muut, sanomasi katkeruuden tunnetilat.
Tosin, osa ihmiskuntaa sairastaa mustasukkaisuutta, mutta siitäkin on mahdollista parantua.
Minusta on yksinkertaista viedä arvo kenenkään ihmisen tunteista, tai halveksuen niitä vähätellä,
Olkoot katkerat katkeria, mutta romanttinen rakkaus ei koskaan kuole, ihmisen toistaan kohtaan. Onnekkaat me, jotka sen olemme, ja saamme kokea.
Osaat kirjoit hyvin ymmärrettävästi, ja ymmärtäen, vaikkei minulla oikeutta arvostella ketään lienekään. - rakkautta on..?
bessie* kirjoitti:
Olen kyllä sitä mieltä, että mahdollinen itserakkaus ja omaan napaan tuijottaminen ?, väistyy, kun ihminen rakastuu. Eivätkä kaikki ole itsekkäitä ja itsekeskeisiä alunperinkään.
Omistushalu, vallanhalu ja mustasukkaisuus eivät suinkaan kuulu todelliseen rakkauteen.
Syödä ja juoda voi,vaikka haikailisikin. Eikä se rakastuminen ja rakastaminen ihan kokonaan järkeä vie, onneksi. Se kun on asia, jolle et itse voi mitään.Kyllä se näin on, kun rakastuu. Eikös se ole raamatussa parhaiten kuvailtu?
Olen saanut tuntea miehen rakkauden, joka ei ollut omani. Hänen uskomaton palvontansa teki kuitenkin lähtemättömän tuskan minulle, koska jouduin tyrmäämään hänen tunteensa. Enhän voinut lähteä hänen mukaansa, kun molemmilla oli kaksi lasta.
Tästä kokemuksesta, siis miehen intohimoisesta palvonnasta jäi kuitenkin trauma mieleeni. Ei mieheni niiiiin palvonut minua, päinvastoin, kuten useimmissa perheissä on molemminpuolin.
Kaikesta tästä sain 25-vuoden tuskan ja painajaiset. Unessani "hän" aina tuli luokseni halailemaan. Päivätkin olivat tuskaa, koska ajattelin vain hänen palvontaansa ja rakkauden tunnustuksia.
Nyt olen päässyt niistä onneksi eroon, koska lastenlasteni rakkaus täyttää kaiken ja ns. aikuisten rakakus on minulle jo vierasta ja utopista. En sitä todellakaan kaipaa. - Pirre*
rakkautta on..? kirjoitti:
Kyllä se näin on, kun rakastuu. Eikös se ole raamatussa parhaiten kuvailtu?
Olen saanut tuntea miehen rakkauden, joka ei ollut omani. Hänen uskomaton palvontansa teki kuitenkin lähtemättömän tuskan minulle, koska jouduin tyrmäämään hänen tunteensa. Enhän voinut lähteä hänen mukaansa, kun molemmilla oli kaksi lasta.
Tästä kokemuksesta, siis miehen intohimoisesta palvonnasta jäi kuitenkin trauma mieleeni. Ei mieheni niiiiin palvonut minua, päinvastoin, kuten useimmissa perheissä on molemminpuolin.
Kaikesta tästä sain 25-vuoden tuskan ja painajaiset. Unessani "hän" aina tuli luokseni halailemaan. Päivätkin olivat tuskaa, koska ajattelin vain hänen palvontaansa ja rakkauden tunnustuksia.
Nyt olen päässyt niistä onneksi eroon, koska lastenlasteni rakkaus täyttää kaiken ja ns. aikuisten rakakus on minulle jo vierasta ja utopista. En sitä todellakaan kaipaa.Liian pateettista, ollakseen totta tai mitään tekemistä elämän realismien kanssa..
- demeter
rakkautta on..? kirjoitti:
Kyllä se näin on, kun rakastuu. Eikös se ole raamatussa parhaiten kuvailtu?
Olen saanut tuntea miehen rakkauden, joka ei ollut omani. Hänen uskomaton palvontansa teki kuitenkin lähtemättömän tuskan minulle, koska jouduin tyrmäämään hänen tunteensa. Enhän voinut lähteä hänen mukaansa, kun molemmilla oli kaksi lasta.
Tästä kokemuksesta, siis miehen intohimoisesta palvonnasta jäi kuitenkin trauma mieleeni. Ei mieheni niiiiin palvonut minua, päinvastoin, kuten useimmissa perheissä on molemminpuolin.
Kaikesta tästä sain 25-vuoden tuskan ja painajaiset. Unessani "hän" aina tuli luokseni halailemaan. Päivätkin olivat tuskaa, koska ajattelin vain hänen palvontaansa ja rakkauden tunnustuksia.
Nyt olen päässyt niistä onneksi eroon, koska lastenlasteni rakkaus täyttää kaiken ja ns. aikuisten rakakus on minulle jo vierasta ja utopista. En sitä todellakaan kaipaa.Luulen ymmärtäväni millaista suhdetta kuvaat, "rakkautta on..?".
Kuten Pirre* sanoi, tällaisella suhteella ei ole mitään tekemistä arjen eikä järjen kanssa. Se kulkee niiden ylä- tai alapuolella, miten vain. Mutta se on niin voimallinen, ettei sitä voi kytkeä mielestään pois.
Hatunnosto sinulle, että pidit omat kuviosi ehjänä ja hoidit velvoitteesi siinä.
Ehkä lapsenlapset ovat sinulle korvaus siitä, mitä menetit. - Sokeria ja höynää
annaarvotoisellekin. kirjoitti:
Kun minä en kuvittele omaavani kaikkea maailman viisautta, voin vain yhtyä sanoihisi, koska itse olen noin kokenut.
Jotkut lienevät katkeroituneet elämän karikoissa, tai saaneet sen tunteen jo syntyissään.
Osa heistä, joko todella kuvittelee, tai tarkoituksella provoavaa, ettei muillakaan voi olla osanaan todellista rakkautta, joka kyllä karkoittaa itserakkauden, kuin myös muut, sanomasi katkeruuden tunnetilat.
Tosin, osa ihmiskuntaa sairastaa mustasukkaisuutta, mutta siitäkin on mahdollista parantua.
Minusta on yksinkertaista viedä arvo kenenkään ihmisen tunteista, tai halveksuen niitä vähätellä,
Olkoot katkerat katkeria, mutta romanttinen rakkaus ei koskaan kuole, ihmisen toistaan kohtaan. Onnekkaat me, jotka sen olemme, ja saamme kokea.
