Kerron teille ystävästäni joka saa minut huolehtimaan ja murehtimaan. Toisaalta saisin olla iloinen hänen puolestaan, mutta en pysty siihen koska en kykene ymmärtämään.
Ystäväni (kutustaan häntä vaikka miraksi), kertoi minulle tänään että ei tulekkaan kanssani tapahtumaan johon itse alunperin houkutteli minut. Minä aloin odottaa tapahtumaa innolla..Mutta miksi ystäväni ei lähekkään tapahtumaan? Erään pojan takia (häntä voimme kutsua lasseksi). Mira seurusteli lassen kanssa 2vuotta sitten. He olivat onnellinen pari puolenvuoden ajan jonka jälkeen erosivat, mutta pysyivät ystävinä. Puolivuotta sitten mira otti yhteyttä lasseen ja he tapasivat..asiat etenivät ja he päättivät olla taas yhdessä. Tälläkertaa satu ei kauan kestänyt Mira kertoi kuinka vihasi lassea ja tämän temppuja he tappelivat jatkuvasti. Autoin ja neuvoin ystävääni kaiken aikaa parhaani mukaan. Eron jälkeen Miran lääkäri kehotti miraa käymään papakokeessa jossa hänellä huomattiin solumuutoksia. Mira lähetettiin klamydia testiin jossa hänellä todettiin klamydia ja klamydiavirus joka toden näköisesti on aiheuttanut solumuutokset. Itkimme yhdessä koska solumuutokset saattavat tarkoittaa syöpää. (testeissä on käyty mutta tuloksien saanti kestää) Nämä taudit mira sai lasselta. Poika jonka takia mira ei kanssani lähde odotettuun tapahtumaan on Lasse. He aikovat palata takasin yheen. En voi käsittää miksi ystäväni haluaa pojan takaisin, en usko että hän on niin pinnallinen että katsoisi vain lassen ulkonäköä..mutta mitä sitten? Tiedän että lasse pahoittelee kaikkea mitä on saanut aikaan ja vannoo käsi sydämmellä rakastavansa Miraa oikeasti mutta en silti ymmärrä, Lassesta ei ole ollut loppupeleissä muuta kuin harmia. Olemmeko me tosiaan näin riippuvaisia toisesta ihmisestä joka pitää sylissä ja halaa? En tiedä miten suhtautuisin "peppuuni" enää (itse olen siis paita) Mitä sanon miralle kun hän ensikerralla tulee itkien luokseni? "mähän sanoin!" ? Vai oletanko että kolmas kerta toden sanoo? Toki olen miettinyt olenko itse vain kateellinen miralle koska en itse seurustele..Tiedän kyllä tunteen, että haluaa jonkun vain olevan vieressä vain itseän varten ja kaipaan sitä joskus (etenkin näin helluntaina :D ) Kaikesta huolimatta en näe että voisin itse palata jonkun entisen poikaystäväni luokse joka on saanut minut itkemään "pahasta olosta". Uskon toki että ihminen voi muuttua mutta miksi ottaa riski kolmannen kerran?
Ystäväni (kutustaan häntä vaikka miraksi), kertoi minulle tänään että ei tulekkaan kanssani tapahtumaan johon itse alunperin houkutteli minut. Minä aloin odottaa tapahtumaa innolla..Mutta miksi ystäväni ei lähekkään tapahtumaan? Erään pojan takia (häntä voimme kutsua lasseksi). Mira seurusteli lassen kanssa 2vuotta sitten. He olivat onnellinen pari puolenvuoden ajan jonka jälkeen erosivat, mutta pysyivät ystävinä. Puolivuotta sitten mira otti yhteyttä lasseen ja he tapasivat..asiat etenivät ja he päättivät olla taas yhdessä. Tälläkertaa satu ei kauan kestänyt Mira kertoi kuinka vihasi lassea ja tämän temppuja he tappelivat jatkuvasti. Autoin ja neuvoin ystävääni kaiken aikaa parhaani mukaan. Eron jälkeen Miran lääkäri kehotti miraa käymään papakokeessa jossa hänellä huomattiin solumuutoksia. Mira lähetettiin klamydia testiin jossa hänellä todettiin klamydia ja klamydiavirus joka toden näköisesti on aiheuttanut solumuutokset. Itkimme yhdessä koska solumuutokset saattavat tarkoittaa syöpää. (testeissä on käyty mutta tuloksien saanti kestää) Nämä taudit mira sai lasselta. Poika jonka takia mira ei kanssani lähde odotettuun tapahtumaan on Lasse. He aikovat palata takasin yheen. En voi käsittää miksi ystäväni haluaa pojan takaisin, en usko että hän on niin pinnallinen että katsoisi vain lassen ulkonäköä..mutta mitä sitten? Tiedän että lasse pahoittelee kaikkea mitä on saanut aikaan ja vannoo käsi sydämmellä rakastavansa Miraa oikeasti mutta en silti ymmärrä, Lassesta ei ole ollut loppupeleissä muuta kuin harmia. Olemmeko me tosiaan näin riippuvaisia toisesta ihmisestä joka pitää sylissä ja halaa? En tiedä miten suhtautuisin "peppuuni" enää (itse olen siis paita) Mitä sanon miralle kun hän ensikerralla tulee itkien luokseni? "mähän sanoin!" ? Vai oletanko että kolmas kerta toden sanoo? Toki olen miettinyt olenko itse vain kateellinen miralle koska en itse seurustele..Tiedän kyllä tunteen, että haluaa jonkun vain olevan vieressä vain itseän varten ja kaipaan sitä joskus (etenkin näin helluntaina :D ) Kaikesta huolimatta en näe että voisin itse palata jonkun entisen poikaystäväni luokse joka on saanut minut itkemään "pahasta olosta". Uskon toki että ihminen voi muuttua mutta miksi ottaa riski kolmannen kerran?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut saman pojan kanssa yhdessä neljä kertaa ja kaikki on ollut yhtä tyhjän kanssa. Hän jätti minut joka kerta, mutta palasin hänen kanssaan yhteen aina. Hän vannoi rakastavansa minua ja lässynlässyn. Olin kuulema niin kaunis ja häntä kadutti se, että oli jättänyt minut.
Se tuntui niin hyvältä ja kohotti itsetuntoa kun joku kehui sinua. Loppujen lopuksi se oli yhtä paskaa kaikki! En ikinä menisi enää kyseisen ihmisen kanssa yhteen, vaikka hän rukoilisi polvillaan (olisi kyllä kiva katsoa!).
En tiedä miksi ystäväsi menee kyseisen "Lassen" kanssa yhteen uudestaan ja uudestaan.
Kaipa ihminen kaipaa lämpöä ja toisen ihmisen huolenpitoa..tai jotain. En tiedä, mutta hyvät kesän (tai siis alkukesän) jatkot.
Siis toden näköisesti mira palaa lassen luokse koska tunne että joku välittää ja kehuu yms yms tekee onnelliseksi ja nostaa pilviin.. miten pilvistä voi palauttaa takaisin ystävällisesti ilman, että saa itse paskaa niskaan? ehkä mun pitää tyytyä sanomaan sitten kuukauden päästä "voi, kaatuko se maailma taas?! kuis nyt sillee?!?"
hauskaa kesää ja kaikkea kivaa kaikille!!