itkettää :(

se voi johtuu murkkuiästä.
hormonit sun muut heittelee niin paljon (:

Juu murrosikä vaikuttaa tuolla tavalla hyvin paljon, kannattaa vaan antaa sen mennä ohi, eikä sen kummempia murehtia. Toki voi mennä puhumaan siitä jollekin, vaikka kouluterkkarille tai muulle alan ammattilaiselle, jos haluaa tarkalleen tietää, mikä nyt vaivaa. Mullakin oli masentavia kausia kun olin yläasteella, toisinaan itkin ja pohdein kaikenlaisia ikäviä asioita... Oikeastaan teen sitä vieläkin, ja olen kai hiukan masentunut, mutta se taas johtuu hieman eri syistä. Ei kannata silti antaa negatiivisille fiiliksille valtaa, vaan koittaa ajatella positiivisesti, keksiä jotain harrastuksia ja olla kavereitten kanssa mahdollisimman paljon :3

Okei pitää yrittää :) kiitti!

Et oo ainoo ! Meitsi ihan samanlainen.. laittaa masentamaan kaikki pienimmätki asiat, just vaikka se, et kui haikeeta on et peruskoulu loppuu, ku 9 vuoden aikana on tullu niin jumalattomasti ihania muistoja ja sillei.. Kai se johtuu siitä, että mitä on joutunu sillon lapsena kestämään, kuinka on joutunu tulla varhaisaikuseks ja kattomaan maailmaa karulla tavalla vasten kasvoja. Mut hei kyl tää tästä, tsemppiä sulle :)!

Kiitti! :) joo mulla kans on semmone olo et maalima loppus tähä ja kaikki jutut mitä ollaa ehtitty tehä 9 vuojan aikana nii loppuu nyt ens kuun alussa :( vaa eihä se oikiasti nii mee! elämähä jatkuu ja eisitä tiiä mitä vielä tullee ettee mut kyl se surettaa et tässäkö tää ny oli ! :S

mulla on sama. mutta itken vain illalla, kun menen nukkumaan. se häiritsee joskus unensaantia kun mietin vaan kaikkee. olen nyt ollut tosi paljon kavereiden luona yötä, koska ihanat ystäväni (joita ilman en olisi kestänyt enää pitkään aikaan) saavat ajatukseni pois kaikesta kurjasta ja saan nukuttua yöni hyvin (tai vietettyä, jos päätämme pitää valvojaiset). muutamalla kaverillani on samaa, joten olen saanut purettua murheitani heille ja tää "masennus" alkaa vähän helpottaa. kiitos teille rakkaat :))

puhuminen helpottaa oikeasti!! jos ei oo ketään jolle puhua ni vuodattakaa vaikka tänne kaikkki murheenne. itse en kyllä terkalle menisi, meillä kun on vähän omalaatuinen tapaus......

9lk loppuminen ei häiritse kyllä ollenkaan, odotan vain lukioaikoja

mulla on ihan sama ongelma...aina ku oon yksin, alan kuunteleen musaa ja itkeen
Mut kavereitten kans ihan normisti...käyn psykologilla, mut ei oo paljoa apua ollu

kuulostaa ku just mun kirjottamilta! :( mä itken kans yleensä iltasin mut joskus iltapäivällä jos vaan oon yksin kotona ja yleensä kuuntelen musiikkia ja alan just aattelee kaikkee paskaa :( oon yrittäny kertoo mun kaverille mut tuntuu et ei se tajuis tai sit ei vaa ois kiinnostunu jote en oo puhunu sit kellekkää! pittää yrittää tsempata ja kattoo jos tulis paremmat ajat ja tää vaa menis ohi! :)

mulla sama ongelma. periaatteessa mun elämäs on kaikki loistavasi, mutta pienikin takaisku saa mut itkemään ja aattelen et kaikki on pilalla.
rupeen ajatteleen että oon ihan turha omassa perheessäni ja veljeni on mua paljon parempi. ..aattelen että kukaan ei välitä musta.
tiiän itekkin että se on vaan paineiden purkamista, murrosikää ja sen sellaista.
mut tsemppiä sulle, kyl se siitä (: ♥

Miekin oon ihan liian yliherkkä, esim. kun tunnilla kysyin opelta yhtä juttua kun rohkaistuin viittaamaan ja sitten kun se sano että "just sanoin kolmelle muulle ton saman vastauksen, etkö osaa kuunnella" ni meinasin alkaa siinäki itkemään... äiti väheksyy, olen liian hiljainen ja se on itse olevinaan pirteä ja sosiaalinen ja kaikkien suosikki, haluaisi varmaan vaihtaa minut toiseen lapseen. Plus luokalla ei kuin 2 kamua ja koko luokka syrjii meitä. Sukulaisilla aina kylässä kukaan ei puhu minulle, varmaan säälistä vaan saattaa jotain kysyä, serkut ei oo huomaavinaankaan... Joo ihan sama tää miu selitys kuulostaa joltai paskalta mut tekis mieli vaa vetää ranteet auki ellen pelkäis sitä kipua. D:

Joo ikävä kyllä mulla on sama ongelma , että itken todella usein melkein joka päivä. Johtuu siitä , että olen yksinäinen ja katon kun muilla on paljon kavereita ja itelläni ei yhtään . Ja olen vielä 16v poika joten ei hyvin mene:(

16 vee pojalle, sama juttu minulla :-( Maailma suosii rohkeita ja päällepäsmäri-ihmisiä D: huoh.

Ennen kyllä frendejä oli aivan vitusti , mutta sitten nämä ääliöt alkoivat polttamaan budii sun muuta shittii , joten siihen se jäiki. Toivotaan , että ees 18vuotiaana saa baarista jotain seuraa:D sitä odotellessa:)

en nähtävästikkää oo ainoo sit jollon samoja ongelmia :( pittää vaa toivoo et tää liittyy vaa tähä meijä ikään tai muuta vastaavaa ja et ois ohmenevää! voimii kaikille!! :)

Käyt läpi tärkeää vaihetta matkalla kohti aikuisuutta. Nyt voit vielä vanhempien huolenpidossa opetella kohtaamaan tuollaisia tunteita. Ne kun kuuluvat välillä jokaiseen elämään. Aikuisena sitten täytyisi pystyä kohtaamaan ne tunteet ilman, että murtuu täysin.

.. mulla sama ongelma elikkä itken sillonku meen nukkumaan (samalla ku kuunetelen musiikkia) nii aina siitä musiikista jota kuuntelen tulee jotain mieleen ja alan pillittää .. 8( entiiä mikä mulla on & sit ku oon kavereiten kaa nii oon joskus iha tavalline & joskus oon iha maassa etten puhu mitään ja itkettää & lähen kotiin ..

Et ole ainoa...
muakin itkettää melkein samat asiat kuin sulla.
mä pelkäsin/pelkään avaruutta, ja kun ajattelen aurinkoa ja tai muita planeetta, tuntuu kuin kaikki sisäelimet ois revitty ulos ja sitte tulee itku.
Ja myös:
erilaiset musiikit pistää mut itkemään.
joskus itken tyhjästä sängyssäni
itken myös sitä, että joku läheinen vielä kuolee.
itken myös, koska mulla on kauhee epätoivo....yhestä jutusta ;(
voimia, kyllä se siitä♥:)