Miten tuo harkinnanvarainen tuki voi olla niin epäoikeudenmukainen, sitähän jaellaan täysin pärstäkertoimen mukaan.
Tyttäreni joka on opiskelujen loppusuoralla ja asuu omillaan, sos.toimi ei tule häntä auttamaan juuri missään.
Lainat, viimeisetkin on käytetty ja sitten kävi vielä niin että tyttö sairastui vaikeaan epilepsiaan sekä sen myötä masennukseen tässä keväällä.
Koulun myötä on pakko ostaa kuukausittain linja-autokortti, matkaa kouluun on yli 5 kilometriä ja tällä hetkellä polkupyörällä ei saa ajaa kun kohtaus voi tulla milloin tahansa. Ei ole vielä löytynyt lääkitystä joka pitäisi sairauden tasapainossa.
Tyttö käy koulunsa loppuun vaikka väkisin jotta saisi edes jonkin paperin, tosin omassa ammatissaan ei ehkä pysty ikinä toimimaan.
Välillä on niin sekava lääkkeiden sivuvaikutuksien vuoksi ettei pysty asioitaan hoitamaan.
Vaikka minulla on valtakirja hoitaa hänen toimeentuloasioitaan, on vastassa tyly emäntä siellä sossussa joka on täysin haluton auttamaan.
Asun vielä eri paikkakunnalla kuin tyttäreni, eli mahdollisuuteni käytännössä, esim. käydä hänen kanssaan kaupassa ovat mahdottomat.
Hänellä kun on huono päivä, voi käydä niin että menee kauppaan, mutta ei osaa ostaa sieltä mitään.
Rahat ruokaan tulevat pääosin minulta koska hän hukkasi viimeisen lainaeränsä johonkin josta ei itse muista mitään.
Aiemmin, ennen sairautta ja lääkitystä, raha-asiat sujuivat mallikkaasti, nyt ei.
Tätä ei sos.toimi tajua millään. Olettavat että minä pienestä eläkkeestäni toiselta paikkakunnalta käsin kykenen kaiken hoitamaan.
Mikä ihme siinä on ettei vajaakuntoisiakaan voida silloin avustaa kun he sitä kipeimmin tarvitsisivat.
Tajuaisin kyllä jos tahallaan sotkee raha-asiansa, mutta silloin huhtikuun alussa kun tämä viimeinen lainaerä tuli, tyttö oli niin väsynyt ja sekaisin, nukkui vaan ja valveilla ollessaan ei muistanut yhtään mitään mistään.
Neurologilta sain vielä pyynnöstä todistuksen tytön kunnosta, mutta eipä täti sopassa heltynyt.
Ruokaan ja koulumatkoihin olisi harkinnanvaraista tarvinnut näille kahdelle kuukaudelle mutta vaikeaa on. Yksi hakemus on vielä käsiteltävänä....toivottavasti edes jotain myönteistä...
Valmistujaisvaatteet ja juhlat kustannan tietysti yksin minä. Maksaahan nekin jotain vaikka pienet ovatkin. Haluan kuitenkin palkita tyttöä sitkeydestä kun koulunsa loppuun käy. Isä ei voi haudasta käsin auttaa. Eikä yhteiskunta arvosta yritteliäisyyttä....näköjään.
Tyttäreni joka on opiskelujen loppusuoralla ja asuu omillaan, sos.toimi ei tule häntä auttamaan juuri missään.
Lainat, viimeisetkin on käytetty ja sitten kävi vielä niin että tyttö sairastui vaikeaan epilepsiaan sekä sen myötä masennukseen tässä keväällä.
Koulun myötä on pakko ostaa kuukausittain linja-autokortti, matkaa kouluun on yli 5 kilometriä ja tällä hetkellä polkupyörällä ei saa ajaa kun kohtaus voi tulla milloin tahansa. Ei ole vielä löytynyt lääkitystä joka pitäisi sairauden tasapainossa.
Tyttö käy koulunsa loppuun vaikka väkisin jotta saisi edes jonkin paperin, tosin omassa ammatissaan ei ehkä pysty ikinä toimimaan.
Välillä on niin sekava lääkkeiden sivuvaikutuksien vuoksi ettei pysty asioitaan hoitamaan.
Vaikka minulla on valtakirja hoitaa hänen toimeentuloasioitaan, on vastassa tyly emäntä siellä sossussa joka on täysin haluton auttamaan.
Asun vielä eri paikkakunnalla kuin tyttäreni, eli mahdollisuuteni käytännössä, esim. käydä hänen kanssaan kaupassa ovat mahdottomat.
Hänellä kun on huono päivä, voi käydä niin että menee kauppaan, mutta ei osaa ostaa sieltä mitään.
Rahat ruokaan tulevat pääosin minulta koska hän hukkasi viimeisen lainaeränsä johonkin josta ei itse muista mitään.
Aiemmin, ennen sairautta ja lääkitystä, raha-asiat sujuivat mallikkaasti, nyt ei.
Tätä ei sos.toimi tajua millään. Olettavat että minä pienestä eläkkeestäni toiselta paikkakunnalta käsin kykenen kaiken hoitamaan.
Mikä ihme siinä on ettei vajaakuntoisiakaan voida silloin avustaa kun he sitä kipeimmin tarvitsisivat.
Tajuaisin kyllä jos tahallaan sotkee raha-asiansa, mutta silloin huhtikuun alussa kun tämä viimeinen lainaerä tuli, tyttö oli niin väsynyt ja sekaisin, nukkui vaan ja valveilla ollessaan ei muistanut yhtään mitään mistään.
Neurologilta sain vielä pyynnöstä todistuksen tytön kunnosta, mutta eipä täti sopassa heltynyt.
Ruokaan ja koulumatkoihin olisi harkinnanvaraista tarvinnut näille kahdelle kuukaudelle mutta vaikeaa on. Yksi hakemus on vielä käsiteltävänä....toivottavasti edes jotain myönteistä...
Valmistujaisvaatteet ja juhlat kustannan tietysti yksin minä. Maksaahan nekin jotain vaikka pienet ovatkin. Haluan kuitenkin palkita tyttöä sitkeydestä kun koulunsa loppuun käy. Isä ei voi haudasta käsin auttaa. Eikä yhteiskunta arvosta yritteliäisyyttä....näköjään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.