Osaat kirjoit hyvin ymmärrettävästi, ja ymmärtäen, vaikkei minulla oikeutta arvostella ketään lienekään.Anna arvo toisellekin on nikkisi, mutta et sitä minulle kuitenkaan anna. Sanot,ettei sinulla ole oikeutta arvostella ketään, mutta arvostelet täyttä häkää mielipidettäni, joka pohjautuu elettyyn elämään vaan ei sinun.
Jos luet kirjoittamani niin,että en arvosta aloittajaa,se on sinun käsityksesi asiasta ja vain sinun. Mikä sinua vaivaa, kun eri mieltä tai omaa mieltään ei saisi olla vaan kaikki sanomiset pitää siloitella sinulle sopiviksi? En ole syntynyt hys,hys-tädiksi enkä ole sellainen jatkossa, joten parasta vaan antaa arvo toisellekin.
Satun ajattelemaan, kuten kirjoitin. Kai tämä edelleen on mielipidepalsta? Mitäpä, jos antaisit arvon itsellesi edes kerran etkä yrittäisi salakavalasti piikitellä ja sovittaa alemmuudentunnettasi minuun. Koeta nyt hyvä ihminen tajuta, että me olemme todellakin erilaisia yksilöitä, emme me ajattele samoin emmekä ole eläneetkään toistemme elämää. Eikä niin ollen rakkauksiakaan. Eri mieltä saa olla ja pitää olla eikä se ole provosointia. Provosointia on sen sijaan yritykset tukahduttaa erimieliset. Jos sinä provosoidut, se ei ole minun syyni.
Minun on pitänyt elää aina ja jatkossakin jalat maassa. Ei ole ollut varaa eikä siksi haluakaan elellä pää pilvissä - ei edes rakastuneena. Kova todellisuus on tunkenut väliin halusin sitä tai en. Se on myös tosi rakkautta, mutta toiselta kantilta katsottuna. Se, että kantaa vastuunsa toisenkin puolesta, kun jokin tai kaikki pettää. Sellaisen vastuun kantaminen on raskasta vaikka kuinka rakastaisi. Vastarakkaudestakaan ei ole aina takuita. Jollet sitä tajua ja vielä kehtaat kirjoittaa,että anna arvo toisellekin: kenelle sinä annat arvoa?
Mitä katkeruuteen tulee, sekin on elämän opettamaa enkä sitä kadu enkä pyytele anteeksi. Kuka teistä muka kehtaa heittää ensimmäisen kiven ja väittää,ettei teissä muissa ole katkeruutta? Lukekaa omia kirjoituksianne ja miettikää, ketä te arvostatte, sillä ei täältä arvostusta liiemmin löydy, arvostelua sitäkin enemmän. Niin ja kyse oli kai rakkaudesta -? Se on jossakin vaiheessa sokeria ja höynää, mutta loppu saattaa olla katkeraa kalkkia. Pitäisikö sinulta pyytää lupa,että tämänkin saa sanoa?
Jollei itseään opi arvostamaan ja rakastamaan, voiko rakastaa oikeasti ja todesti ketään muutakaan? Mielestäni ei voi, silloin rakkaudesta puhuminen jääköön pastorien huoleksi. Koeta sulattaa.
- äitinä
Rakkaus on mielestäni kunnioitusta, vastuuntuntoa, myötätuntoa, kiitollisuutta, iloa toisen ilosta. Sisimmässään rakkauden tunteva ihminen saa siitä voimaa ja elämäniloa. Rakastavan ei tarvitse pakottautua toimimaan toisen hyväksi.
Täysin pyytetön rakkaus on harvinaista. Jos joku yrittää olla täydellinen, joutuu pettymään usein.
Mielestäni vanhempien ja lasten välinen rakkaus voi olla sitä aidointa rakkautta, ainakin omalla kohdallani.- -----------
Moni lapseton ei sitä onnea saa, vaan on tyytyminen ihan maalliseen rakkauteen.
Tosin, eivätkö lapset useinmiten ole juuri rakkauden hedelmiä.
Kuinka moni vanhempi uhrautuu lapsensa puolesta, moni pieneläkeläismummo eläkepäivänään.
Tiedä siinä sitten rakkaudesta. - äitinä
----------- kirjoitti:
Moni lapseton ei sitä onnea saa, vaan on tyytyminen ihan maalliseen rakkauteen.
Tosin, eivätkö lapset useinmiten ole juuri rakkauden hedelmiä.
Kuinka moni vanhempi uhrautuu lapsensa puolesta, moni pieneläkeläismummo eläkepäivänään.
Tiedä siinä sitten rakkaudesta.Ei rakkaudella ja uhrautumisella olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa, kuten ei myöskään katkeransävyisellä marttyyriudella. Kielteinen on aina kielteistä myös myönteisyyteen verhottuna.
- -----------
äitinä kirjoitti:
Ei rakkaudella ja uhrautumisella olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa, kuten ei myöskään katkeransävyisellä marttyyriudella. Kielteinen on aina kielteistä myös myönteisyyteen verhottuna.
Kaipa se pahoinpidellyn mummonkin rakkaus lastaan kohtaan on alkujaan ollut aito. Mutta kun alkoholisoitunut esim. poika saapuu hänen luoksensa väkivaltaisena vain eläkkeen maksupäivänä, voi tunne olla muuttunut jo muunkin sävyiseksi.
No, tämä menee jo ehkä viereen alusta, mutta rakkautta se on ollut sekin.
Ei ole kokemuksia, joitakin esimerkkejä elämästä nähnyt.
Kyllä nykyisin nuoremmatkin tuntuvat korvaavan ajanpuutteen ja poissaolonsa lapsilleen tavarana ja rahana. - demeter
----------- kirjoitti:
Kaipa se pahoinpidellyn mummonkin rakkaus lastaan kohtaan on alkujaan ollut aito. Mutta kun alkoholisoitunut esim. poika saapuu hänen luoksensa väkivaltaisena vain eläkkeen maksupäivänä, voi tunne olla muuttunut jo muunkin sävyiseksi.
No, tämä menee jo ehkä viereen alusta, mutta rakkautta se on ollut sekin.
Ei ole kokemuksia, joitakin esimerkkejä elämästä nähnyt.
Kyllä nykyisin nuoremmatkin tuntuvat korvaavan ajanpuutteen ja poissaolonsa lapsilleen tavarana ja rahana.Vähän tahtoisin puolustella "viivajonon" kuvaamaa rakkauden lajia. Sillä on hieno nimikin: agape, pyyteetön rakkaus. (Jos nyt siitä on kyse).
