Meidän 3,5-v risteytysmarsu-uros kuoli n. kaksi viikkoa sitten. Possu hankittiin poikasena akvaariosopista ja seuraavana päivänä sille hankittiin marsukaveriksi samanikäinen crest-uros kasvattajalta. Tämä ensimmäinen possunen oli aina todella iloluontoinen, veti pukkihyppelyjä ja kuikutteli ja pörisi menemään. Kovasti se silti halusi dominoida tätä meidän crestiä, nokitteli kun halusi itse syömään sekä nousi selän päälle ja yritti astua välillä jopa niin innokkaasti, että crest turhautui ja alkoi "ulista" jatkuvalla syötöllä. Kerran yöllä jopa herättiin siihen, kun häkissä oli ihan kunnon marsupallo-meininki ja possut piti erottaa vähäksi aikaa. Silti suurimman osan ajasta possut elelivät rauhanomaista rinnakkaiseloa.
Niin. Kaksi viikkoa sitten keskiviikkona tuo meidän ensimmäinen possumme sairastui, tai ainakin alkoi näyttää meidän silmiimme ensimmäiset merkkinsä sairaudesta. Alkuviikosta possu oli oma iloinen itsensä ja muistan selvästi, miten se heitteli pukkihyppelyjä ja mua nauratti kun se oli niin hölmö keski-ikäisenäkin. Tiistaina sylittelin marsua, enkä huomannut mitään outoa sen käytöksessä. Keskiviikkoaamuna marsu söi tuttuun tapaan varsiselleriä mutta illalla mies ihmetteli, kun marsu kyhjötti vain kopissa piilossa. Kymmenen maissa illalla possu oli sekava ja kun otin sen syliin, se kömpi horjuen eteenpäin ja sitten veti ihan pötkölleen syliini mikä on aika epätavallista, sillä normaalisti tämä marsu on sylissä hyvinkin terhakkaana, sillä toisin kuin marsukaverinsa, se ei ole koskaan täysin kesyyntynyt. Ensin luulin, että mies herätti marsun uniltaan ja marsu oli jotenkin unenpöppörössä. Se liikkui hitaasti eikä tahtonut pysyä pystyssä. Se ei myöskään syönyt tai juonut, vaikka juomapullo laitettiin sille suuhun. Normaalisti se tykkäsi riuhtoa ja lutkuttaa pulloa.
Myöhemmin possu alkoi hengittää sylissä ollessaan raskaasti. Tarkistin kaikki paikat moneen kertaan: nenä ei vuotanut eikä aivasteluakaan ollut kuulunut häkistä aiemmin tai nyt, kynnet olivat kunnossa, hampaat myös. Samoin rasvarauhanen ja alapää muuten. Marsu ei jaksanut vastustella, kun tarkistin hampaat, vaan jätti suunsa auki sen jälkeenkin. Häkissä marsu hakeutui välittömästi suojaisaan paikkaan ja laittoi päänsä nurkkaan. Koitin tarjota marsulle ruiskulla veteen liotettua pellettiä, mutta se valui suupieliä pitkin ulos.
Yöllä kolmen jälkeen marsu liikkui välillä vaivalloisesti heinäkasan alla ja me mentiin nukkumaan, sillä ei sille voinut enää mitään tehdä. Aamulla kahdeksan aikaan heräsin soittamaan eläinlääkärille, mutta marsu oli kuollut. Ilmeisesti nukkuessaan, silmät kiinni, samaan paikkaan minne oli muutama tunti aiemmin jäänyt.
Nyt meillä on tuo yksi 3,5-v crest-uros. Ihana kuin mikä ja aluksi näytti, että se nauttii kun kukaan ei pomota, mutta nyt se on melko apaattisen olonen. Välillä se kalistelee hampaitaan tyytymättömästi, mutta siihen auttaa, kun pääsee minun syliin. Ja jostain syystä nimen omaan minun syliini, sillä mieheni sylissä se alkaa heti jyrsiä vaatteita, minun sylissäni se vetää ihan lahnaksi ja rupruttaa hiljaa. Säälittää pitää toista yksin, mutta miten voisin siitä luopuakaan, kun se on niin kiintynyt? Lisäksi possulla on taipumusta kärsiä anaalintukkeumasta, joten se on hieman vaivalloinenkin. Olisihan se hienoa saada tuolle upealle vanhalle herralle vielä marsukaveri, sillä se ansaitsisi sen. Me taas on ajateltu lopettaa marsuharrastus tähän, kun ollaan molemmat allergisia heinälle eikä muutenkaan tunnu aina löytyvän tarpeeksi aikaa/energiaa marsuille. Koitetaan nyt antaa kaikki mahdollinen aika tuolle yhdelle...
