Olen suruissani. Minulla on ikävä lapsenlapsiani, jotka asuvat toisella paikkakunnalla. Haluaisin joskus heitä kylään tai käydä katsomassa.
En edes ole varma onko lapset huostaanotettu. On noin puoli vuotta kun näin lapset viimeksi - silloinkin sain hoitaa heitä vain hetken.
Vanhemmat ovat suuttuneet minulle kun en pystynyt auttamaan heitä heidän kotinsa kotitöissä - kun olen itsekin työssä ja etäisyyttä heidän paikkakunnalleen on melkein sata kilometriä - enkä omista ajokorttia. Facebookissa sain jonkin aikaa pitää yhteyttä vanhimpaan lapsenlapseeni, mutta nyt sekin on kielletty, samoin puhelinsoitot. Miniäni sanoi, että tälle lapsenlapselle, joka on vähän vanhempi, on kerrottu että kaikki vaikeudet kuten mm. kunnan lasten huostaanottoaikomukset ovat minun syytäni. En saa edes soittaa lapsenlapsilleni- en pitää mitään yhteyttä.
Hoidin näitä lapsenlapsia, näiden olessa pieniä aika paljon myös silloin kun
vanhemmat tekivät joitakin lomamatkoja- pitempiäkin aikoja. Lasten vanhempien elämä on mennyt raiteiltaan ja molemmilla on nykyään rikostaustaa. Olen työssäkäyvä tavallinen mummeli, joka vietän ihan tavallista elämää - en tiedä, miten jaksan elää tämän asian kanssa. Minun on niin ikävä.
En saa olla yhteydessä lapsenlapsiini
28
2863
Vastaukset
- mammuskis
Mutta jos heillä on lastensuojelullisia vaikeuksia etkö voisi olla yhteydessä heidän lastensuojeluun ja kerro että haluat olla lasten kanssa tekemisissä?
Itse asuin isovanhemmillani kun äitini oli narkomaani.
Nyt jo pitkällä aikuis iässä ja lapsia joilta en ikinä riistäisi oikeutta isovanhempiin!
Todella pikkusieluista ja ilkeää!
VOIMIA!- Neuroosi?
Vihaa löytyy joka lähtöön.
Netissä löytyy hauilla useita eri keskusteluita.
vihaan anoppia
vihaan appea
vihaan miniää
vihaan vävyä
vihaan miestäni
vihaan vaimoani
vihaan lastelapsia
Tämä löytyi haulla > vihaan isovanhempia - zuruisa
Neuroosi? kirjoitti:
Vihaa löytyy joka lähtöön.
Netissä löytyy hauilla useita eri keskusteluita.
vihaan anoppia
vihaan appea
vihaan miniää
vihaan vävyä
vihaan miestäni
vihaan vaimoani
vihaan lastelapsia
Tämä löytyi haulla > vihaan isovanhempiaToivon, että joskus kun lapsenlapseni aikuistuvat saan nähdä heitä ja pitää heihin yhteyttä. Minusta tuntuu vain, että tämä on lapsenlapsilleni vaikea tilanne.
Suren lastenlasteni puolesta, koska mielestäni suhteemme on ollut hyvä ja rakastava ja rikastuttatanut niin heidän kuin minunkin elämääni. Pelkään heidän myös luulevan, että olen hylännyt heidät. Ajattelen, että he ovat siitä murheissaan ja tämä asia painaa mieltäni kovasti.
Lastensuojeluviranomaiset ovat vaitiolovelvollisa, eikä minulla ole oikeutta saada mitään tietoja sieltä lapsenlapsistani.
Olen kyllä ilmoittanu lastensuojeluviranomaisille, että jos lapsenlapseni huostaanotetaan, olen halukas tapaamaan heitä. Juridisesti minulla ei ole oikeutta mitenkään lapsenlapsiini.
- lapasetx
Hyvä että on isovanhempia jotka oikeasti haluavat auttaa lapsenlapsiaan.
Nimittäin on niitäkin isovanhempia, jotka ilkeilevät lapsenlapsilleen, suosivat jotain toista lastenlasta yli toisten, tapaavat mielivaltaisesti tai ei lainkaan, tai sitten vain määräilevät kaikkea.
Jos olet jo ilmoittanut halusi tavata lapsenlapsiasi, voit vain odottaa.