Tahtoisin uskoa, että on ihmisiä, jotka pystyvät siihen - jotka eivät luontonsa puolesta muuta voi kuin rakastaa - silloinkin kun tulevat satutetuksi. - Anceli
demeter kirjoitti:
Vähän tahtoisin puolustella "viivajonon" kuvaamaa rakkauden lajia. Sillä on hieno nimikin: agape, pyyteetön rakkaus. (Jos nyt siitä on kyse).
Tahtoisin uskoa, että on ihmisiä, jotka pystyvät siihen - jotka eivät luontonsa puolesta muuta voi kuin rakastaa - silloinkin kun tulevat satutetuksi.Rakkaus satutettuna tuli mieleen tuosta kirjoituksestasi.
Viime yönä lapseni ison epilepsiakohtauksen kourissa iski kyntensä käsivarteeni, sattui niin perhanasti ja jäljet ovat komeat.
Tämä nyt oli vähän kaukaa haettu, mutta kuten sanoin, tulipa mieleeni.
Tuollaisessa tilanteessa ei vaan tule mieleenkään se, että hän haluaisi pahaa tehdä äidilleen.
Jäljet jäivät vain käteen, eivät sydämeen. - demeter
Anceli kirjoitti:
Rakkaus satutettuna tuli mieleen tuosta kirjoituksestasi.
Viime yönä lapseni ison epilepsiakohtauksen kourissa iski kyntensä käsivarteeni, sattui niin perhanasti ja jäljet ovat komeat.
Tämä nyt oli vähän kaukaa haettu, mutta kuten sanoin, tulipa mieleeni.
Tuollaisessa tilanteessa ei vaan tule mieleenkään se, että hän haluaisi pahaa tehdä äidilleen.
Jäljet jäivät vain käteen, eivät sydämeen.Ei ole kaukaa haettu, Anceli. Minusta tuo on hyvä esimerkki äidinrakkaudesta parhaimmillaan. "Äidit vain nuo toivossa väkevät ..."
Äideillä on todella voima ja valta, katsella korkeammalta. Lauri Viitaa siis.
. - koti-kiusattu
Anceli kirjoitti:
Rakkaus satutettuna tuli mieleen tuosta kirjoituksestasi.
Viime yönä lapseni ison epilepsiakohtauksen kourissa iski kyntensä käsivarteeni, sattui niin perhanasti ja jäljet ovat komeat.
Tämä nyt oli vähän kaukaa haettu, mutta kuten sanoin, tulipa mieleeni.
Tuollaisessa tilanteessa ei vaan tule mieleenkään se, että hän haluaisi pahaa tehdä äidilleen.
Jäljet jäivät vain käteen, eivät sydämeen.Alettaisko kaimoiksi oltais molemmat agapeita.
- demeter
koti-kiusattu kirjoitti:
Alettaisko kaimoiksi oltais molemmat agapeita.
Olipa hyvä oivallus, k/k, nauratti...
Mutta tehän olette agapeita, sinä k/k ja Anceli. Sen verran olen teitä tullut tuntemaan...Hyvin kirjoitat rakkaudesta tuolla alempana k/k. Ei siis vain
äidit pysty tuohon, vaan isät myös. Anteeksi ohitus. - Anceli
koti-kiusattu kirjoitti:
Alettaisko kaimoiksi oltais molemmat agapeita.
Aletaan vaan k/k sellaisiksi agapeiksi, mutta milläs meidät toisistamme erottaa. :)
- k/k
Anceli kirjoitti:
Aletaan vaan k/k sellaisiksi agapeiksi, mutta milläs meidät toisistamme erottaa. :)
Kaimani agape, kokeiltaisko rautakankee?
- Anceli
k/k kirjoitti:
Kaimani agape, kokeiltaisko rautakankee?
Ei onnistu, ihan liian heppoinen vehje, kun me ollaan niin siamilaiset. Pysytään yhdessä ja ollaan yhtä ja samaa agapeta.
- demeter
Mutkikas juttu, rakkaus ja rakastaminen. Minusta kyse on prosessista joka alkaa rakastumisella. Siinä itserakkaus väistyy ja painopiste siirtyy toiseen ihmiseen ja suhteeseen. Mutta jokainen tietää ettei tuo taivaallinen olotila kestä kauan. Puolitoista vuotta sanovat sen kestävän. Senjälkeen nähdään, onko suhteessa aineksia jatkoon ja ennenkaikkea onko TAHTOA jatkaa.
Samaa mieltä olen, mustasukkaisuus ja vallanhalu eivät kuulu rakkauteen,
mutta ne vain tahtovat luikerrella suhteeseen kuin käärme paratiisiin. Miten niistä sitten selvitään ja/tai niiden kanssa opitaan elämään on kai sitten eräs suhteen koetinkivi.
En oikein usko, että kukaan pystyy elämään ilman rakkautta. Täytyy rakastaa ja olla rakastettu, ainakin tulee olla kokemus tai muisto niistä, kytkös elämänvoimaan ja -tahtoon on senverran vahva. - koti-kiusattu
Tämä tuntuu olevan naisten ketju mut yks akkamainen ukko mahtuu porukkaan.
Mä uskon vakaasti et vain omaan lapseen voi rakastua pyyteettömästi.
sen eteen tekee kaikkensa aikaa ja vaivaa laskematta.
Ei siinä orota vastapalveluksia ei muita palveluja sitä vaan menee ja tekee niit hommia mitkä tuntuu oikeilta ja katsoo itselleen kuuluvaksi.
Jos siitä nyt jotain kattoo ittelleen saavansa niin rauhan sieluunsa kun on tehny niin kuin oikeeks katsoo.
On tehnyt omasta mielestään oikein sen tieron ja viisauren määrällä jonka on pystynyt omaksumaan ja oikeeks kattonu.- Anceli
Noihin sanoihin on helppo yhtyä.
Eikä lapsensa rakastaminen ja hänestä huolehtiminen tee miehestä akkamaista. Ihan päinvastoin. - jocus*
Tässä olen samaa mieltä: vain vanhempien rakkaus lapsiinsa on pyyteetöntä. Lapset toivovat useimmiten vastapalveluksia vanhemmiltaan ja rakastavat vanhempiaan vain, jos nämä sen ansaitsevat. Vanhemmat rakastavat myös kelvottomia lapsiaan.
Miehen ja naisen rakkaus ei ole yhteismitallinen vanhempien rakkauden kanssa. Ne ovat eri suureita eikä niitä voi eikä pidä rinnastaa. Rakkaus ei myöskään ole rajallinen käsite, vaan ääretön. Siksi se ei vähene, kun sitä tuhlaa. - demeter
jocus* kirjoitti:
Tässä olen samaa mieltä: vain vanhempien rakkaus lapsiinsa on pyyteetöntä. Lapset toivovat useimmiten vastapalveluksia vanhemmiltaan ja rakastavat vanhempiaan vain, jos nämä sen ansaitsevat. Vanhemmat rakastavat myös kelvottomia lapsiaan.
