Miksi pitää olla paras/kallein/hienoin pyörä?

Automaailmaan verrattuna Ferrarin tasoisen polkupyörään pääsee kiinni muutamalla tuhannella eurolla. Ero ajettavuudessa perusmankeliin on huima. Kunto kasvaa miellyttävästi, koska kilometrit sujuvat kuin itsestään.

Vaatimattomammallakin pyörällä pärjää, mutta teen vertauksen hiihtoon: miksi hiihtää huonosti luistavilla suksilla? Raskasta liikuntaa, mutta suoritus on yhtä tuskaa. Sama pätee vaatetukseen. Ei mäkihyppääjäkään käytä tavallista tuulipukua, vaan lajinsa mukaista asustusta.

Hienolla pyörällä ei aina tarvitse ajaa kovaa, vaikka jotkut niin luulevat. Ainakin minä päästän nopeammat suosiolla ohi pyörämallista riipumatta. Voivat kehua itseään: "ohitin Tommasinin". Sama juttu kuin Lada-kuski olisi ylpeä Mersun ohituksesta, ikään kuin Mersukuski olisi mennyt niin kovaa kuin pääsee.

Suomalaisten kevyen liikenteen väylien suunnittelu on typeryyden ylistys: ne sopivat lähinnä jalankulkuun ja pyöräilyyn enintään kymmenen kilometrin nopeudella. Oikeissa pyöräilymaissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa on autotien reunasta erotettu oma pyöräkaistansa, jossa voi huoletta liikennöidä oikein, siis autojen liikennesäännöin.

Suomessakin paras ja halvin ratkaisu pyöräilyn edistämiseksi ja turvallisuuden lisäämiseksi olisi pientareiden levennys. Eriliset pyörätiet tulevat kalliiksi ja liikennesääntöjen osalta ne ovat täysi viidakko. Koirankävelyttäjät, kaksosrattaiden työntäjät, rullaluistelijat tai muuten vain hortoilevat eivät sovi samalle väylälle neljääkymppiä pyöräilevien kanssa.

Perus kuntoilun harrastaja ostaa yleensä sellaisen keskihintaluokan tai alemman keskihintaluokan pyörän. Maantiepyörien hinta on 1000€ - 7000€, joten kuntoilijoiden pyörät ovat yleensä 2000€ - 4000€. Harvemmin kuntoilijat ostavat mitään kalliita hipopyöriä.

Pyörätiet ovat osin niin vaarallisia, ettei niillä voi/uskalla ajaa. Paljon lenkkeilevät ajavat usein ajoradalla oman ja muiden turvallisuuden takia.

Väitteesi mummiksen sopivuudesta kuntoilukäyttöön ei ole totta ja jopa vaarallinen aloittelevalle kuntoilijalle! Kun lähdetään nostamaan kilometrejä sellaisiksi, että niillä on kunnon kannalta merkitystä, on pyörän ergonomian oltava kunnossa. Käytännössä tämä tarkoittaa joko maantie- ja/tai maastopyörää. Ilman kunnollista pyörää hajoavat paikat.

http://www.booky.fi/kirja/hewitt_ben/pyorailijan_kasikirja/9789522201058

Kokenut pyöräilijä voi ajaa yksivaihteisella, eli sinkulalla. Aika usein kuntoilijalla on nykyään fixi eli kiinteävälityksinen kaupunki-/työmatka-/hupipyörä maantie- tai maastopyörän rinnalla. Fixi on hauska ajettava ja sopii mm. tekniikka- ja voima harjoitteluun.

Ikävä, että joku kirjoittelee tuollaista puuta heinää. Joku voi vielä ottaa provon tosissaan ja rikkoa paikkansa väärällä pyörävalinnalla.

Unohtuipa vielä mainita, että peruspyörä - tai "mummis", kuten niin osuvasti ja ehkä hieman ilkeämielisesti ilmaisit - sopii vallan mainiosti pyörätielle. Renkaat kestävät talven jäljiltä asfaltille jääneen hiekoitussoran ja välillä voi jopa poiketa hiekkatiellekin. Myöskään vauhti ei nouse(ellei halua) liian suureksi ja näin voi helposti huomioida muut tien käyttäjät. Asia on tietysti eri, mikäli katsoo itseoikeutetusti olevansa ainoa tien laillinen käyttäjä, koska on tuhlannut NIIIIN(!) paljon omaan pyöräänsä. Ja vielä sen verran, että me tosiaankin olemme Suomessa ja fiksuna kaverina ainakin itse olen katsonut vain parhaaksi sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. "Mummis" on siis täydellinen valinta! Eihän etelän lomallekaan oteta villahousuja ja toppatakkia!