Onko teillä vastaavia kokemuksia marsun sairastumisesta? Mikä ihme tuolle meidän kuikulle tuli, kun se yhtäkkiä meni noin heikoksi? Tuntuu pahalta, että emme soittaneet eläinlääkärille heti, mutta en usko, että marsua olisi voinut enää pelastaa, sillä se meni niin äkkiä täysin normaalista niin huonoksi. Miten teillä on yksin jääneen marsun kanssa pärjätty?
Marsun nopea kuolema
10
9812
Vastaukset
- ...
Entisen marsuni kuolemasta tuli eilen 2 vuotta, sairastui myös ja kuoli nopeasti, tosin oli jo 8-vuotias, mikä saattoi vaikuttaa asiaan. Sairastui siis vkonloppuna, lopetti syömisen ja näin, maanantaina oli tarkoitus mennä lääkärille, mikäli marsu kestäisi niin pitkälle. Ei kestänyt, vaan kuoli samana päivänä sairastumisen havaitsemisesta. Sai marsuille tyypillisen kuolinkouristuksen ja lähti. Onneksi nopeasti. Täyttäisi torstaina 10 vuotta.
Toinen marsuni lähti viime lokakuussa vain 8,5 kuukauden ikäisenä. Sairastui myös ja kuoli matkalla lääkäriin. Oli koko lyhyen ikänsä ollut pieni ja heiveröisen oloinen.
Samoin ovat tuttujen marsut kuolleet samana tai seuraava päivänä, kun merkkejä sairastumisesta on ilmennyt. Kerran leikkasin tutun marsulta kynsiä ja ihmettelin, miksi marsu on niin vaisu ja pyrki leikkaamisen jälkeen kantokopan nurkkaan, vaikka oli aiemmin pirteä. Kuoli seuraava päivänä.
Eli aika nopeasti kuolevat sairastumisen jälkeen, harvoin mitään ehtii tekemään. Vaikkakin olisivat olleet aiemmin täysin terveitä.
Mitä tulee yksin jääneeseen marsuun, niin tällä hetkellä 6-vuotias marsuni oli pitkään yksin tuon 8-vuotiaan kaverinsa kuoltua. Ei yksinkertaisesti hyväksynyt muita marsuja. Reilu vuosi sitten hankin 2 marsunpoikasta lisää (joista toinen tuo nuorempi kuollut), eipä huolinut. Toisen poikasen kuoltua jäi kaksi yksinäistä marsua eri häkkeihin, joten pakko oli totuttaa toisiinsa. Ja nykyään ovatkin hyvässä sovussa samassa häkissä. Tämä 6-vuotias on selvästi pehmennyt iän myötä, koska hyväksyy myös pari itseään nuorempaa marsua, joiden kanssa ei aiemmin tullut toimeen.
Sinänsä ei siis ole myöhäistä hankkia 3,5-vuotiaalle kaveria, mutta koska kyseessä on poika, saattaa olla hankalampaa. Tosin pärjäisi varmaan yksinkin, kun sille pitäisi tarpeeksi seuraa - -veine
Sanon tässä vain marsujen viemisestä eläinlääkäriin oman mielipiteeni verran. Jos marsu sairastuu, oli kyse mistä taudista tai tilanteesta tahansa, ja vaikka "kotieläinlääkäristä" tuntuisi ettei sille voi mitään eikä se enää parane, minun mielestäni omistajan velvollisuus on kaikesta huolimatta viedä sairas marsu lääkäriin, jos ei hoitoa saamaan niin ainakin lopettamaan kärsimykset. Marsu ei saaliseläimenä näytä kipuaan ja vaivojaan kuin vasta juuri kuolemaa ennen, joten se on varmasti jo hyvin kipeä ja onneton kärsiessään sen 1-2 päivää ennen kuin kuolema korjaa. Tunnollinen omistaja veisi marsunsa heti oireita huomatessaan lääkäriin, hoidettavaksi tai -viimeisenä mahdollisuutena- lopetettavaksi asianmukaisesti.