Miehen ja naisen rakkaus ei ole yhteismitallinen vanhempien rakkauden kanssa. Ne ovat eri suureita eikä niitä voi eikä pidä rinnastaa. Rakkaus ei myöskään ole rajallinen käsite, vaan ääretön. Siksi se ei vähene, kun sitä tuhlaa.Minusta pieni lapsi rakastaa vanhempiaan ihan ehdoitta - ehdot asetetaan vasta myöhemmin. Tämä näkyy mm huostaanotoissa. Pieni lapsi takertuu vanhempaansa, jopa yrittää suojella tätä, vaikka olisi miten kaltoin kohdeltu.
Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta kai aloittaja puhuikin. Siihen liittyy minusta sellaista problematiikkaa, mitä ei voi oikein ratkaista. Rakkaus on rajatonta, mutta miehen ja naisen välisessä rakkaudessa halutaan asettaa rajoja.Se ei ehkä päde tänä päivänä, mistä sitten seuraavat nämä muodikkaat kevytsuhteet, joissa ei sitouduta, ollaan vapaita, mutta miten vastuullisia ollaan ? - jocus*
demeter kirjoitti:
Minusta pieni lapsi rakastaa vanhempiaan ihan ehdoitta - ehdot asetetaan vasta myöhemmin. Tämä näkyy mm huostaanotoissa. Pieni lapsi takertuu vanhempaansa, jopa yrittää suojella tätä, vaikka olisi miten kaltoin kohdeltu.
Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta kai aloittaja puhuikin. Siihen liittyy minusta sellaista problematiikkaa, mitä ei voi oikein ratkaista. Rakkaus on rajatonta, mutta miehen ja naisen välisessä rakkaudessa halutaan asettaa rajoja.Se ei ehkä päde tänä päivänä, mistä sitten seuraavat nämä muodikkaat kevytsuhteet, joissa ei sitouduta, ollaan vapaita, mutta miten vastuullisia ollaan ?Lapsen ainoa turva on vanhemmissa ja rakkaus on ehdollista. Kun vanhempi huolehtii lapsensa hyvinvoinnista, hän saa ylipursuavaa rakkautta, mutta jos kaikki toiveet eivät toteudu, lapsi saa raivokohtauksen, lyö äitiään tai isäänsä nyrkeillään ja uhkaa lähteä kotoaan "eikä tule koskaan takaisin". On vanhempien onni, että pienen lapsen voimat eivät riitä vanhempiensa vahingoittamiseen.
Miehen ja naisen suhde on murroksessa monestakin syystä. Mies on menettänyt perheenpään roolinsa, ja nainen on vapautunut taloudellisesti, eikä tarvitse elättäjää. Ehkäisykeinot ovat vapauttaneet naisenkin au-raskauden vaarasta. Uskontojen valta ihmisen sukupuolielämään on heikentynyt, eikä uskovaisuuskaan enää tarkoita sinkkujen sukupuolista pidättyvyyttä.
Kanssakäyminen ja pinnallisten ihmissuhteiden luominen on helpottunut sekä fyysisesti että virtuaalisesti, ja kohtaamisten määrä on moninkertaistunut. Miehen geeneissä oleva moniavioisuuskäsky on pyritty kumoamaan ja samaan aikaan naiset pyrkivät eroon geeneissään olevasta uskollisuuskäskystä tasa-arvon nimissä.
Vanhat vuosituhantiset hyveet ovat joutuneet romukoppaan muutaman viime vuosikymmenen aikana: epäitsekkyydestä, solidaarisuudesta, anteeksi antamisesta ja toisen huomioon ottamisesta on tullut pilkan ja naurun aiheita, yksinkertaisuuden mittareita, ja paljas itsekkyys ja oman taloudellisen edun ja nautinnon tavoittelsta on tullut nykyajan narsistisia ihanteita.
Seurauksena on ollut avioerojen ja sitä myöten sinkkujen lisääntyminen, ja uusia kumppaneita haetaan netistä kuin metsän myyjä käytettyä autoa. Tuore vuosimalli, väri, koko, valmistusmaa, teho ja varsinkin edustuskelpoisuus ovat valintaperusteita.
Pohjimmaltaan ihminen ei muutu muutamassa vuosikymmenessä eikä kai
-tuhannessakaan. Vastoin omaa sisintään toimivan ihmisen tunne-elämä voi kuolla tai yksilö voi ristiriidoissaan masentua. Sinkkuudesta yksinäisyyteen ei ole pitkä matka. - enkeliduo
Äidin/isänrakkaus ja miehen ja naisen välinen rakkaus onki mum miälest aikast paljon eri asia.Rakkaus lapseen ei kuole koskaan.
Mut oikian ihmisen rinnalles löytäes tuntee vuasien varrel sen olevan Tosi rakkaut.Jaksaa vaan,vaiks ei aina jaksaisikaan.
Kroppa täynnä Pyhää vihaa sulaa rakkaudeks taastaas.Koos se ei pysy ilma hoitamati,sitä tarttee vaalii.Ihan on lutust ku mörökölli tarraa yhtäkkii vaiks kesken ruoan laiton kiinni ja kuiskaa:Mitäs hyvää meil tänäpä on,mul on sunt ja mää rakastan sua.Piänen kiukunki keskel siihen on helppo vastata:Niii määki sua. - bessie*
demeter kirjoitti:
Minusta pieni lapsi rakastaa vanhempiaan ihan ehdoitta - ehdot asetetaan vasta myöhemmin. Tämä näkyy mm huostaanotoissa. Pieni lapsi takertuu vanhempaansa, jopa yrittää suojella tätä, vaikka olisi miten kaltoin kohdeltu.
Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta kai aloittaja puhuikin. Siihen liittyy minusta sellaista problematiikkaa, mitä ei voi oikein ratkaista. Rakkaus on rajatonta, mutta miehen ja naisen välisessä rakkaudessa halutaan asettaa rajoja.Se ei ehkä päde tänä päivänä, mistä sitten seuraavat nämä muodikkaat kevytsuhteet, joissa ei sitouduta, ollaan vapaita, mutta miten vastuullisia ollaan ?Minusta taas miehen ja naisen väliseen rakkauteen ei voi liittyä "sellaista problematiikka, mitä oikein ei voi ratkaista". Tai sitten sitä rakkautta ei ole, ainakaan tarpeeksi. Rakastavilla ei myöskään ole tarvetta asettaa rajoja.