No itse en tarvitse hipo pyörää, mutta näin ehkä enemmän juoksija-ihmisenä voin sanoa, että kunnon vaihteet (etu,taka vaihtajat) pitää pyörässä olla että voin sillä juoksulenkin korvata, muuten loppuu ihan varmaan ensin jaloista puhti ennenkuin kuntoa on tarpeeksi treenattu. Tietysti jos on niin päin et jalat on lihaksikkaat ja kunto huono, ni jollain yhdelläkin vaihteella voi pärjätä, mutta omalla pyörälenkillä käytän päästä päähän kaikkia vaihteita mitä on. Vaihteet on siis mun mielest aika pakko olla, mut muuten ei mitään välii jos vaan pyörä on ees sen verran hyvä et jaksaa sen lenkin vetää kokonaan.

Hyvällä pyörällä on kiva ajaa!

No... Laitetaan riita poikki ja todetaan, että jotkut vain pystyvät löytämään tarvittavat voimavarat itsestään, kun taas toiset joutuvat korvaamaan ne tekniikalla. Se on vain inhimillistä.

Päättömäksi juttu muuttui siinä vaiheessa kun "mummis" todettiin vaaralliseksi "aloittelijoille"... Paras juttu vähään aikaan...

Tässä aloittaja tuntuu olevan vähintään yhtä täynnä omaa mummistaan kuin välinefriikki himopyöräilijä uusinta hiilikuitu kilpuriaan.


Kuntoilua on monenlaista. Toiselle se on parinkympin lenkki rauhallista vauhtia mukavassa maisemassa ja toiselle se on 100 km lenkki maantiellä optimisykkeellä. Edelliselle sopii vaikka mummis, mutta jälkimmäiselle ei. Syynä on rasitustaso. Ergonomialla on merkitystä suuremmalla rasituksella.

Molemmat pyöräilytavat ovat kuitenkin kuntoilua, joten jokainen valitkoon pyöränsä tarpeensa mukaan.

taitaa olla sama homma kun autojenkin kanssa, mitä hienompi ja kalliimpi pyörä sitä pienempi ....... oikeesti ei mummiksella kovin pitkään viitsi lenkkeillä itse aikoinaan kun aloittelin kuntoilemaan niin poljin jotain pari tuhattta ja sitten ei viitsinyt enää hetkuttaa niin perskeleesti ja ostin uuden vaihde vehkeen (halvan) sillä meni 10 000 kilsaa ja meni hermot ja ostin uuden keskihintaisen (vain aceraa) ja se on nyt toista kesää ja on tosi hyvä vieläkin eli tärkeintä lienee oikea runko koko ja hyvä huolto pyörälle

Jos on laittaa massia itselle mieluisaan harrastukseen niin miksikäs ei. Toinen esimerkki voisi olla valokuvaajapiirit, joissa normaali harrastajakin voi omistaa tuhansien eurojen ammattilaisoptiikkaa eikä silti takuulla kuvaa National Geographiciin. Tuokaan ei häiritse itseäni tippaakaan(vaikka kai joku siitäkin tuohtuu). Antaa ihmisten harrastaa ja käyttää rahansa siihen mihin haluavat.

harrastuksesta on tosiaan kyse, ja jokainen harrastakoon sen tasoisella välineellä kuin on itselle hyvä ja mieluinen harrastaa

Alkuperäinen tarkoitukseni ei ollut "kieltää" ihmisiä laittamasta rahaa kiinni pyörään tai mihinkään muuhunkaan harrastukseen, vaan ainoastaan herättää miettimään nykytilannetta. Kysymyshän on puhtaasti myynnistä. Ihmisille luodaan tarve ostaa jotain, mitä he eivät oikeasti tarvitse... "Mummis" on käyttäjälleen vaarallinen, joten tarvitset siis viimeisintä mallia olevan polkupyörän, jotta voit jatkaa pyöräilyä? Sijoittamalla 5-tonnia voit polkea optimaalisessa asennossa ja optimaalisella sykkeellä, jotta kehityksesi on mahdollisimman optimaalista... Ja turvallista!!!