Itse vein 9kk sitten rakkaan marsuni lääkäriin, ensin vain tutkittavaksi kivuttomien pattien takia, sen jälkeen saadakseni diagnoosin lisääntyneille pateille ja hoidettavaksi, ja viimeisenä, vaikka olisin vielä useamman päivän voinut sivusta sen kuihtumista seurata - viimeiselle piikille. Olihan se hemmetin raskas päätös, mutta vielä raskaampaa olisi ollut sivusta seurata monta päivää pikkuisen kipua, tuskaa ja kuihtumista. Täytin lupaukseni rakkaalleni ja lopetin sen kärsimyksen inhimillisellä tavalla, mitään niin pahaa se ei ollut minulle tehnyt että olisi ansainnut yhtään kurjempaa elämää, edes päivän verran.- -veine
Ketään en mistään tekstissäni syyllistä sitten, sen haluan lisätä.
Olen itse joutunut 2 marsun kuoleman näkemään vierestä, toinen kuoli vain 2-3kk iässä yhtäkkiä, samalla kun olin eläinlääkärin kanssa puhelimessa. Toinen kuoli syliini, tulin kaupasta kotiin ja sain marsun ulos häkistä, ja samalla se oli jo mennyt. 2 marsua on kuollut kun en ole ollut paikalla, aivan yhtäkkiä. Toinen ollessaan syömässä ruokakupilla ~5vuoden iässä (löytyi seisomasta ruokakupin edestä ruokaa suussa ja silmät auki), toinen makaamasta rauhallisen näköisenä kopistaan 3v ikäisenä, ilmeisesti nukkuessa kuollut asennosta, paikasta, silmistä ja laumakavereista päätellen. Kumpikaan ei ollut sinä päivänä oireillut mitenkään, joten en osannut odottaakkaan mitään.
Kuolema voi siis tulla ihan yhtäkkiäkin, mutta niissä tapauksissa joissa oireita on jo aiemmin, ei saisi yhtään viivytellä. Eläinlääkäriin voi soittaakkin pelkästään ennen sinne lähtöä ja kysyä vaatiiko ko. tapaus lääkärin mielestä paikalla käyntiä heti vai voiko odottaa myöhempään. Kysyminen ei maksa kuin puhelun hinnan.
- hay
Komppaan täysin edellistä kirjoittajaa. Täälläkin palstalla saa usein lukea kirjoittelua tyyliin " marsuni on jotenkin outo,se ei syö, on kipeän tuntuinen,kouristelee jne." Mitähän silloin pitäisi tehdä? Täällä harvemmin eläinlääkärit käyvät lukemassa viestejä ja vaikka kävisivät, eivät eläintä näkemättä ja tutkimatta osaa neuvoa kyselijää.
Yleensä marsunkaan kuolema ei tule yllättäen.Se pyrkii salaamaan tilansa,mutta mitä paremmin eläimensä tuntee,sen helpommin erottaa,kun tulee niitä pieniä ennakoivia merkkejä ennen kuin sairaus näkyy kunnolla. Monessa tapauksessa silloin on liian myöhäistä..