"Muodikkaat kevytsuhteet", joissa ei sitouduta vaan ollaan vapaita, eivät ole suhteita, joten vastuullisuuttakaan ei voitane edellyttää. Ainakaan yhtään enempää kuin missä tahansa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. bessie* kirjoitti:
Minusta taas miehen ja naisen väliseen rakkauteen ei voi liittyä "sellaista problematiikka, mitä oikein ei voi ratkaista". Tai sitten sitä rakkautta ei ole, ainakaan tarpeeksi. Rakastavilla ei myöskään ole tarvetta asettaa rajoja.
"Muodikkaat kevytsuhteet", joissa ei sitouduta vaan ollaan vapaita, eivät ole suhteita, joten vastuullisuuttakaan ei voitane edellyttää. Ainakaan yhtään enempää kuin missä tahansa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.Arvoisa basset*
Minulla on tuolla alempana kysymyksiä.
Saisinko niihin jotain kommenttia, kiitos.
Tavoitteeni ei ole minä, minä, vaan ihan asiaa.
H.- demeter
jocus* kirjoitti:
Lapsen ainoa turva on vanhemmissa ja rakkaus on ehdollista. Kun vanhempi huolehtii lapsensa hyvinvoinnista, hän saa ylipursuavaa rakkautta, mutta jos kaikki toiveet eivät toteudu, lapsi saa raivokohtauksen, lyö äitiään tai isäänsä nyrkeillään ja uhkaa lähteä kotoaan "eikä tule koskaan takaisin". On vanhempien onni, että pienen lapsen voimat eivät riitä vanhempiensa vahingoittamiseen.
Miehen ja naisen suhde on murroksessa monestakin syystä. Mies on menettänyt perheenpään roolinsa, ja nainen on vapautunut taloudellisesti, eikä tarvitse elättäjää. Ehkäisykeinot ovat vapauttaneet naisenkin au-raskauden vaarasta. Uskontojen valta ihmisen sukupuolielämään on heikentynyt, eikä uskovaisuuskaan enää tarkoita sinkkujen sukupuolista pidättyvyyttä.
Kanssakäyminen ja pinnallisten ihmissuhteiden luominen on helpottunut sekä fyysisesti että virtuaalisesti, ja kohtaamisten määrä on moninkertaistunut. Miehen geeneissä oleva moniavioisuuskäsky on pyritty kumoamaan ja samaan aikaan naiset pyrkivät eroon geeneissään olevasta uskollisuuskäskystä tasa-arvon nimissä.
Vanhat vuosituhantiset hyveet ovat joutuneet romukoppaan muutaman viime vuosikymmenen aikana: epäitsekkyydestä, solidaarisuudesta, anteeksi antamisesta ja toisen huomioon ottamisesta on tullut pilkan ja naurun aiheita, yksinkertaisuuden mittareita, ja paljas itsekkyys ja oman taloudellisen edun ja nautinnon tavoittelsta on tullut nykyajan narsistisia ihanteita.
Seurauksena on ollut avioerojen ja sitä myöten sinkkujen lisääntyminen, ja uusia kumppaneita haetaan netistä kuin metsän myyjä käytettyä autoa. Tuore vuosimalli, väri, koko, valmistusmaa, teho ja varsinkin edustuskelpoisuus ovat valintaperusteita.
Pohjimmaltaan ihminen ei muutu muutamassa vuosikymmenessä eikä kai
-tuhannessakaan. Vastoin omaa sisintään toimivan ihmisen tunne-elämä voi kuolla tai yksilö voi ristiriidoissaan masentua. Sinkkuudesta yksinäisyyteen ei ole pitkä matka.Onpa taas huikea analyysi Jocus* ilta. Että joku voikin nähdä asiat kirkkaasti ja vielä sanoa selkeästi.
Erityisesti tahtoisin alleviivata tekstin kolmea viimeistä kappaletta (tietysti sen vuoksi, että olen niistä yhtä mieltä..))) - demeter
bessie* kirjoitti:
Minusta taas miehen ja naisen väliseen rakkauteen ei voi liittyä "sellaista problematiikka, mitä oikein ei voi ratkaista". Tai sitten sitä rakkautta ei ole, ainakaan tarpeeksi. Rakastavilla ei myöskään ole tarvetta asettaa rajoja.
"Muodikkaat kevytsuhteet", joissa ei sitouduta vaan ollaan vapaita, eivät ole suhteita, joten vastuullisuuttakaan ei voitane edellyttää. Ainakaan yhtään enempää kuin missä tahansa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.Jaa, minä taas koen, että ristiriita, asiat jotka ovat "sovittamattomia" luovat sen kaivatun jännitteen eri sukupuolten välille ja pitävät suhteen dynaamisena, mutta
ehkä näitä asioita ei voi yleistää.
Koen myös, ettei rakkaus ole suhteessa koko ajan läsnä yhtä vahvana, se voi välillä kadotakin, mutta löytyä taas - siksi
kai sitoutumista pidetään tärkeänä.
Niin ne rajat... En minäkään asettaisi niitä toiselle, mutta itselleni asetan. Ja luulen, että toinen tekee sanoin, jos on sitoutunut. Ellei tee, ei niitä perään tule kysellä. - demeter
enkeliduo kirjoitti:
Äidin/isänrakkaus ja miehen ja naisen välinen rakkaus onki mum miälest aikast paljon eri asia.Rakkaus lapseen ei kuole koskaan.
Mut oikian ihmisen rinnalles löytäes tuntee vuasien varrel sen olevan Tosi rakkaut.Jaksaa vaan,vaiks ei aina jaksaisikaan.
Kroppa täynnä Pyhää vihaa sulaa rakkaudeks taastaas.Koos se ei pysy ilma hoitamati,sitä tarttee vaalii.Ihan on lutust ku mörökölli tarraa yhtäkkii vaiks kesken ruoan laiton kiinni ja kuiskaa:Mitäs hyvää meil tänäpä on,mul on sunt ja mää rakastan sua.Piänen kiukunki keskel siihen on helppo vastata:Niii määki sua.Kiitos enkeliduo - ihana rakkaustarina. Tuota yritin itsekin sanoa, ettei rakkaus ole aina "päällä" se voi muuttaa muotoaan, hävitäkin, mutta sen voi herättää pienellä eleellä...
- bessie*
demeter kirjoitti:
Jaa, minä taas koen, että ristiriita, asiat jotka ovat "sovittamattomia" luovat sen kaivatun jännitteen eri sukupuolten välille ja pitävät suhteen dynaamisena, mutta
ehkä näitä asioita ei voi yleistää.
Koen myös, ettei rakkaus ole suhteessa koko ajan läsnä yhtä vahvana, se voi välillä kadotakin, mutta löytyä taas - siksi
kai sitoutumista pidetään tärkeänä.