Toivottavasti heidän tilanne muuttuu. Kyllä muutkin ihmiset huomaavat, jos lapsilla on hätä (päiväkoti/koulu/naapurit). - ....................
En oikein ottanut selkoa kaikesta aloituksessasi....Miksi he sinua syyttävät huostaanotto asiassa? Oletko tehnyt heistä ilmoituksia?
- zuruisa
Olivat jo lastensuojelun tarkkailussa ennen tätä tapahtumaa, jolloin lastensuojelu kävi heillä. En todellakaan päässyt heille siivoamaan kun olen itse työssä, eikä minulla ole autoa ja asuvat vielä syrjässä, että jos menee linja-autolla sen jälkeen täytyy ottaa taksi. Nyt sitten vanhemmalle lapselle on sanottu, että kaikki on minun syytäni, kun en ole auttanut ja lapset eivät saa enää pitää minuun yhteyttä, enkä minä heihin. Miehenikään ei raskaan työnsä takia jaksanut lähteä, kun on jo lähes eläkeikäinen. Yhteen aikaan haimme lapset aina meille joka toinen viikonloppu ja veimme takaisin autollamme. Matkaa on lähemmäs sata kilometriä ja minulla ei ole ajokorttia ja mieheni on väsynyt sairastettuaan infarktin. Olen paljon ollut yhteydessä lapsiin puhelimitse - nyt kaikki yhteydenpito on kielletty. Olen laittanut edelleen kirjeitä silloin tällöin lapsille, mutta en tiedä saavatko he ne. Kirjoittelen ihan tavallisista asioista, en lainkaan heidän vanhemmistaan tai riidoista. Miniäni soitti minulle, että "lapset huostaanotetaan ja syy on minun ja vanhin lapsi tietää sen". Rakastan lapsenlapsiani. Olen ollut kaksi kertaa yhteydessä lastensuojeluun ja kertonut, että jos lapset huostaanotetaan tai on jo huostaanotettu, olen halukas pitämään heihin yhteyttä. Lastensuojelu on vaitiolovelvollinen. Olen hyvin vähän ollut yhteydessä lastenlasten vanhempiin muutoin, kuin hakemalla lapsenlapsiani kylään vaikka olisin kyllä itse halunnut, että suhteemme olisivat olleet läheisemmät. Olen todella surullinen kaikesta tapahtuneesta.
- vm-49
Otappas vaan yhteyttä sinne sossulaan, koska vuoden alusta tuli voimaan laki, mikä velvoittaa kartoittamaan kaikki lasten sukulaiset, kummit ja mummit, jotka voisivat lapset ottaa, ennen kuin heidät sijoitetaan vieraaseen paikkaan.
Olin itse sij.äiti viidelle sijoitetulle eikä koskaan tullut eteen sellaista, etteikö sossu olisi kertonut lasten tilanteesta isovanhemmille. Päinvastoin heitä kannustettiin yhteydenpitoon, mikä ei kuitenkaan kovin kiitettävästi totoutunut. Ei ne voi, eikä saa tuossa tilanteessa vedota mihinkään vaitiolovelvollisuuteen.
Siinä varmaan olet oikeassa, että lapset saattavat luulla, että olet heidät hylännyt ja kokevat, ettei kukaan omista sukulaisista heistä välitä. Näin oli ainakin meillä. Lapset olivat aika katkeria. Odottivat niin kovin yhteydenpitoa omiensa puolelta ja ihmettelivät sitäkin, että kun aivan vieraat, kuten me sij.vanhemmat ja meidän sukulaisemmekin heistä välittivät, nin miksi ei omat. Jos olisin sinä, minua ei pitelisi mikään selvittämästä lasten tilannetta ja ottamasta heihin yhteyttä. Sinulla on oikeus ja tavallaan velvollisuuskin siihen. Älä anna lasten luulla ettet välitä. - Anonyymi
vm-49 kirjoitti:
Otappas vaan yhteyttä sinne sossulaan, koska vuoden alusta tuli voimaan laki, mikä velvoittaa kartoittamaan kaikki lasten sukulaiset, kummit ja mummit, jotka voisivat lapset ottaa, ennen kuin heidät sijoitetaan vieraaseen paikkaan.