Mummiksella rikkoo paikat, jos sitä yrittää käyttää lenkkeilyyn. Sillä edistää myyntiään lähinnä lääkäriasemat. :D

Vaikea uskoa tuollaisiin väitteisiin kun kirjoittajatkaan eivät niihin usko. Luuletko todella, että sykkeen korkeus johtuu lainkaan pyörästä, jonka päällä istuu? Kyllä 5-tonnin pyörälläkin saa sykkeen pysymään alhaalla kun sillä laskettelee mäkiä tai, kuten yleensä, antaa sen levätä autotallissa alkuinnostuksen jälkeen. 1-3h lenkki on vasta päivän työmatkat(55km).

Hirvittää jatkaa pyöräilyä kun näinkin monen vuoden jälkeen kuulee totuuden, että vaihteeton polkupyöräni onkin ollut ilmeisesti suorastaan hengenvaarallinen kapistus. Työterveyslääkäri, joka vuodesta toiseen päivittelee kovaa kuntoani tosin voipi olla eri mieltä.

Vaihteeton polkupyöräsi on ollut todella vaarallinen kapistus silloin kun aloitit pyöräilyn. On siinä vieläkin riskinsä, mutta ajelen itsekkin fixillä, joten paha mennä sanomaan. Oleellista on, ettei aloittelijan kannata ottaa tuollaista riskiä. Muutaman vuoden jälkeen voi ostaa fixin leluksi.

Kaikki pyöräily on totta kai hyväksi. Miten rytmität lenkit ja paljonko ajat viikossa kesäisin? Seuraatko muuten rasitustasoa jotenkin, esimerkiksi edes sykemittarilla?

LOL... Se on vastaukseni, LOL. Ihminen ei tarvitse laitteita seuratakseen kehonsa toimintoja ja tilaa. Odotan hymyssä suin sitä kauppamiestä, joka kehtaa tuoda markkinoille kellon, joka kertoo, koska on aika mennä vessaan.

Mieti nyt vaikka kännykkää. 15 vuotta sitten elämä sujui varsin mainiosti, vaikka puhelin ei kulkenut taskussa ja henkilön tavoitti varmimmin illalla kun hän oli kotona. Ratkaisu oli tuolloin yksinkertainen ja helppo. Soitan illalla. Nyt ihmiset eivät uskalla käydä kaupassa ilman kännykkää, koska joku saattaa tavoitella. Tai jospa minulle sattuukin jotain kauppamatkalla!?

Kehitys kehittyy ja myös pyörien ja ylipäänsä kuntoilun suhteen ihmisille luodaan tarpeita, joita ilman heidän on "vaarallista" edes yrittää aloittaa harrastusta. No, asiassa on sinänsä totuuden siemen, sillä elämä ylipäänsä on vaarallista, mutta mikään sykemittari, kilpapyörä tai muu vempain ei ainakaan vielä tänä päivänä estä sen lopullista päättymistä. Asian ydin on kuitenkin se, että jos ihminen on tehnyt päätöksen kohottaa kuntoaan ja siksi alkaa liikkua vaikka "mummiksella", on se jo sinänsä paljon merkittävämpi tekijä kuin liikunnassa käytetty väline. Myyntipuhetta on se, että henkilö tarvitsee juuri tietynlaisen vehkeen. Myyntipuhetta on se, että henkilön jo omistama pyörä on "vaarallinen", koska lause itsessään sisältään vaatimuksen uuden pyörän hankkimisesta.

Minun on hyvin vaikea uskoa, että erilaisten välineiden valmistajat "kehittäisivät" tuotteitaan vain hyvää hyvyyttään. Helpompi on uskoa, että takana on halu myydä ja ansaita mahdollisimman paljon. Tästä syystä "mummis" on pakko luokitella vaaralliseksi, sillä se ei enää tuota.

Ei tarvitse olla paras, kallein tai hienoin ainakaan asfaltilla. Pitää kuitenkin olla järkevä, toimiva ja kohtuu laadukas. Maantiellä se tarkoittaa vähintään tonnin, aktiivisella kuntoilijalla useamman tonnin satsausta pyörää. Maastossa summat voi melkein tuplata.

