Eli missä vaiheessa pitäisi unohtaa ja antaa toisen olla rauhassa?
Päätettiin että ollaan vain kavereita, koska suhteen aloittaminen olisi käytännön syistä hankalaa ja vaikeaa, mutta en nyt saakaan häntä pois mielestä. Tämä kaveruus oli hänen ajatuksensa, enkä kyllä ole ihan varma oliko tuo edes oikea syy vai eikö hän vain ollut niin kiinnostunut. Silloin sanoin olevani samaa mieltä, mutta nyt on tullut hirveä ikävä :(
Voinko mielestänne yrittää vielä, vai tuhoanko sillä myös mahdollista kaverisuhdetta?
Olisin kiitollinen jos joku kertois ajatuksiaan tästä, ja varsinkin jos on ollut samantyyppisessä tilanteessa :)
Päätettiin että ollaan vain kavereita, koska suhteen aloittaminen olisi käytännön syistä hankalaa ja vaikeaa, mutta en nyt saakaan häntä pois mielestä. Tämä kaveruus oli hänen ajatuksensa, enkä kyllä ole ihan varma oliko tuo edes oikea syy vai eikö hän vain ollut niin kiinnostunut. Silloin sanoin olevani samaa mieltä, mutta nyt on tullut hirveä ikävä :(
Voinko mielestänne yrittää vielä, vai tuhoanko sillä myös mahdollista kaverisuhdetta?
Olisin kiitollinen jos joku kertois ajatuksiaan tästä, ja varsinkin jos on ollut samantyyppisessä tilanteessa :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos kerran aloite pysyä vain kavereina tuli häneltä, anna olla äläkä yritä mitään.
Samaa mieltä, yksin on aika paha alkaa yrittämään parisuhdetta. Kyllä se ajallaan menee ikävä pois, älä kylve siinä tunteessa vaan kun ikävä iskee niin alat tekemään jotain mikä saa sun ajatukset muualle.
Niin.. ei kai tässä muukaan auta :(
Ihanaa lololzzz.. olet palannut :) mukavaa lukea viisaita vastauksia/ ajatuksia :)
onko hän mitenkää osottanut kiinnostusta suhun?
Minusta tuota ei kannata ap:n ruotia enää, vaan suunnata katse eteenpäin.
On kyllä osoittanut. En oikein tiedä miten tarkkaan tässä viitsin alkaa selittään kun en haluaisi tulla tunnistetuksi, ei todellakaan ole tapana alkaa ruotia elämääni netissä.
Mutta joo, aivan sama. Alunperin hän yritti minua, minä ihastuin, vietimme ihanan yhteisen yön, nyt olemme kavereita, ja hitto tätä ikävän määrää ei voi käsittää. Tiedän että tämä on mahdotonta, välimatka on suuri ja kummankin elämä hyvin kiireistä. Ainakin minun mielestä se yö oli ihana, tuskin hänestäkään ihan hirveää oli, kuitenkin pysyi vielä seuraavan päivänkin luonani. Minun tunteet taisi sitten kuitenkin olla suuremmat kuin hänen :/
Nythän se todella kuullostaa siltä, että "lyhyenä virsi kaunis"!
Säilytä sinäkin yhteinen yönne vain mukavana muistona ja jos hän haluaa uusinnan joskus, niin mieti onko se sen arvoista, tai oletko SINÄ hänen arvoisensa!
Itse olen ollut samassa tilanteessa, jossa olin itse enemmän ihastunut kuin toinen ja tämä vastapuoli halusi olla vain kavereita parin kuukauden säätämisvaiheen jälkeen. Nielin ylpeyteni ja sanoin, että sopiihan sekin ja aloin käyttäytymään ja suhtautumaan tähän naiseen täysin kaverillisesti, unohtamatta sopivan pientä verbaalista kiusoittelua silloin tällöin täysin sattumanvaraisesti ;) ... koska ihminen on aina taipuvainen haluamaan sitä mitä ei voi saada, lopputuloksena oli että tämä nainen alkoikin jahtaamaan minua ja nyt olemme onnellisesti olleet yhdessä monta vuotta saman katon alla. kärsivällisyyttä ja aikaa tällaisissa jutuissa tarvitaan, mutta ei se anna jollei otakaan ;) tsemppiä!
Itsekin mietiskelen tässä että pitääkö vaan luovuttaa ja jatkaa elämäänsä?
Naiseni kanssa seurustelimme noin 3 kuukautta, hänen aloitteestaan. Ja sitten tuli ahdistus ja päätti että haluaa erota ja jatkaa vaan ystävinä.. Suhde oli kaikinpuolin antoisa ja jotain spesiaaliakin siinä oli, mutta silti loppui kovin lyhyeen.. Tulemme kyllä erittäin hyvin toimeen edelleenkin, vaikka tietenkin tunteitaan on kovin vaikeaa laittaa taka-alalle ja yrittää olla vain ystävä.