Olin itse sij.äiti viidelle sijoitetulle eikä koskaan tullut eteen sellaista, etteikö sossu olisi kertonut lasten tilanteesta isovanhemmille. Päinvastoin heitä kannustettiin yhteydenpitoon, mikä ei kuitenkaan kovin kiitettävästi totoutunut. Ei ne voi, eikä saa tuossa tilanteessa vedota mihinkään vaitiolovelvollisuuteen.
Siinä varmaan olet oikeassa, että lapset saattavat luulla, että olet heidät hylännyt ja kokevat, ettei kukaan omista sukulaisista heistä välitä. Näin oli ainakin meillä. Lapset olivat aika katkeria. Odottivat niin kovin yhteydenpitoa omiensa puolelta ja ihmettelivät sitäkin, että kun aivan vieraat, kuten me sij.vanhemmat ja meidän sukulaisemmekin heistä välittivät, nin miksi ei omat. Jos olisin sinä, minua ei pitelisi mikään selvittämästä lasten tilannetta ja ottamasta heihin yhteyttä. Sinulla on oikeus ja tavallaan velvollisuuskin siihen. Älä anna lasten luulla ettet välitä.Olen samassa tilanteessa aloittajan kanssa. Kuulin tyttäreni ex-mieheltä , että lapset on sijoitettu ja halusin käydä heitä katsomassa perhekodissa. Tämä ei onnistu, koska toinen huoltaja eli tyttäreni ei siihen suostu.
- zuruisa
Mikään ei ole muuttunut. En edelleenkään saa olla yhteydessä lapsenlapsiini. Sydän on raskas ja kaipaus kova.
- surullista
Kirjoituksesi oli hieman itsekästä. SINULLA on ikävä.
Miksi muuten SINUN olisi pitänyt auttaa lapsiasi heidän kotinsa kotitöissä? Järjetöntä!
Jos lastenlasten vanhemmilla on rikostaustaa, on lasten etu, että huostaanoton yhteydessä myös välit sukulaisiin katkaistaan. Epäonneksesi et onnistunut kasvattamaan omasta lapsestasi kunnon kansalaista, joten isovanhemmuus lakkaa olemasta subjektiivinen oikeus. Virheitä, joita teit lastesi kanssa, ei voi enää korjata lastenlasten kanssa. Tilaisuus meni jo.- Zuruisa
Voi olla, että olet oikeassa. Olen paljon miettinyt mitä virheitä olen tehnyt. Olin yksinhuoltaja ja ehkä minulla ei ollut tarpeeksi voimia huolehtia lapsistani. Lasten isä ei tahtonut tavata lapsia vaikka olisin niin halunnut ja poikani kaipasi isäänsä. Olen kai itsekäs, kun sanon olevani ikävissäni, mutta se on totta ja pelkään lastenlastenkin ikävöivän minua. Toisilla lapsillani ei ole ollut samanlaisia vaikeuksia kuin tällä yhdellä. Mieheni jätti minut kun nuorin lapsemme oli yksi vuotias ja vei kaikki huonekalutkin mukanaan. Minulle ei jäänyt mitään ja olin vaikeassa tilanteessa, opiskelut kesken. Olin myös aika nuori kaksikymmentäneljä vuotias tuolloin. Lisäksi nuorin lapseni sairaustui vakavasti - mutta toipui kuin ihmeen kaupalla. Olisin niin halunnut toimia kaikessa oikein. Olen todella epätoivoinen.
- yx vaan
Zuruisa kirjoitti:
Voi olla, että olet oikeassa. Olen paljon miettinyt mitä virheitä olen tehnyt. Olin yksinhuoltaja ja ehkä minulla ei ollut tarpeeksi voimia huolehtia lapsistani. Lasten isä ei tahtonut tavata lapsia vaikka olisin niin halunnut ja poikani kaipasi isäänsä. Olen kai itsekäs, kun sanon olevani ikävissäni, mutta se on totta ja pelkään lastenlastenkin ikävöivän minua. Toisilla lapsillani ei ole ollut samanlaisia vaikeuksia kuin tällä yhdellä. Mieheni jätti minut kun nuorin lapsemme oli yksi vuotias ja vei kaikki huonekalutkin mukanaan. Minulle ei jäänyt mitään ja olin vaikeassa tilanteessa, opiskelut kesken. Olin myös aika nuori kaksikymmentäneljä vuotias tuolloin. Lisäksi nuorin lapseni sairaustui vakavasti - mutta toipui kuin ihmeen kaupalla. Olisin niin halunnut toimia kaikessa oikein. Olen todella epätoivoinen.
