Miksi ottaa koira?

Ikävää, että et tunne itseäsi ja koira on saanut kärsiä vuoksesi.

Moni opettaa koiralleen asioita, joista on iloa ja hyötyä, niin koiralle kuin ihmiselle. Ikävää, jos et itse ymmärtänyt tätä, vaan opetit koirallesi itseäsi kiinnostavia asioita.

Koirat eivät hypi, pompi, alista, nykytä, sairastuta, hauku ja tuhoa kotia tai tee muuta valehtelemaasi, jos niiden tarpeista, aktivoinnista, ruokinnasta, terveydestä, uusiin asioihin totuttamisesta, yms huolehtii. Ikävää, ettet tätäkään ymmärtänyt ja ymmärrä.

Muita tyhmyyksiäsi en viitsi edes kommentoida.

Mitä hyötyä ihmiselle on kotikoirasta? Palveluskoirat, metsästyskoirat tai poliisikoirat, niistä on hyötyä. Mitä hyötyä on räksyttävästä kotirakista joka yksin jäädessään kaikesta yrityksestä huolimatta tekee pelkkää pahaa?
Lenkillekkin on kivempi mennä yksin kuin narussa räyhäävän, ihmisten portille paskovan matotykin kanssa. Kaikkea ne syövätkin.

Koirat ovat olleet ihmisten parhaita ystäviä jo ties kuinka kauan ja niinä ne pysyvätkin. Minusta on ainankin mukavempi mennä lenkille koirani kanssa, joka kulkee nätisti vierelläni. On ihanaa tulla raskaan työpäivän jälkeen kotiin, kun rakas ystävä (koira) odottaa iloisena ja piristää. Minulle koira on tärkeä perheenjäsen, jonka kanssa voi jakaa elämän surulliset ja onnelliset tapahtumat, jonka kanssa voi harrastaa eri asioita ja jonka kanssa voi vaan olla. :)

Et ole ilmeisesti kouluttanut koiraasi ollenkaan, kerta koirasi räyhää ja tekee ties mitä.

Ystävä? tässä tulee ihmisen luontainen mielihyvän tuntemus luontokappaleen alistamisesta. ei paras ystävä ole alistettu, kuten koirat. ja koiran aina-iloinen-tervehdys osoittaa vain sen vähäistä aivotoimintaa, se on aina yhtä typerän innostunut ja odottaa uusia käskyjä tehtäväkseen. koiran kanssa ei voi jakaa yhtään mitään tapahtumia, eihän se niistä mitään käsitä. ihminen vain kuvittelee koiran kuuntelevan murheitaan ja saa siitä itselleen hyvän olon.

Koiran ei ole tarkoitus olla olemassa sinua varten vaan sinä olet koiraa varten, jos sellaisen otat. Ja olet vastuussa sen lajityypillisestä kasvattamisesta.
...Samalla logiikalla miksi sitten hankkia lapsiakaan sotkemaan, rikkomaan, sairastumaan ja valvottamaan?!

Jos et pysty millään tasolla kommunikoimaan koirasi kanssa, niin tulos on ilman muuta tuo, mitä kuvailit. Oma syysi. Kyllähän me ihmisetkin aiheutamme harmeja toiselle yhdessä asuessamme, mutta ei ole tarkoitus ruveta niitä luettelemaan, vaan hyväksyä perheenjäsenet vikoineen kaikkineen. Jos sinulle ei kerta ole mitään iloa koirastasi, niin vie piikille, mitäs sitä turhaan siinä elättelet. Ei kasvattamatonta koiraa voi kiertoonkaan pistää. On kuitenkin tutkimuksia, joiden mukaan koiran omistaminen lisää onnellisuutta.