Niin ne rajat... En minäkään asettaisi niitä toiselle, mutta itselleni asetan. Ja luulen, että toinen tekee sanoin, jos on sitoutunut. Ellei tee, ei niitä perään tule kysellä.Ristiriitatilanteita tulee aina, ellei nyt eristettynä ja vain toisilleen eletä. Niistä tuskin tulee iso ongelma.
En kaipaa "ylimääräisiä" jännitteitä ja dynamiikkaa, hän on MIES, siinä on minulle kylliksi kumpaakin. Nautin harmonisesta suhteesta ja elämästä.
Omalla kohdallani en myöskään ole koskaan tuntenut rakkauden voimakkuuden vaihtelevan, enkä usko itse pystyväni uudelleen rakastumaan samaan mieheen, jos rakkaus on kerran sammunut. Se voisi sammua jos hän ylittäisi jotkut minun rajoistani. Kunniatonta miestä en voisi rakastaa.
- lejanna*
Mitä on rakkaus?
Mitä on tosi?
Mitä on tosi rakkaus?
Kullakin omanlaistaan, muut eivät toisen tunteita voi tietää, eikä niitä kannattane arvostella.
Tuskin yksikään niistä on vain yksi ja ainut.- meeriamanda
Lueskelin vasta tämän sivun, tuo aloitus aiemmin sai minulta hymähtelyjä. Monenlaisia mielipiteitä on kertynyt, olkoon jokainen oikeassa. En enää lue Reginaa enkä muitakaan novelleja katson sellaisen hömpän jo taakse jättäneeni.
Herkko Päätaloa lainaten,; Olisihan tuollaisen kertomiseen piisanneet pienemmätkin sanat :)) - demeter
meeriamanda kirjoitti:
Lueskelin vasta tämän sivun, tuo aloitus aiemmin sai minulta hymähtelyjä. Monenlaisia mielipiteitä on kertynyt, olkoon jokainen oikeassa. En enää lue Reginaa enkä muitakaan novelleja katson sellaisen hömpän jo taakse jättäneeni.
Herkko Päätaloa lainaten,; Olisihan tuollaisen kertomiseen piisanneet pienemmätkin sanat :))Toi oli hyvä, meeriamanda. Vähemmän sanoja vois olla paikallaan mutta kun aihe kiehtoo. Jospa se on niin, että "hän,joka puhuu, ei tiedä. Hän joka tietää, ei puhu".
(Idän viisautta).
Mun on kuitenkin pakko lopettaa viisastelu tähän. Olen maalla ja kirjaston koneella. Terveiset tutuille. - lejanna*
meeriamanda kirjoitti:
Lueskelin vasta tämän sivun, tuo aloitus aiemmin sai minulta hymähtelyjä. Monenlaisia mielipiteitä on kertynyt, olkoon jokainen oikeassa. En enää lue Reginaa enkä muitakaan novelleja katson sellaisen hömpän jo taakse jättäneeni.
Herkko Päätaloa lainaten,; Olisihan tuollaisen kertomiseen piisanneet pienemmätkin sanat :))Sanat ja sanat, nekin ovat hetken ja mielialantuotteita. Illalla oli kiire, ja kone juonitteli.
Tuolta minusta tuntuu silti vietäkin.
Mieluummin, minä, kirjoitan lyhyesti, sanoen sanottavani, kuin luritan silkkoa täynnä olevia romaaneja.
Kukin taaplaa omalla tyylillään, ja täällä se on sallittua.
Rakkaus on maailman valtavin sana. ♥ Rakastetaan, kukin omin tuntein!
Ja mitä minä tässä höpisen ja pöpisen, hymyhuulin sanoit omat sanasi. :))
Ja vielä, jos tuo oli tosiaankin minulle, niin Reginaa, Nyyrikkiä ym. vastaavia luin alun toisella kymmenellä ollessani.
. - meeriamanda
lejanna* kirjoitti:
Sanat ja sanat, nekin ovat hetken ja mielialantuotteita. Illalla oli kiire, ja kone juonitteli.
Tuolta minusta tuntuu silti vietäkin.
Mieluummin, minä, kirjoitan lyhyesti, sanoen sanottavani, kuin luritan silkkoa täynnä olevia romaaneja.
Kukin taaplaa omalla tyylillään, ja täällä se on sallittua.
Rakkaus on maailman valtavin sana. ♥ Rakastetaan, kukin omin tuntein!
Ja mitä minä tässä höpisen ja pöpisen, hymyhuulin sanoit omat sanasi. :))
Ja vielä, jos tuo oli tosiaankin minulle, niin Reginaa, Nyyrikkiä ym. vastaavia luin alun toisella kymmenellä ollessani.
.Noihin lehtiin viittasin vain itseeni, en sinuun enkä kehenkään toiseenkaan :) Jos kuka niin minä niitä luin, himooni!
Meinaan vain et sellainen on jo taakse jäänyttä. Olemme tänikäisinä varmaankin kokeneet hurmat ja surut, ei ole mun juttu rakkaudesta löpistä :) - lejanna*
meeriamanda kirjoitti:
Noihin lehtiin viittasin vain itseeni, en sinuun enkä kehenkään toiseenkaan :) Jos kuka niin minä niitä luin, himooni!
Meinaan vain et sellainen on jo taakse jäänyttä. Olemme tänikäisinä varmaankin kokeneet hurmat ja surut, ei ole mun juttu rakkaudesta löpistä :)Nyyrikkejä ja Perjantaita sai usein luettavakseen kukkapukettien papereista.
Eihän täällä olisi montakaan kirjoitusta, jos ei välillä vähän löpistäisi. :))
Tai sitten jonkun mielestä vain tollot kirjoittaisivat, kun tuossa yhdessä sanottiin, että he, jotka jotain tietävät, eivät puhu.
Tunteet, toisten, ovat peitossa muilta, ja kaikilla omanlaisiaan.
- Hyve, rakkaus ja nautinto eivät ole kaikkien yhteisiä-
.
- ,.,.,
Mitä on tosi rakkaus?
Tietenkin rakkaus omaa itseään kohtaan, sanoi kuka mitä hyvänsä,omaan tarpeeseen toista rakastaa, paitsi lapsiaan.
Rkkaus lastaan kohtaan ylittää kaiken muun. - - eräs naislukija -
Tosi Rakkaus puolisoa kohtaan on sitä, että jaksaa vierellä tämän
mollisointuisina päivinäkin.
Tosi Rakkaus on sitä, että antaa toiselle myös omaa tilaa ja osaa
pyytää/antaa anteeksi riitatilanteissa.
Tosi Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen omana itsenään, eikä vaadi liikaa.