Mielestäni en toimi edesvastuuttomasti neuvoessani ihmisiä miettimään, ennen kuin toimii? Edesvastuutonta on myydä ihmiselle tuote, mitä hän ei tarvitse. Se on edesvastuutonta moraalisesti ja ekologisesti.

Suomalaiset harrastemarkkinat ovat täynnä Suomen oloihin sopimattomia tuotteita, joita myydään usein juuri sillä perusteella, että niillä pärjää ääriolosuhteissa. Näin on myös pyörien kanssa. Pyörä, joka on tehty alunperin Keski-Euroopan todella(!) mäkisiin olosuhteisiin, saattaa olla(ja onkin) tarpeettoman "laadukas" Suomen jopa kymmenen metrisiin nousuihin. Jos taas lähtökohdaksi laitetaan harrastuksen turvallisuus, niin järjellä ajateltuna 70km tuntivauhdissa suoritettu kaatuminen on takuulla turvattomampi, kuin 30km vauhdissa. Mikäli henkilö "rikkoo" paikkansa "mummiksella", ei lienee perusteetonta väittää, että hän olisi saattanut rikkoa ne myös 5-tonnin pyörällä.

Harjoittelusta ylipäänsä mainitsen vielä sen verran, että ns."hauskasta" treenistä ei ainakaan itselle ole ollut sen kummempaa hyötyä, vaan tuloksien perään on kyllä joutunut "hieman" ponnistelemaan. Pyöräily pääasiallisena aerobisena harjoitusmuotona johti ainakin omalta osaltani jalkojen venyvyyden radikaaliin heikkenemiseen, joka ongelma poistui vasta vaihtaessani pyöräilystä juoksuun. Pyörällä pääsee kuitenkin lujempaa, joten käyn sillä töissä ja retkeilen pari kunnon reissua vuoden aikana. Huomautan kuitenkin, että pyörällä kulkeminen ja harjoittelu ei ole koskaan aiheuttanut minkäänlaista "vaaraa" terveydelleni, vaikka olen polkenut "mummiksella" ts.vakiopyörällä(joka lienee se oikeampia termi tänä päivänä) koko urani ajan. Venyvyyden laskua jaloissa ei olisi myöskään pystynyt poistamaan 5-tonnin pyörällä, koska pyörässä liikerata on aina liian suppea(tämä huomautus ihan vain jatkoa ajatellen).

Käytän kyllä pyörää kuntoiluun vaikka toisenlaiset sanat yrität "suuhuni" laittaa, mutta mitäpä sen väliä. Pyöräily on oikeassa mittasuhteessa hyvä kuntoilu muoto, koska se rasittaa vähemmän polvia, mutta liikerata on liian suppea, mikäli haluaa säilyttää muuta harrastusta varten esimerkiksi juuri riittävän venyvyyden. Tästä syystä en pyöräile niin paljon kuin pystyisin.

Vaikka ehkä siltä vaikuttaa, niin tässä keskustelussa ei ole kysymys kilpailusta, että kuka perustelee kantansa paremmin. Kysymys on puhtaasti kommentista nykypyöräilyä ja nimenomaan juuri sen harrastamista kohtaan. Olen tavannut myyjän, jonka oli vaikeaa myydä minulle sisäkumia, koska en halunnut alkaa keskusteluihin uuden pyörän hankinnasta. Myöskään hän ei pystynyt perustelemaan sitä, miksi en jo ollut puoli-invalidi vaikka olin riskeerannut terveyteni vakiopyörän kanssa. Käsittääkseni en ole myöskään vähäisimmässäkään määrin väittänyt, että uusissa pyörissä ei olisi niitä mainittuja ominaisuuksia, joita tälläkin foorumilla niin kovin kehutaan, vaan ainoastaan ehkä varoen kysynyt, että tarvitaanko niitä todella? Itse en vain voi hyväksyä, että vuosien ajan kuljettamani vakiopyörä olisi nyt yht'äkkiä niin kovin vaarallinen, vaikka itse en ole sitä niin kokenut.

Harrastajaa tällaisen asian kommentointi tuskin edes kiinnostaisi, ellei hän ole juuri tuhlannut omaisuutta pyöräänsä ja haluaisi myös muiden uskovan valintansa paremmuuteen. Tästä syystä olenkin ymmärtänyt, että siellä heittelee ylimalkaisia lausahduksia ja ympäripyöreitä väitteitä joku, jolla on mahdollisesti jonkinlaisia kaupallisia intressejä, eikä halua edes kuulla elinkeinonsa tulkinnanvaraista puolta kohtaan lausuttuja kommentteja.