Kuule, älä ainakaan välitä tuosta viestistä, jossa sinua moititaan lastesi kasvattamisesta!
Aika tunnotonta tekstiä, sanon minä.
Ymmärrän hyvin epätoivosi - tilanteeni ei ole sama kuin sinulla, mutta aikanaan pelkäsin kovasti, että menetän lapsenlapseni lapseni avioeron myötä, lapset kun eivät asu edes Suomessa.
Olen saanut tavata heitä ja he ovat olleet luonamme pari kertaa vuodessa. Haen heidät - lapseni tuli aikanaan potkaistuksi pellolle koko liitosta ja siksi hänen suhtautumisensa on nuivaa entiseen puolisoonsa. Se kaikki on hyvin kipeää ja surullista ja näen, että lapset eivät millään omaksu meidän kieltämme näin pienillä tapaamisilla. Siksi yhteydetkin ovat mitä ovat.
Lasten vanhemmalla on uusi perhe jo enkä haluaisi siinäkään sählätä - pidän puolisosta, haluaisin kaikille hyvää ja yritän olla puhumatta mitään pahaa kenestäkään. Se ottaa joskus voimille - olen aivan uupunut vierailtuamme lasten luona, vaikka olemmekin todella voineet kerran vuodessa sielläkin käydä. Ex-puoliso ymmärrettävästi kyllä moittii lastamme laiminlyönneistä - eiväthän lapset näe vanhempaansa paljonkaan.
On tosi kipeää ajatella, että oma lapsi voi jättää lapsensa, vaikka asuminen vieraassa maassa olisikin ollut hänelle mahdotonta. Miten kaikki voikin mennä niin hankalaksi ajattelemattomuuden ja liian nuorena hätäisesti solmittujen suhteiden takia! Miten minäkin syytän itseäni kaikesta - miksi en estänyt, miksi en sanonut, miksi en toiminut, miksi, miksi miksi...?
Perheessä voivat lapset olla tuiki erilaisia ja vaikka toinen olisi mitä tunnollisin voi toinen käyttäytyä käsittämättömällä tavalla. Mutta kuinka paljon meneekään nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin!
Voimia sinulla! Olet ajatuksissani! Nyt ei ole aikaa enempään - tuli yksi pikkuinen hoidettavaksi. Kurkistelen näitä sivuja vielä! VOIMIA! - Wonkki2
Siis yak! Kuinka hemmetin hieno ihminen sinä olet? Katso peiliin.
- zuruisa
Kiitos sanoistasi kirjoittaja yx vaan. Voimia myös Sinulle!
- läheltä nähnyt
On joidenkin niin pirun helppo sanoa että ollaan kasvatettu lapset väärin. Yksin minäkin olen lapset vienyt eteenpäin, yksi on hieman ongelmallinen, muut ihan OK. En silti koe, että olisin heitä väärin kasvattanut, ihmiset vaan syntyvät jo oma luonne sisällään, eikä tiettyjä ominaisuuksia millään kasvatuksella muuteta.
Eräs ystävättäreni, eläkkeellä oleva kolmen lapsen mummi, on todella kokenut karvaasti elämän pimeimmän puolen. Yksinhuoltajana hän vei kaksi lastaan elämään, osti asunnon rankkaa perushoitajan ylityötä tekemällä. Poika sairastui mielenterveydellisesti ja päätti elämänsä kaksikymppisenä. Ystävättäreni menetti asuntonsa luottamalla vääriin ihmisiin takaamalla heidän lainansa. Tytär avioitui ja sai kolme ihanaa lasta, mies alkoholisoitui ja on mitä ilmeisemmin häriintynyt, tuli ero. Tytär menehtyi aivoverenvuotoon alle kolmekymppisenä, pienin lapsi vielä sylivauva.
Ystävättäreni alkoholisoitui, eikä mikään ihme, ei jaksanut tätä julmaa todellisuutta, suotakoon se pullosta tullut helpotus hänelle. Pienet lapset tietenkin huostaanotettiin, isänsä vastustuksesta huolimatta. Heidät onneksi sijoitettiin samaan sijaisperheeseen, joka on osoittautunut todella ihanaksi paikaksi. Siellä lapsia rakastetaan ja kunnioitetaan ja heistä on kasvamassa lahjakaita nuoria, pieninkin aloittaa koulun syksyllä.
