Gallup: Mistä kaikki alkoi?

Olen ehkä pistänyt tämän kyselyn ennenkin. Eli harrastajat ja keräilijät; mikä / mitkä olivat ne sarjakuvat joista voitte harrastustanne syyttää? Kaikki me varmasti olemme pentuina lukeneet Akuja ym., mutta onko jokin tietty sarjakuva, tietty tarina tai tapahtumaketju joka lopulta sysäsi teidät nykyiselle tiellenne? Mitkä olivat fiilikset ja tuntemukset kun kohdalle osui ensimmäisiä kertoja jotain mikä todella kolahti nuppiin niin että tuntui?

Itselläni luonnollisesti oli Aku Ankka ja Nakke vaiheet silloin aikanaan. Jotkut ankkatarinat kieltämättä olivat erinomaisia ja naapurin Asterix & Lucky Luke & Tintti kokoelmat kadehdittavia, mutta ne eivät vielä saaneet minua intoilemaan siinä määrin että tätä on pakko saada.

Voin analysoida omalla kohdallani 4 vaihetta, 4 sarjakuvaa, joilal oli ratkaiseva merkitys:

Vaihe 1.
Hopeanuoli -uskokaa tai älkää. En muista minkä ikäinen olin, en varmaan osannut vielä edes lukea mutta päädyin jonkun ompeluseuran tai hirvipeijaisten tms. myötä taloon josta sain selailtavakseni kaksi sarjakuvalehte kun talossa ei ollut lapsia, itse asiassa sain ne omakseni, sillä välin kun aikuiset viettivät iltaa.
Kyseissä Hopeanuoli -lehdessä oli jatkosarjana mustavalkoinen Hiawatha-sarja (tiedän koska myöhemmin etsin lehden käsiini vaikekn lännensarjosta muuten piittaakaan). Jaksossa oli ahdinkoon joutunut intiaanityttö, rumia ja tosi pahan näköisiä rosvoja, pelottavia inkkareita ja temppeli jonka seunustoilla istui luurankoja. Vilunväreet kävivät selässä ja silmät meinasivat tipahtaa päästä - tunsin ekan kerran mitä tarkoittaa kauhuviihde. Okei, Hiawatha ei ole kauhua, mutta ankkoihin tottunut 5 vuotias joka ei osaa lukea tulkitsee näkemänsä pari piirua rankemmin. Suomeksi sanottuna: osui ja upposi. Onneksi kyseessä oli juuri tuo hieman rankempi Hopeanuolen numero. Selasin myöhemmin muualla paljon muitakin Hopeanuolia mutta en koskaan löytänyt mitään yhtä rankkaa.

Sama paikka, sama aika, sama talo. Teräsmies 4/78, muistaakseni. Tarina jossa Lex Luthor ekan kerran pukee "taistelupukunsa". Painovoiman kumoamista, saappaita joilla voi lentää... vautsi. PIeni poika oli aivan myyty - ja olin heti Lexin puolella... Takakansissa liksäki päheet mainokset Lepakkomies -lehdestä ja Tähtien Sota -julisteesta.

2. Non Stop. En muista numeroa mutta tämäkin sattui olemaan Non Stopin rankimpia numeroita. Yoko Tsuno koittaa selvitä apinoiden kanssa kraaterissa ja Sammy Dayllä on kokonainen jakso jossa ei luoteja säästellä. Molemmissa tarinoissa pikkupojan mieleen tarpeksi teknisiä härveleitä ja toimintaa.

3. Ihmeneloset 4/83. Diablo tarina. Jatkosarjana X-men ja Magneton linnake Etelä-navalla. Koko numero Byrneä parhaimmillaan. Awesome!

4. Jedin paluu -albumi. Viimeinen niitti. Al Williamsonin taide puree. Takakannen mainos uudesta Star Wars lehdestä kirvoittaa takaraivossa raivokkaan tavoitteen: "Nämä on PAKKO saada".

Ja tässä sitä nyt ollaan.