Unohtuipa vielä mainita, että "kunnon retkillä" tarkoitin 1-3 viikkoa kestäviä tutustumisia Suomen luontoon pyörän selässä. Sen verran vielä, jotta 800-2000 eurolla saa kunnon vakiopyörän, varusteet ja etelän matkan, joten pienestä summasta ei ole kyse!

Extreme on aina extremiä. Kun Jääkärillä ei ole viime vuosina päässyt polkaisemaan Lappeenrannasta itään, niin joku kokeili sitten Australian halki ajoa. :D

Jotkut retkeilevät fixilläkin, mutta ei sitä, eikä Jääkärin valintaa retkipyöräksi voi tuputtaa aloittelijalle! Jossain pyöräilysaitilla oli juttu britistä, joka kierteli Eurooppaa Spessun Tricross singlellä. Oli tainnut käydä Suomessakin.

Kun aloittelija lähtee miettimään kunnon kohennusta polkupyörällä, niin vaihtoehtoja on karkeasti kaksi: maantie- tai maastopyörä. Ensinmainittuun menee reipas tonni ja jälkimmäiseen viitisen sataa enemmän. Pari sataa tuosta on tarvikkeita. Sillä ei ole eroa, onko kyse työmatkapyöräilystä vai ihan lenkkeilystä.

Mutta se on nyt selvillä, ettei nimimerkki trikoitta ymmärrä pyöräilystä pätkääkään. Motiivia kirjoitukseen en vieläkään ymmärrä.

Ps. Mummis on todella hyödyllinen väline lyhyillä baari- / kauppareissuilla.

Kävin tänään pyöräilemässä ja satulaan istumisen jälkeen aloin polkemaan alapuolellani olleita polkimia siten, että niihin yhteydessä ollut hammasratas alkoi kuljettamaan ympärillään olevaa ketjua. Tämä ketju on yhteydessä pyörässäni olevaan takarenkaaseen tai tarkemmin sanoen renkaan keskikohdassa kiinni olevaan hammasrattaaseen. Näin sain aikaan sen, että pyöräni alkoi liikkumaan eteenpäin! Jännintä kaikessa oli se, että etupyörään oli joku insinööri tajunnut laittaa ohjaustangon, joten kykenin jopa mutkaan tullessani ohjaamaan pyörään siten, etten pudonnut ojaan!!!

Edellä mainittuun vedoten väitän tietäväni pyöräilystä ainakin pätkän verran. En ole käynyt maahantuojan orientoitumiskurssilla tai missään muussakaan asiaa "syventävässä" tapahtumassa, mutta minun ei tarvitsekaan. Olen nimittäin pyöräilyn suhteen ns.tavis. Aivan! Olen tavis, kuten on 99,9% kaikista Suomessa pyöräilyä harrastavista ihmisistä. Toki olisi kiva tuntea olevansa pro-osaaja, mutta kun en ole. Tätä asiaa ei muuta edes kaluston päivitys uusimpaan mahdolliseen. Siksi olenkin valinnut pyöräkseni sellaisen, jonka voin hyvällä omalla tunnolla katsoa edustavan sitä tasoa, jolla koskaan voin pyörää kuljettaa. Näin siitäkin huolimatta, että minulle on pyöräosaajien toimesta kerrottu, että minä en voi näin tehdä.

Edellä kirjoitetusta voit "haistella" motiiviani sen verran kuin olet kiinnostunut. Uskoisin sen olevan minimaalista. Ajan ja pääsen perille edelleenkin pelkällä vakiopyörällä. Kuntoni ei ole rautainen, koska olen panostanut välineisiin vaan siksi, että olen ainoastaan tehnyt päätöksen liikkua!

Koska nyt annat itsestäsi kuvaa kovana osaajana ja samalla väität minun kirjoituksiani tuulesta temmatuiksi, niin vastaa edes seuraaviin kysymyksiin:

Jos aloittelija päättää aloittaa kuntoilun polkupyörällä, niin kuinka paljon enemmän hän voi odottaa hyötyvänsä panostamalla heti kärkeen pyöräkaupasta ostettuun "hyvään" pyörään?