Miksikö.... kun koira katsoo sinua aamulla ja sen katse kertoo että "olet sille maailman tärkein ja rakkain olento" jo pelkästään siksi.
Tunne että minua tarvitsee joku joka rakastaa minua omana itsenäni... sellanen täydellinen sitoumus ja rakkaus mikä välillämme vallitsee.
Koirasta on seuraa lastenlapsilleni ja hekin oppivat että eläimiä pitää kunnioittaa ja niitä hoidetaan niinkuin ihmisiä. Viimeviikolla neljävuotias tyttärenipoika oli mukana kun käytin koiraa lääkärillä ja olihan se kokemus hänellekkin.
. Masenuspisteet laskee kohinalla kun ulkoilusta ja lenkkeilystä tulee osa jokapäivästä elämää.Veren sokeriarvot pysyvät kurissa... kuntokin kasvaa siinä sivussa.
Ystävänä koira on aivan parasta seuraa sen kanssa tulee tutkittua luontoa aivan eritavalla kun auton ratin takaa tiirailessa.
Eihän koira toki kaikille sovikkaan... jos itsellä on asennevamma että kodin täytyy pysyä tiptop kunnossa niin parempi silloin varmaan ostaakin sellanen lelukoira marketista. Mua ei haittaa koirasta aiheutunut "vaiva"... sehän on vaan elämäniloa ja koiranelämä ... paskanmarjat jostain kalutusta sängynpäästä tai keinutuolin jalasta... minä nautin koirani seurasta ja jokahetkestä minkä sen seurassa SAAN olla.

Koiraihmiset ovat ihmisiä, jotka eivät saa tarpeeksi hyväksyntää muilta ihmisiltä, eivätkä yleensä onnistu ihmissuhteissa. Tämän takia rakastavat koiria, koska ne ovat manipuloitavissa ja alistettavissa omistajansa tahtoon.

No joo, tuo aloitus on taas dog haterin provoja, esiintyy muka koiranomistajana. Sitten itse vastailee itselleen jotta näyttäisi kuin joku muukin kannattaisi hänen sairaita ajatuksiaan. Kaikki nuo väitteet ovat niiiin tuttuja hänen aiemmista kirjoituksistaan, mitään uutta ei tekstissä ole. Ei ihme kun ajatukset kiertää samaa kehää, sama levy pyörii vuodesta toiseen. Henkisesti sairas ihminen, jolle ei minkäänlaista lemmikkiä pidä ikinä salliakaan.

Minusta on ihan hyväkin kysymys, ja monen pitäisikin kysyä, miksi haluaa koiran. Ehkä hieman liioittelet noita huonoja puolia, mutta tottahan se on: koiran pentu saattaa tuhota paljon ja koulutus kestää, oikeastaan siis 2-3 vuotta, ei yksi vuosi riitä kun perustaitojen opiskeluun. Koira on teini vielä silloin, eikä se ihmisenkään teini ihan kaikkea vielä osaa. Joo, kyllä, siitä saattaa olla isoja kustannuksia, jos se sairastuu ja siitä on iso vastuu. Karkuteille päässyt voi aiheuttaa tuhoja muille ja itselleen, joten on suuri vastuu kouluttaa koira niin että se todella tulee luokse ja kohdella sitä niin että se haluaa olla kotona.
Jotkut, no, lähinnä isot rodut, saavat tosiaan isoakin tuhoa aikaan ihan vaan koska pentu keksii tekemistä. Vaikka kuinka yrittäisi keksiä sitä sille, voi olla että virtaa on kun pienessä kylässä ja sohva on entinen! Tuskin se sentään trampoliinia syö, mutta kyllä sitä saa varautua kaikenmoiseen. Aktivointilelut, lenkit, harrastukset ja liikuntakin kun on pentuna etenkin kuitenkin katsottava kasvamisen mukaan ja juniori kasvaa vielä, joten niin paljon kun on voimaa ja virtaa ei edes välttämättä saa lenkittää, leikittää eikä esimerkiksi vedättää!