Tosi Rakkaus ei tukahduta toista eikä työnnä " maton alle " .
Tosi Rakkaus on sitä, että opettelee rakastumaan joka päivä uudestaan,
niin mahdottomalta kuin tämä joskus tuntuukin .
Tosi Rakkaus on sitä, että päästää toisen menemään , jos Rakkaus jostakin
syystä loppuu ...
Tosi Rakkaus haalistuu ajan myötä, arki vie voimia, elämän vaikeudet ja
katrikot koettelevat sitä, mutta jos se on vahvalla pohjalla ja voit vielä
harmaahapsisena vanhuksenakin sanoa toiselle " rakastan Sinua vieläkin "
mielestäni tällainen on Tosi Rakkautta ! ? - korpikirjailija
Olen kaikkien rakkauden asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä mitä on oikea rakkaus.
Miksikö? Koska jokainen on oikeassa kertoessaan omista kokemuksiistaa kuinka oppivat rakastamaan.. oikeasti.
Kuka iski päätään seinään itsekkydessään, kuka hyväksyen lopuksi toisen sellaisena kuin hän on, kuka "vihaten" ja rakastaen ja kuka lasten kautta, kuka alistamalla ja alistumalla jne. kuka mitenkin. ; ) Lueskelin tämän lävitse ja mietiskelin vähän.
Mistä ja miten rakkaus alkaa, sellainen josta tässä ketjussa kuvataan?
Minä olen jo 61v. kolmen lapsen isä, mutta vieläkään ei ole harmainta haisua.
Suomi-leffojen, vihataan, opiskellaan, hassutellaan ja suletaan suudelmiin, häät ja vauva jne. ei ole osunut kohdalleni. On vain tapahtunut.
Ei tähän tarvitse ihan vakavaa analyysiä, koska en usko rakkauden ihan vakavaa olevankaan, vaan uskon sen olevan enemmän kummitusmaista, pelottavaa, säikäyttävää, uskomatonta.
Mikä on se rakkaus jonka pohjalta te voitte kirjoittaa tämänlaisia kommentteja?
Kommenttini ja kysymykseni on sitten vakavasti tehty.
H.- Anceli
Ei rakkaus saisikaan olla liian vakavaa, vaan iloista, leikkimielistä ja huumoria pitää olla hirmuisesti mukana, muuten ei jaksa arkipäivän harmeja ja kommelluksia.
Kirjoitin vain äidinrakkauden pohjalta, siitä minulla on kymmenien vuosien kokemus.
Muu rakkaus jääköön näistä jutuista pois, jokaisella on siitä omat ajatuksensa, kokemuksensa ja tuntemuksensa.
Mitä niitä sen enempää selittelemään. Anceli kirjoitti:
Ei rakkaus saisikaan olla liian vakavaa, vaan iloista, leikkimielistä ja huumoria pitää olla hirmuisesti mukana, muuten ei jaksa arkipäivän harmeja ja kommelluksia.
Kirjoitin vain äidinrakkauden pohjalta, siitä minulla on kymmenien vuosien kokemus.
Muu rakkaus jääköön näistä jutuista pois, jokaisella on siitä omat ajatuksensa, kokemuksensa ja tuntemuksensa.
Mitä niitä sen enempää selittelemään."vihataan, opiskellaan, hassutellaan ja suletaan suudelmiin"
sInä sit tuota kopioit?
Minä kuitenkin ajattelin tämän aloituksen rakkautena, silleen oikeasti, missä pylly jne. pestään tositarkoituksella.
Mutta jne. etc.
H.- Anceli
hunksz kirjoitti:
"vihataan, opiskellaan, hassutellaan ja suletaan suudelmiin"
sInä sit tuota kopioit?
Minä kuitenkin ajattelin tämän aloituksen rakkautena, silleen oikeasti, missä pylly jne. pestään tositarkoituksella.
Mutta jne. etc.
H.Haista sinä pitkä ........:(
Monta sanaa jätin pois tekstistäsi enkä edes kopioinut, pysy kaukana minusta tai saat köniisi, taas.
Minulla on oma rakkauteni, hoida sinä omasi, se ei olekaan äidinrakkautta.
Mokoma änkyrä, mene pesemään pyllysi ja pesekin kunnolla. Anceli kirjoitti:
Haista sinä pitkä ........:(
Monta sanaa jätin pois tekstistäsi enkä edes kopioinut, pysy kaukana minusta tai saat köniisi, taas.
Minulla on oma rakkauteni, hoida sinä omasi, se ei olekaan äidinrakkautta.
Mokoma änkyrä, mene pesemään pyllysi ja pesekin kunnolla.Ei sitä aamua etten pesisi pyllyäni suihkussa. unelmoiden tiinasta ja sasuksesta.
Mutta Joulu lähestyy, jokunen koriste pitää miehelläkin olla, sinkullakin.
H.- Anceli
hunksz kirjoitti:
Ei sitä aamua etten pesisi pyllyäni suihkussa. unelmoiden tiinasta ja sasuksesta.
Mutta Joulu lähestyy, jokunen koriste pitää miehelläkin olla, sinkullakin.
H.Pienet ilot ne on sinullakin, jestas sentään.
He tuskin unelmoivat sinusta tai yleensä kukaan muukaan.
Meinaatko valmistaa jouluksi mateennahkasta kuusenkoristeen? Anceli kirjoitti:
Pienet ilot ne on sinullakin, jestas sentään.
He tuskin unelmoivat sinusta tai yleensä kukaan muukaan.
Meinaatko valmistaa jouluksi mateennahkasta kuusenkoristeen?Hah! Tiku ja Taku nauttivat minun kuusestani.
Minun kuuseni ei ole hevosta.
Epäilen että niin kaunista näkyä ei ole kuin söpönenät iskettynä lasipallon lävitse.!
Minä sitten sytytän ja katson kuka ekaks hikoilee.
Epälen kiyllä että tiina, vähemmän hoikempi kun on.
:)
H.- kuusenkyntelin..
Anceli kirjoitti:
Pienet ilot ne on sinullakin, jestas sentään.
He tuskin unelmoivat sinusta tai yleensä kukaan muukaan.
Meinaatko valmistaa jouluksi mateennahkasta kuusenkoristeen?Jos se on yhden sormen sormikas, loistaa ja kiiltelee kilvan kuusen kynttelein?
Piirilaulun tahdissa? - Anceli
hunksz kirjoitti:
Hah! Tiku ja Taku nauttivat minun kuusestani.
Minun kuuseni ei ole hevosta.
Epäilen että niin kaunista näkyä ei ole kuin söpönenät iskettynä lasipallon lävitse.!