Voiko "marketista" ostaa hyvän pyörän?

Niinpä tietysti. Nimeäisitkö nyt sen liikkeen, josta suosittelisit ostamaan... C'mon nyt, olet todella lähellä ja tiedän, että sinun tekee mieli!

Koko asia on sellainen, ettei siitä kannata kinastella. Sellainen henkilö, joka on harrastanut paljon ja tietää mitä haluaa ja on hyväkuntoinen hankkii itselleen mittojen ja halujen mukaisen kaluston. Kukaan asiaan perehtymätön ei voi koskaan päästä sellaista edes kokeilemaan. Kun sellaista nautintoa pääsee kokemaan, ei tarvi ihmetellä enää mitään.

Ihmeellisistä asioista ihmiset ottaa stressiä. Kuten siitä minkähintaisilla välineillä kukakin liikkuu. Itse en katsele koskaan toisten menopelejä, ihan sama millainen pyörä kenellä on alla. Samoin vaatetus. Puen sopivasti päälle, ei liikaa eikä liian vähän. Merkki on sivuseikka.
Antaa kaikken kukkien kukkia, niin ruusujen kuin voikukkienkin.

trikoot pitää olla niin tiukat että suonikohdut näkyy miehen elimestä,ja naisilla pitää näkyä himolovi,siten ovat oikean kokoisia vaatteita,urheilu on sexsiä parhainmillaan

Koska kävelykadulla/pyörätiellä on paskattavia koiranomistajia jotka sitten huutelevat perään kun menet ohi niistä ja ne täyttävät leväP*** koko kadun kun koira juoksee keskellä tietä!

Ja ne huutelevat etteikö voi pyöränkelloa soittaa vaikkeivat itse osaa kävellä oikealla puolella.

Itsekin kyrsiintynyt näihin idiootteihin

Jepsista :)
Mua taas häiritsee ihmiset, jotka kyttää ja arvostelee toisia.

Mitä se kenenkään omaa elämää haittaa, MITÄ MUUT IHMISET tekee?
Mikä sun ongelma olikaan???

Elämä on valintoja. Mulle on ihan sama, jos naapuri grillaa sisäfilettä tai halvinta Lidlin makkaraa. Jos työkaveri on kasvissyöjä tai äiti kulkee minkkiturkissa, eikä toppatakissa.

Minä itse aikuisena teen omat valintani. Jos mä tykkään vaikkapa pinkistä joposta, mä ostan sen jos on rahaa. Jos taas joku "50-vaihteinen" tekniikkahirviö on mun unelmani, miksi en sitä saisi ostaa.

Get a life man!

Tiedän omasta kokemuksesta, että liikunnan ilo ja kunnon kohotus ole välineistä kiinni.

Itse ajelen nykyisin cyclo crossarilla ja maastopyörällä. Heitän välillä lenkkejä huvikseni kavereiden kanssa joilla on "mummo" pyörä.

Omalla kohdallani kyse on mukavasta harrastuksesta enkä aio pilata sitä arvostelemalla toisten välineitä. Sen verran olen kuitenkin mukavuuden haluinen että panostan hiukan enemmän hyviltä tuntuviin välineisiin. Jos joku muu tekee toisin se on ihan OK.

Kukin tyylillään, kunhan on itse tyytyväinen.

Tunnustan olevani köyhä, ei ole varaa ns laadukkaisiin huippuvehkeisiin. En viitsi edes ajatella noita, kun budjetti ei anna kuitenkaan myöten. Ajan vanhalla vihreällä tunturilla(klassinen mummopyörä) työhön liittyvät matkat ympäri vuoden. En ota talvisin esim liikaa riskejä nopeuden suhteen työmatkoilla, on näet paljon parempi päästä ehjänä perille.
Vapaa-aikana ajelen "halpis" hybridillä joka on huolettu kerran vuodessa keväisin, olen ostanut sen muistaakseni 2004 ja se on kestänyt omaa käyttöäni hyvin. Olen nyt lähiaikoina myös lähdössä pidemmälle reissulle halki eteläisen Suomen Ahvenanmaalle tällä hybridipöyrällä. Sivu- ja runkolaukut tätä matkaa varten on tilattu huoltoliikkestä jonka pitäjä(pyörähuollon ammattilainen) on sanonut että ajokkini on paljon paremassa kunnossa kuin monien muiden vehkeet.
En laisinkaan välitä millä muut kulkevat, ei ole varaa valittaa enkä jaksa moista väittelyä ollenkaan.
Olen siis rehellisesti ja rennosti matkaava köyhä budjettipyöräilijä, matkavauhtini on kaukana kilpa/kunto/himo pyörälijöiden vauhdista ja sillä sipuli.