Ystävättäreni avioitui noin 15 vuotta sitten mukavan miehen kanssa ja he ovat yhdessä isovanhempia näille pienille. Alkoholismistaan huolimatta he saavat tavata lapsukaisia melko usein, tietenkin aina selvin päin ja siihen he pystyvät ilomielin. Lapset tulevat mummilaan juhlapäivinä ja viikonlopun viettoon yhdeksi päiväksi, jolloin sijaisvanhemmat tuovat heidät ja hakevat sovitusti pois. Joulut sujuvat joko sijaiskodissa tai mummilassa sovittujen pelisääntöjen mukaan. Muutenkin nämä isovanhemmat vierailevat sijaiskodissa maaseudulla melko usein.
Ei se huostaanotto aina merkitse eroa lapsenlapsista, nämäkin pikkuiset soittelevat monta kertaa viikossa ja on tärkeää kertoa mummille tapahtumista ja koulusta ja harrastuksista. He ovat todella rakkaita toisilleen, olen onnellinen heidän puolestaan.
Sossutädeissäkin on niin monenlaista porukkaa, jotka voivat vaikeuttaa lasten yhteydenpitoa sukulaisiinsa ja sijaiskodilla on suuri merkitys tapaamisten onnistumisessa. Ei se alkoholisti ole aina huono isovanhempi, nämä lapset ainakin rakastavat ehdoitta näitä vanhuksia.
- zuruisa
Onpa ystävättärelläsi todella ollut raskas elämä nim. läheltä nähnyt. Kiitos, että kerroit hänen tarinansa. Sain taas hiukan perspektiiviä omaani. Ehkei minun asiani ole kuitenkaan niin huonosi kun olen ajatellut.
- So much!
Olen myös yksi niistä mummeista, joka on saanut kokea lastensuojelun ennakkoluuloista suhtautumista isovanhempiin. Hoidin lapsenlapseni säännöllisesti ja lähes aina, silloin kun tarvittiin lastenhoitoapua. Kun sitten lasta huostaanotettiin, niin minun apuni ei enää kelvannutkaan, vaan haluttiin, etten sotkeentuisi asiaan lainkaan. Minun olisi pitänyt pysyä asioiden ulkopuolella. Lastensuojeluihmiset katsoivat, etten kuulu perheeseen!
Isovanhempien merkitys lapsenlapsen elämässä on lapselle kullan kallis. Sitä ei pysty muuttamaan lastensuojelu eikä vanhemmatkaan.
Syyllisyyttä ei kannata pohtia, jokainen on tehnyt parhaansa. Aina emme voi etukäteen tietää miten olisi pitänyt toimia.
On myös hyväksyttävä asioita joita ei voi muuttaa vaikka se nyt tuntuu ylivoimaiselta hyväksyä. Lapsenlapset tulevat aikuisena muistaa, että heillä on ollut rakastava ja hyvä isoäiti huolimatta siitä mitä muut ajattelevat!
Voimia kaikille isovanhemmille, jotka jaksavat taistella lastenlastensa puolesta!- ?
Merkillistä, miten erilaisia tarinoita voi ylipäätään olla! Tarkoitan nyt lastensuojelua ja sen tekemiä ratkaisuja.
Eräässä perheessä poika avioitui ulkomaalaisen kanssa, tuli ongelmia, oli kaksi lasta, mies teki itsemurhan...Äiti lapsineen katosi isovanhemmilta kokonaan. Vaikka lastensuojelu olikin ollut mukana lasten elämässä, ei sieltä otettu mitään yhteyttä isovanhempiin.
En muista miten isovanhemmat saivat usean vuoden kuluttua yhteyden perheeseen, äitiin ja lapsiin, jotka voivat todella huonosti. Lapsilla oli monenlaisia ongelmia.
Yhteyden löydyttyä isovanhemmat saivat lapset luokseen eli heidät sijoitettiin parhaaseen mahdolliseen paikkaan! Perheessä isoisäkin jäi kotiin mummon tueksi hoitamaan lapsia ja huolehtimaan heistä - he tarvitsevatkin erityishuolenpitoa.