Minä sitten sytytän ja katson kuka ekaks hikoilee.
Epälen kiyllä että tiina, vähemmän hoikempi kun on.
:)
H.Sinä se ekaksi hikoilet, luulen niin, vaikket sytyttäisikään.
Onhan Tiina nyt ihan varmasti hoikempi kuin sinä, en epäilekään, vaikka en ole sua nähnytkään.
Nauttikaa kuusesta ja vähän muustakin, niin minäkin nautin, etenkin siitä muusta. :)) - Anceli
kuusenkyntelin.. kirjoitti:
Jos se on yhden sormen sormikas, loistaa ja kiiltelee kilvan kuusen kynttelein?
Piirilaulun tahdissa?Voi ollakin ja kolmesta tulee jo ihan kiva piiri, jos on pieni kuusi jonka ympärillä pyöritään.
kuusenkyntelin.. kirjoitti:
Jos se on yhden sormen sormikas, loistaa ja kiiltelee kilvan kuusen kynttelein?
Piirilaulun tahdissa?What ever, sanoisi Walt helposti.
Vaan on poika vähän jäässä, aikasti aikaisin tunnisti tulevaisuuden.
Mutta, mikä ihanampaa olisi kuin istua puistonpenkillä, seitsemän kääpiötyttöä ympärillä?
Olisihan se kivaa jo olisi jokunen peikkotyttönenkin, sellaiset rotevat.
H.
Ihan kauheaa läyskää täällä taas on.
Voisikohan joku vastata minulle?
Pakollista se ei ole, mutta kun olen mies...
Kai minäkin jotain ansaitsen?
H.- onnessa valoon.
Niin---mikä on rakkaus? Naisia olen puheillani voinut hallita, mutta en ole lähtenyt Eevan tielle... sillä raha ja rakkaus,,, tai sexi. Nainen tänään minulle on yhtä suuri arvoitus kun tajusin olevani mies ja siitä on kauan, mutta tämähän on vain hauskaa en ota mitään vakavasti ne ovat vanhoja aikoja ei tiedä milloin kuolee, toivottavasti siinä mukavassa tunteessa mikä on hyvin mahdollinen asia minulle.
onnessa valoon. kirjoitti:
Niin---mikä on rakkaus? Naisia olen puheillani voinut hallita, mutta en ole lähtenyt Eevan tielle... sillä raha ja rakkaus,,, tai sexi. Nainen tänään minulle on yhtä suuri arvoitus kun tajusin olevani mies ja siitä on kauan, mutta tämähän on vain hauskaa en ota mitään vakavasti ne ovat vanhoja aikoja ei tiedä milloin kuolee, toivottavasti siinä mukavassa tunteessa mikä on hyvin mahdollinen asia minulle.
Valitettavasti, ei tarinastasi saa irti miestä.
Väkisin vääntävän naisen vain, tai jotain muuta outoa.
Ei se pahasta ole, muutakin vastaavaa on tullut luettua palstalla.
H.
- akkurat,då är det
Ei tiedä mitä tarkoitat, olen kahden lapsen isä ja he ovat hyvin koulutettuja ja on lapsen lapsia. Olen leski joka elää elämää ja näkee myös takapeilin sen suomalaisen jonka tahdon unohtaa, en lapsien äitiä.
Asiasta en halua keskustella, mutta naiset kokonaisuudessa, sillä he ovat jotenkin arvoitus sinänsä, luultavasti Eevalla ei ole sitä mistä ottaa, vai,,,Så är det, att livet drar ifrån.
Ibland som Wassberg, med hundratals sekund.
Och så är det också i Ishockey.
Var du inte sorgsen, som ett ny istäcke, blir kvinnan också till.
Kylig men älskande.
H.- akkurat eller?
hunksz kirjoitti:
Så är det, att livet drar ifrån.
Ibland som Wassberg, med hundratals sekund.
Och så är det också i Ishockey.
Var du inte sorgsen, som ett ny istäcke, blir kvinnan också till.
Kylig men älskande.
H.Det blir så -- kan hända, redan på fredag, hon är så bra. Jag skall till henne och sen till mig än bit ,,,men livet skall jag leva,,du vet hur det blir...
- hon blir min.
akkurat eller? kirjoitti:
Det blir så -- kan hända, redan på fredag, hon är så bra. Jag skall till henne och sen till mig än bit ,,,men livet skall jag leva,,du vet hur det blir...
men jag är seriös--med altt va ja ser, ty Eeva är inte så ängkel...
PS. kirjoitus viat. akkurat eller? kirjoitti:
Det blir så -- kan hända, redan på fredag, hon är så bra. Jag skall till henne och sen till mig än bit ,,,men livet skall jag leva,,du vet hur det blir...
Norjankielessä on joitain Ruotslaisia kiehtovia sanontoja.
Taidanpa tuntea niistä jokusen, vanha perhokalastaja kun olen, vaikkapa Börselviltä.
Ihan välttämätöntä ei ole osata kielioppia, Suomenkaan kielioppia, mutta kiva olis jos ei yrittäisi vetää minua alta lipan, siinä saattaa nauru mennä toiseen kurkkuun, ei siis väärään. :)
H.- vot,vot hara så.
hunksz kirjoitti:
Norjankielessä on joitain Ruotslaisia kiehtovia sanontoja.
Taidanpa tuntea niistä jokusen, vanha perhokalastaja kun olen, vaikkapa Börselviltä.
Ihan välttämätöntä ei ole osata kielioppia, Suomenkaan kielioppia, mutta kiva olis jos ei yrittäisi vetää minua alta lipan, siinä saattaa nauru mennä toiseen kurkkuun, ei siis väärään. :)
H.Norja on vain kuin savonmurre Suomessa ei muuta.
Ruotsin kieli on hyvin lähellä myös saksaa, itävaltaa jne. Hollnanissa tulee englanti---norja? Aina olen tullut toimeen, kuka ihmetteli lapset.
- sama suomeksi
AVKT taas vaudissa, oletan.
- kysymys vain...
Mikä se on ???
- ??????.....
Mitä maksaa öljy huommenna?
- voin olla pois.
Enkö saa olla mukana?
- onko taas kuoria joe
To,Sinulle--vastaa mitä tarkoitat---sillä suomalaisuus on juuri kuin sinä--- nollia kun kysytään ja aina vain nuollaan mikä on hyvä. Tässä suomalainen tänään, luulee olevan joitain mitä ei ole, siis lähellä apinaa... Kysymys kuinka Suomi kasvaa kuin tänään?
- tuhannet kiitoset.
Kiitos kaikille luen kun on aikaa.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614167Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643403Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541775Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251633Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961412Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132915Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235852en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115813Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17778