Parin kymmenen vuoden välein (!) on hyvä ostaa uusi pyörä, kun haluaa nauttia vähän ajan uutuuksista. Viimeksi sijoitin pyörään, jonka lähtöhinta oli noin 700 euroa ja jonka luulin olevan jo hintansa väärtti.

Toisin olen joutunut toteamaan! Polkimien laakerit olen puhdistanut jo kerran ja taas ratisevat. Etukiekon napa alkoi rutista. Avasin navan ja puhdistettuani huomasin laakeripesää vasten olevien vastineiden olevan oikeastaan piloilla! Syynä joko liian vähäinen rasva tai napaan joutunut hiekka tms. Pyörällä ajelen nyt kolmatta kesää, ajot ainoastaan asfaltilla (hybridi).

Enpä odottanut että 700 euron pyörän laakereita pitää tarkkailla jo toisena kesänä! En aja edes kovinkaan paljon, työmatkoja pääasiassa noin 1500 km kaudessa. Edellistä pyörääni jouduin huoltamaan kaikki laakerit läpi, tottakai, olihan sillä jo ikää yli kaksikymmentä vuotta.

Eli tässä yksi syy, miksi suositaan kalliimpia pyöriä. Eri asia sitten on, tuoko se hinta aina sitä laatua takuu-varmasti...

Mainttakoon vielä, että tiedän tuon 700 euroa olevan varsin edullinen laadukkaampia pyöriä vertailtaessa, mutta vertailun vuoksi, ylläpidän talvikaudella nastarenkailla varustettua mtb-pyörää, josta maksoin viisi vuotta sitten vain 99 euroa!

"Enpä odottanut että 700 euron pyörän laakereita pitää tarkkailla jo toisena kesänä! "

Kaikkien pyörien laakereita pitää tarkkailla säännöllisesti. Rasvan määrä, puhtaus, oikea kireys yms. kannattaa tarkistaa useamman kerran ajokaudessa myös kalliimpien laakereideden osalta. Se että usein onnistuu ajamaan halvoillakin laakereilla useamman vuoden huoletta, ei tarkoita että näin kävisi aina, edes kalliimpien laakereiden kanssa.
Hyvä ja säännöllinen huolto ja tasrkastus pitää niin kalliinkuin halvankin pyörän ajokunnossa vuosia.

Tuollaisten 700€ halpisten kiekot on koottu koneella jossain missä lie. Halpapyörä tarvitsee aina täyden huollon käyttöönotossa!

Verrattuna vaikka 30000€ perusautoon, noin 3000€ polkupyörään tuntuu hyvinkin järkevältä sijoitukselta. Monella on 5000€ puutarhatraktori 1000 neliön tontilla, vaikka 300:lla saa ihan riittävän leikkurin. Jos hieno pyörä houkuttelee ajamaan entistä enemmän, säästää se polttoainetta ja luontoa. Itse ajan yli kymmenvuotiaalla Tunturi H300-hybridillä noin 50km työmatkaa ja ihan harmittaa jos joutuu autolla menemään. Seuraava kulkupelini on noin 2000€ cyclocross, vaikka Tunturikin on vielä hyvässä iskussa. Ajohousutkin löytyy: takapuoli kestää paljon paremmin.

Eiköhän se nyt ole yksi ja vitun sama minkälaisella pyörällä sitä joka tapauksessa päätyy rekan alle lopuksi. Ainakin mulle on ihan yksi ja sama millä sitä hengestään pääsee kun se lopulta sattuu kohdalle kuitenkin. Ihan suoraan sanoen mitä nopeammin osuu se viimeinen kolari kohdalle, sitä parempi.

En edes yritä ottaa kantaa aloituksen kysymykseen. Se päälle ajava autoilija kun ei välitä vitun vertaa millainen pyörä sitä alla on. Hyvin kun lyö päänsä niin ei jää kärsimään vaan pääsee kaikesta.

Allekirjoittanut muuttaisi mieluiten hautakiven alle kasvamaan koiranputkea.