Jos marsuja jää yllättäen kuolleen eläimen jälkeen kotiin, olisi hyvä lähettää marsu kuolinsyyn tutkimukseen.Ja olisihan se varmasti omistajallekin hyvä saada selville lopullinen kuolinsyy.Tämä on erityisen tärkeää,jos marsulla on jälkeläisiä.Tietyt taudit kun periytyvät. - Marsumarsuu
Mulla oli kaksi marsua, toinen kuoli ja oon vieläkin tosi surullinen. Se yksi jäljellä oleva marsu ei vaikuttanut mitenkään apaattiselta mutta musta tuntuu silti että sillä ois tylsää ja mulla on ihan hirvee olo siitä. Ja sekin jäljellä oleva on sairas ja on ollut jo jonkin aikaa ja saattaa kuolla. Mä en kestä katella kun se vaan kyhjöttää nurkassa se tuntuu niin pahalta. Se siis aloitti tämän kyhjöttämisen sairastumisen jälkeen. Se näytti sietävän sitä toista marsua vaan just ja just niin ei olla uskallettu kokeilla kaveria. Sen toisen marsun kuoleman jälkeen en ollut niin paljon enää sen jäljellä olevan kanssa ku olin nii surullinen sen toisen puolesta. Nyt oon alkanu olla sen kaa enemmän ja nyt se sairastuu. En oikeesti kestäis sitä jos mun molemmat marsut kuolee sairauteen liian aikaisin:'(
- Jansku11v
Meilläkin kuoli noin 2kk sitten meidän naarasmarsu Papu.
Sekin edellisenä päivänä vaa ahmi kaiken herkun ja yhtäkkiä seuraavana päivänä ei edes kävellyt minnekkään.
Oli painoa menettänyt ja ihan outo. Meillä tällä hetkellä on kuolemassa toinen marsu Pörrö.
On se kyllä inhottavaa miten tuntuu että olisi minun syy että kuolivat/kuolevat koska halusin ne pois minun huoneesta kun vain meluavat😔
Tuntuu niin syylliseltä. - Siiiiis
Näissä tapauksissa missä kuolema tulee nopeasti ja tarina alkaa sanoilla "vielä aamulla/illalla se söi tosi reippaasti..." on taustalla melkein aina vakava kaasuuntuminen ja siitä seuraava vatsalaukun kiertyminen. Kuolema on äärimmäisen tuskallinen ja se vie marsun alle vuorokaudessa.
Marsun ruoansulatuselimistö on äärimmäisen herkkä ja ne ruoat joita marsu on vuosia syönyt ongelmitta, saattavat eräänä päivänä aiheuttaa kaasuuntumisen. Marsu on muutenkin rakenteltaan pullukka joten sitä ei välttämättä huomaa erityisesti kun tilanne eskaloituu nopeasti.
Tämän takia niitä marsuja pitäisi pitää silmällä joka päivä ja puuttua käytösmuutoksiin nopeasti. Valitettavasti usein kun marsu on kaasuuntunut, annetaan sille eläinlääkärissä suoliston liikkumista edesauttavaa lääkettä joka on kohtalokasta näissä tilanteissa.
Nämä tosi kivuliaat ja surulliset marsukuolemat voi ehkäistä niin helposti sillä kaasuuntumiseen on lääke nimeltä Disflatyl. Se on vauvojen ilmavaivalääkettä joka poistaa kaasun marsun suolistosta parissa tunnissa ja se on ihana näky nähdä kun täysin raato, kuolemaa tekevä marsu herää eloon. Ostakaa sitä aina kotiapteekkiin. Omat marsuni se on pelastanut monet kerrat. 1 ml muoviruiskulla annettuna auttaa. Ruiskuja pitäisi ostaa myös kotiin tätä varten, maksavat 20senttiä. - Anonyymi
meidän marsu kuoli juuri eilen 3,5vuotiaana myös ja hänen paraskaverimarsu on nyt niin masentunut kun hänellä ei ole kaveria. hän oli niin tottunut kun hän pääsi aina syömään sen kanssa ja kaikkea..
- Anonyymi
Jep
- Anonyymi
Itselläni kokemusta kahden marsun kohdalla tästä: käyttäytyminen ollut vähän poikkeavaa, seurailtu tilannetta ja viety ell, mutta hoitoyrityksistä huolimatta kuollut älyttömän nopeaa. jokin pöpö varmaan, mikä aiheutti äkillisen kuoleman molemmille. siskokset elänyt samassa häkissä, siksi pöpö päässyt varmaan leviämään. ikävä on kova, molemmat menetetty 2kk sisään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän371806Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61401Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p441387- 141352
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11345Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71324Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01294Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11250Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183