Monella menee sormi suuhun ja koira on kierrossa, jotkut jopa alle vuoden ikäisenä, ja isoin ryhmä lienee isojen tai isohkojen koirien 2-3-vuotiaat urokset. Ei se jäänytkään pehmoleluksi! Joten aloituskysymys on hyvä, monen pitäisi miettiä, mitä aikoo koiran kanssa harrastaa ja etenkin olla todella kriittiinen itseään kohtaan: paljonko on valmis panostamaan. Tiedän huskeja jotka joutuvat majailemaan sisätiloissa parilla-kolmella parinkymmenen minuutin pissalenkillä eikä omistaja millään tajua, miksi ne pissaavat sisälle ja tekevät tuhojaan! Minimivaatimukset kuitenkin täyttyy, joten mitään ei ole tehtävissä ja jos ei itse tajua, niin ei. Isoja koiria on, jotka räyhää, rempoo ja on kasvatettu väärin: väärillä metodeilla, liian kovakouraisesti ja juuri tuo pelko... "nyt se alistaa" ja sitä sitten hoetaan miten se nyt taas meinaa olla johtaja. Se on pelkoa. Miksi ottaa koira, jota niin kovasti pelkää? Jos omistaja määrää ruoasta, harrastuksista, liikunnasta, kavereista, antaa kodin, ja kaikki elämän edellytykset, miten se koira edes haluaisi asemastaan pois? Lapsellista pelkoa: pennun hyppiminen ilostakin saatetaan tulkita "uhmana" ja mitään ei osata eikä opetella.

Koulutus sinänsä oikeilla metodeilla on myös koiralle hauskaa. Koira saa oikeanlaisia vahvisteita, se on aina kivaa ja etusijalla on koiran hyvinvointi, yhteistyö ja yhteinen tekeminen: koirahan työskentelee hyvän omistajan kanssa kyllä mielellään. Ei pelosta tai pakosta, vaan ilosta. Totta kai oppimisesta saa hyvän mielen myös opettaja, mutta ne "luonnottomat tavat" saattavat edesauttaa koirankin hyvinvointia aktivoinnin kanssa, sekä tosiaan koska saa touhuta omistajan kanssa. Lisäksi ne ovat usein hyvää liikuntaa (esim. agility) ja jos vahviste on hyvä, eli palkka juoksee, on temputkin usein hauskoja koirasta. Kyllä sen näkee. Eli, ei se ole eikä saa olla pelkkää egon pullistelua, vaan yhteistyötä ja ystävyyttä.

Bakteereita maailma on toki täynnä, ehkä tässä nyt jo hieman mentiin lapsellisuuksiin, mutta se missä se on totta, on että koirat sotkee, paljon! Ne tuo tassuissa kuraa, ne repii lelunsa, niiden turkkiin tarttuu takiaisista hiekkaan kaikkea ja kesäisin ne tuo punkkeja, kyllä. Aika, raha, terveys, sotku, ja sitä rataa: koira on vaativa lemmikki. Miksi joku semmoisen haluaa?

Koira on myös paras ystävä. Sen kanssa on todella hauskaa harrastaa, metsävaellukset ovat todella kivoja ja yhteys luontoon on monille tärkeää. Koiran kanssa on kivaa liikkua, kivempaa kuin yksin. Sen kanssa saa nauraa sen hassuille tavoille ja onhan se varsin ihanaa katsoa sen kasvamista pienestä vauvasta saakka. On ihanaa kun se oppii, tai puhumattakaan, kun se näkee ensimmäisen kerran asioita: vettä tai lunta. Se on kuin lapsi, ihana, suloinen, tietämätön ja paljon vastuuta tuova. Koira on turva, on ihana kuunnella sen rauhallista hengitystä, jos itse ei saa unta. Se on myös hellyyttä, kun sitä saa silittää ja hoitaa, ja joskus se on parempi kuuntelemaan kuin yksikään ihminen. Sen kanssa on hienoa olla ystävä, kun yhteistyö toimii ja itse jaksaa siihen panostaa, sekä kehittää itseään kuuntelijana ja kouluttajana. Lapsille soisin aina tutustumisen eläimiin oikealla tavalla, niin että niitä oppii kunnioittamaan ja arvostamaan sekä omankin turvallisuuden takia, kohtelemaan oikein. Myös luonto ja elämä on tärkeitä. Lemmikkiä ei koskaan voi antaa lapsen vastuulle, missään tilanteessa, ohjeistamatta, valvomatta ja ilman aikuisen valvontaa ja viimeistä vastuuta, koiraa kaikista vähiten. Koiran taluttajankin pitää pystyä olemaan vastuussa myös MUISTA, eli huomioimaan muut sekä suojelemaan omaa koiraa tai komentamaan sitä, jne. mutta yhteistyössä aikuisen kanssa, lapsi oppii hoitamista, vastuullisuutta sekä rakkautta.

Kulttuurin sivistystason näkee siitä, miten se kohtelee eläimiään.