Itse olen onnellisesti naimisissa Thaimaalaisen naisen kanssa nyt lähes 3 vuotta. Ikäero on 30 vuotta ja meillä se on joskus vitsailun aihe mutta ei ongelma. Tulemme erittäin hyvä toimeen vaikka olemme lähes koko ajan yhdessä. Vaimo ei ole myöskään mitään ”jalkavaimo” – osa miehistä näyttää hankkivan Thaimaasta jonkinlainen orja, joka palvele sitten ”herransa” täällä Suomessa.
- Olemme tutustuneet Internetin kautta. Siellä oli myös ensimmäiset kontaktit muiden Thai-tyttöjen kanssa, joilla oli osaksi yllä mainitut huonot ominaisuudet. Lisäksi olen lukenut niitä juttuja jo silloin. Olen lähtenyt (ensimmäisen kerran elämässäni) Thaimaahan jo vähän ennakkoluulojen varustamana. Bangkokista lentokentältä sitten suoraan hotelliin ja sieltä tulevan vaimon työpaikalle – ensimmäinen tapaaminen lounastauon aikana. Siinä olikin ensimmäinen hyvä asia: näin että hän on todella töissä (isossa ostokeskuksessa) eikä missään ”hämärähommissa”. Kahden viikon jälkeen lensin takaisin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta jäi valtava kaipuu, toisaalta olin vähän järkyttänyt juuri näistä raha-asioista ja Thaimaalaisten suhtautuminen siihen. Pelkäsin, että sitä tulee vaikea ongelma ja päätin tehdä asialle jotain. Kirjoitin asia paperille – länsimaalaisten näkemys raha- ja rakkausasioista, siinä oli miettimistä viikkokaupalla, mitä ja miten kirjoitan. Paperin otin mukaan, kun lähdin Thaimaahan uudestaan alle 3 kk ensimmäisestä käynnistä, samoin ostin Bangkokissa kirja ”Thailand Fever”, joka on ihan hyvä luettava mutta joka ei käy näitä asioita syvällisemmin läpi. Tässä yhteydessä on sanottava, että on äärimmäisen tärkeä, että yhteinen kieli löytyy ja molemmilla on riittävät kielitaidot.
Thaimaassa jäin lähes puolitoista vuotta, asuimme koko ajan yhdessä (aluksi vanhemmilta salassa, sen verran vanhanaikainen Thaimaa on). Menimme naimisiin vuoden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta. Perhe ja suku tulivat tutuksi ja samoin tämä todella järkyttävä materialismi. Aluksi oli sen takia kova epäluulo koko suku kohtaan, mutta nyt asia on normalisoitunut. Itse asiassa ei ole pahaa sanottava keneltäkään, joka tuli tutuksi. Appivanhemmat ja kaikki suvun jäsenet ovat oikeastaan ihan mukavia ja tunne myös paljon vaimon entisiä työkavereita ja pomoja – kaikki todella mukavia ihmisiä. Ennen joskus tuntui, että olen ”farangina” aina maksajana – esim. ravintolassa, nykyään sekin ei enää pidä paikkaansa. Sen verran kauan olen ollut Thaimaassa ollut, että silti en luota kehenkään ”tuntemattomaan”, en tekisi esimerkiksi ikinä bisnestä jonkun kanssa, jota en läpikotaisin tunne. Tämä on ehkä vähän ylimielistä sanoa, mutta mielestäni Thaimaalaisten on ansaittava siinä asiassa meidän länsimaalaisten luottamusta.
Lyhyesti sanottuna voi asioita hoitaa tavalla, joka molemmat tyydyttää. On PUHUTTAVA asiasta ja annettava ymmärtää, ettei koko ajan ja kaikki voi kustantaa. Rakkaalle on joskus sanottava EI. Se on lisäksi hyvä testi – jos suhde kestää silti, ovat onnistumisen mahdollisuudet paljon suuremmat.
- Olemme tutustuneet Internetin kautta. Siellä oli myös ensimmäiset kontaktit muiden Thai-tyttöjen kanssa, joilla oli osaksi yllä mainitut huonot ominaisuudet. Lisäksi olen lukenut niitä juttuja jo silloin. Olen lähtenyt (ensimmäisen kerran elämässäni) Thaimaahan jo vähän ennakkoluulojen varustamana. Bangkokista lentokentältä sitten suoraan hotelliin ja sieltä tulevan vaimon työpaikalle – ensimmäinen tapaaminen lounastauon aikana. Siinä olikin ensimmäinen hyvä asia: näin että hän on todella töissä (isossa ostokeskuksessa) eikä missään ”hämärähommissa”. Kahden viikon jälkeen lensin takaisin ristiriitaisin tuntein. Toisaalta jäi valtava kaipuu, toisaalta olin vähän järkyttänyt juuri näistä raha-asioista ja Thaimaalaisten suhtautuminen siihen. Pelkäsin, että sitä tulee vaikea ongelma ja päätin tehdä asialle jotain. Kirjoitin asia paperille – länsimaalaisten näkemys raha- ja rakkausasioista, siinä oli miettimistä viikkokaupalla, mitä ja miten kirjoitan. Paperin otin mukaan, kun lähdin Thaimaahan uudestaan alle 3 kk ensimmäisestä käynnistä, samoin ostin Bangkokissa kirja ”Thailand Fever”, joka on ihan hyvä luettava mutta joka ei käy näitä asioita syvällisemmin läpi. Tässä yhteydessä on sanottava, että on äärimmäisen tärkeä, että yhteinen kieli löytyy ja molemmilla on riittävät kielitaidot.
Thaimaassa jäin lähes puolitoista vuotta, asuimme koko ajan yhdessä (aluksi vanhemmilta salassa, sen verran vanhanaikainen Thaimaa on). Menimme naimisiin vuoden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta. Perhe ja suku tulivat tutuksi ja samoin tämä todella järkyttävä materialismi. Aluksi oli sen takia kova epäluulo koko suku kohtaan, mutta nyt asia on normalisoitunut. Itse asiassa ei ole pahaa sanottava keneltäkään, joka tuli tutuksi. Appivanhemmat ja kaikki suvun jäsenet ovat oikeastaan ihan mukavia ja tunne myös paljon vaimon entisiä työkavereita ja pomoja – kaikki todella mukavia ihmisiä. Ennen joskus tuntui, että olen ”farangina” aina maksajana – esim. ravintolassa, nykyään sekin ei enää pidä paikkaansa. Sen verran kauan olen ollut Thaimaassa ollut, että silti en luota kehenkään ”tuntemattomaan”, en tekisi esimerkiksi ikinä bisnestä jonkun kanssa, jota en läpikotaisin tunne. Tämä on ehkä vähän ylimielistä sanoa, mutta mielestäni Thaimaalaisten on ansaittava siinä asiassa meidän länsimaalaisten luottamusta.
Lyhyesti sanottuna voi asioita hoitaa tavalla, joka molemmat tyydyttää. On PUHUTTAVA asiasta ja annettava ymmärtää, ettei koko ajan ja kaikki voi kustantaa. Rakkaalle on joskus sanottava EI. Se on lisäksi hyvä testi – jos suhde kestää silti, ovat onnistumisen mahdollisuudet paljon suuremmat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ikäero 30 vuotta !!!!!!!!!!!!!!!!!!