Nyt alkavat asiat olla kohdallaan ja elämä sujuu normaalista. Lasten äidillä ei ole ollut oikeutta tavata lapsiaan pitkään aikaan, koska lasten elämä piti saada raiteilleen.
Olen kuullut toisaaltakin, että lapset mieluiten annetaan nykyään sukulaisille, koska sehän on tosiaankin järkevintä: on kai sellaisiakin tilanteita, ettei se mitenkään ole tarkoituksenmukaista.
Olen miettinyt näitä juttuja kuullessani ja niistä luettuani sitä, miten paljon merkitsee eri paikkakuntien sosiaalipuolen työntekijöiden ammattitaito? SIellä taitaa olla hyvin paljon henkilökuntaa, jolla oikeaa koulutusta ei ole. Vai onko kysymys asenteista? En tiedä. Kovin erilaisia suhtautumis- ja toimintatapoja tuntuu kuitenkin olevan.
Nimimerkki zuruisa, oletko ottanut selvää näistä kiemuroista? Vai onko sinut vain tylysti lempattu ulos kaikesta?
Samoin So much, tuntuu kummaliselta kaikki tyynni.
En tiedä! Olisiko lasten elämässä sitten kaikki NIIN rempallaan, että katsovat parhaaksi eristää koko suvusta? Sekin tuntuu kummalta. Kannattaa varmaan kysellä kuitenkin vielä, kuten tuossa tuntemassani perheessä tehtiin. Ilman heidän aloitteellisuuttaan olisivat lapset ties missä tänään. - yx vaan
? kirjoitti:
Merkillistä, miten erilaisia tarinoita voi ylipäätään olla! Tarkoitan nyt lastensuojelua ja sen tekemiä ratkaisuja.
Eräässä perheessä poika avioitui ulkomaalaisen kanssa, tuli ongelmia, oli kaksi lasta, mies teki itsemurhan...Äiti lapsineen katosi isovanhemmilta kokonaan. Vaikka lastensuojelu olikin ollut mukana lasten elämässä, ei sieltä otettu mitään yhteyttä isovanhempiin.
En muista miten isovanhemmat saivat usean vuoden kuluttua yhteyden perheeseen, äitiin ja lapsiin, jotka voivat todella huonosti. Lapsilla oli monenlaisia ongelmia.
Yhteyden löydyttyä isovanhemmat saivat lapset luokseen eli heidät sijoitettiin parhaaseen mahdolliseen paikkaan! Perheessä isoisäkin jäi kotiin mummon tueksi hoitamaan lapsia ja huolehtimaan heistä - he tarvitsevatkin erityishuolenpitoa.
Nyt alkavat asiat olla kohdallaan ja elämä sujuu normaalista. Lasten äidillä ei ole ollut oikeutta tavata lapsiaan pitkään aikaan, koska lasten elämä piti saada raiteilleen.
Olen kuullut toisaaltakin, että lapset mieluiten annetaan nykyään sukulaisille, koska sehän on tosiaankin järkevintä: on kai sellaisiakin tilanteita, ettei se mitenkään ole tarkoituksenmukaista.
Olen miettinyt näitä juttuja kuullessani ja niistä luettuani sitä, miten paljon merkitsee eri paikkakuntien sosiaalipuolen työntekijöiden ammattitaito? SIellä taitaa olla hyvin paljon henkilökuntaa, jolla oikeaa koulutusta ei ole. Vai onko kysymys asenteista? En tiedä. Kovin erilaisia suhtautumis- ja toimintatapoja tuntuu kuitenkin olevan.
Nimimerkki zuruisa, oletko ottanut selvää näistä kiemuroista? Vai onko sinut vain tylysti lempattu ulos kaikesta?
Samoin So much, tuntuu kummaliselta kaikki tyynni.
En tiedä! Olisiko lasten elämässä sitten kaikki NIIN rempallaan, että katsovat parhaaksi eristää koko suvusta? Sekin tuntuu kummalta. Kannattaa varmaan kysellä kuitenkin vielä, kuten tuossa tuntemassani perheessä tehtiin. Ilman heidän aloitteellisuuttaan olisivat lapset ties missä tänään.Pieni lisäys edelliseen, jossa nimimerkki on "?", oon siis se yx vaan, joka kirjoitti aiemmin jo palstalle! Oon käyttänyt molempia nimimerkkejä, siitä tämä erilaisuus, enkä muistanut, missä olen käyttänyt mitäkin.
Hyvää päivänjatkoa :) !
- Ihmettelijä-86
Hyvin surullisia kertomuksia ja kovasti ihmettelen lastenlasten eristämistä isovanhemmistaan. Kyllä lapsenlapsilla tulisi olla oikeus ylläpitää yhteyksiä isovanhempiinsa vaikka se välissä oleva vanhempi/lapsi (tai etenkään hänen uusi kumppaninsa) ei tästä pitäisikään.
Vielä enemmän ihmettelen että viranomaiset lähtevät sellaiseen mukaan isovanhempien väheksyntään. Ongelmantaustalla lienee se että osa virkamiehistä on patalaiskoja ja osa taas johdettavissa harhaan. Joskin tuo saattaa vielä muuttuakin, suomalaisen oikeusjärjestelmän yläpuolella toimiva Eurooppaoikeus on kyllä antanut kylmää kyytiä suomalaisten viranomaisten näkemykselle jonka mukaan isovanhemmat muka eivät olisi ydinperhettä. Keski- ja Etelä-Euroopan väkirikkaissa maissa kun on asiasta hieman eri käsitys ja kyllä se on pikemminkin pieni Suomi joka sopeutuu muun Euroopan oikeusjärjestelmään kuin toisinpäin.- näinonnnn
Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin minkäänlaista laillista oikeutta :(
- tekoäiti
Minun kaikki lapseni ovat katkaisseet välinsä minuun enkä saa olla tekemisissä heidän enkä lapsenlapsienkaan kanssa. Kukaan ei tarvitse yksinasuvaa, köyhää ja katkeraa muoria.
Haistakaa- koko maailma- suuri pläjäys! - Wonkki
Voit mennä oman paikkakuntasi sosiaalivirastoon kertomaan tarinasi, he voivat kysellä asiasta ja helpottaa huoltasi.
- vm-49
Olis kiva tietää kenelle kommentoit.
- se.siit.
sanotaan ettei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia lastenlapsiin mutta kappas vaan toisinaan itketään kun ne ei auta.Tarpeen tullen hyviä muuten saavat olla omissaan.
- Äitinsä hylkäämä
Itselläni on äiti joka ei halua lapsenlapsiaan pitää. Ei ole taas koko kesänä lapsenlapsiaan halunnut pitää, vaikka oli täydet lomat. On vaan niin kiintynyt koiraansa, että ei lastenlasten hoito ja tapaaminen kiinnosta. Ei muuta tee kuin häärää koiransa ympärillä ja keksii koiralle uusia vaivoja ja sitten kiikuttaa sitä n. kerran viikossa eläinlääkärille. Päivittäin soittelee ja ei muusta puhu kuin koirastaan, eikä kysele lastenlasten kuulumisia. Onneksi olen oppinut, että en enää vastaa hänen puheluihinsa.
Toisaalta on parempi, ettei minun lapsiani hoidakkaan, sillä itse olin lapsena pahasti heitteillejätetty. Sain tulla ja mennä oman mieleni mukaan. Ei kotiintuloaikoja, ruoka-aikoja jne. Elämä oli epävakaata ja kotona aina kauhea huuto ja tappelu. Lisäksi hän repi hiuksista niin, ettei jalatkaan koskeneet lattiaan kun hän tuljutti ja kun nuorena oirehdin hän pyysi lastensuojelua laittamaan minut nuorisokotiin ja otti parttyyrin roolin, kun hänellä on niin raskasta, kun tyttö on tuollainen... ja soitteli kaikki tuttavansa läpi ja parkui kuinka vaikeaa hänellä on.- Kauheaa
Kauhealta tuo kuulostaa. Äitisi taitaa olla nasistinen ihminen, joka on kyvytön kiintymään omaan lapseensa. Koirakin taitaa olla hänelle vain huomion hakua varten, jos siitä päivittäin soittelee ja ilmoittelee. Ilmiselvä marttyyriäiti/ -mummo! Jokainen normaali äiti taistelee lapsestaan eikä varsinkaan itse pyydä mitään nuorisokotipaikkaa!
- Ei riskeerata
Juuri tuon kirjoittamasi viimeisen kappaleen vuoksi lastensuojelu katkaisee välit huostaanotettujen lasten isovanhempiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664623Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251784
- 121518
- 281448
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51308- 101227
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014