secret thoughts

No mikset sitten itse aloita?!!?

Paljon oli sen suuntaisia fiiliksiä jo aiemminkin, mutta lopullinen "niitti" oli se, kun tämä ihastukseni eräässä tilanteessa oma-aloitteisesti halasi ja sanoi jotain aivan ihanaa, mitä en tässä lähde toistamaan. Se oli yksi mun elämäni kauneimmista ja koskettavimmista hetkistä. Antauduin täysin siihen hetkeen ja tunnen edelleen väristyksen, kun mietin sitä. Sain soperrettua jotakin vastaukseksikin, mutta se oli vaan se tunne... Ihan käsittämätöntä!!!

Aloittaja voisi itse ensin kertoa...

Jos nyt kummallisesta syystä satutkin lukemaan tämän tekstin ja tunnistat itsesi, tahtoisin vain kertoa, että ikävä on sinua paljon ja olisin silloin halunnut tulla katsomaan sinua...

Vuonna x keväällä aloimme katsella toistemme silmiin, mitä lämpimämmäksi sää tuli sitä lämpimäksi tunteet tulivat. Saman vuoden syksyllä uskaltauduin juttelemaan sinulle ja eräänä pimeänä iltapäivänä jäin juttelemaan kanssasi, saatoin sinua paikkaan x ja avasit oven...Sitten käännyitkin minua kohti ja tulit halaamaan minua kovin läpimästi, painoit huulesi poskelleni ja sanoin sinulle, että olet ihana tai jotain, että pidän sinusta ( se hetki oli niin ihana, että unohdin mitä tarkkaan olin sanonut)..

Tapasimme monia kertoja ja sain nauttia ihanista halauksistasi. Annoin sinulle kerran 7 ruusua, yhtä monta kuin niitä kuukausia oli, jotka vietin sinusta erossa.
Tapasimme usein tuon jälkeen ja olin aivan hulluna sinuun.

Nyt emme ole nähneet vuosiin, minulla ei ole sinun numeroasi, et ole enää siellä töissä missä ennen
, enkä ole pystynyt sinua tavoittamaan. Olen yrittänyt sinua etsiä Facebookista, mutta sinulla ei ole siellä profiilikuvaa ja samannimisiä on useampia..
Tulet uniini usein. Unissani tulen sinua tapaamaan ja saan nauttia syleilystäsi..

Rakas, minulla on niin ikävä sinua, tuoksuasi, pehmeää syliäsi, kauniita silmiäsi ja tummia hiuksiasi..

Tapa, jolla hän kohteli kissaansa. Tapa, jolla hän tarttui käsivarteeni elokuvateatterissa ja muka-vikisi. Tapa, jolla hän hyvästeli minut. En varmasti myöskään koskaan unohda sitä, miten hän käsitteli tupakkejaan ja millä tavalla poltti ne. Hänen vaatteensa olivat usein kauhtuneita ja kulahtaneita, mutta hän teki niistä päällään omaa taidettaan.

Ei pitäisi kaapia näitä muistoja ja mielikuvia yhteen ollenkaan. Riemastuttavan tuskallista menneessä ja olemattomassa piehtarointia.

Ikävä on, aina. Hänelle sitä tulen tuskin enää koskaan myöntämään.

Monet naiset ovat jääneet mieleeni, ihan platonisella tasolla. He ovat kaikki olleet erilaisia, mutta jotain samaa heissä on. Mitä?

Arvostan naisia, joita voin katsoa "ylöspäin". Itsevarmoja, oman arvonsa tuntevia, älykkäitä, päämäärätietoisia ja kommunikointikykyisiä. Sellaisia naisia, joissa on tyylikkyyden leima ja jotka kantavat itsensä hyvin. Sellaisia naisia, jotka saavat minut yrittämään parhaani ja tuovat parhaat puolet esille minussa.

Viimeinen silaus on syntynyt tunneälykkyydestä ja aistillisuudesta. Sellaisesta, jonka voi aistia. Ne naiset, jotka ovat jääneet mieleeni, ovat usein nähneet ja ymmärtäneet minussa jotain sellaista, mitä useimmat eivät, ja hyväksyneet sen kaiken lempeästi ja kunnioittaen. Välillämme on vallinnut sanaton yhteys, josta olen nauttinut suunnattomasti.

Kun näin hänet ensi kertaa, hän tuntui jotenkin isolta, varmalta, selkeältä, raikkaalta, vauhdikkaalta... häkellyin, ajattelin että tämä on nyt tämä taiteilija sitten, olin vähän ennakkoluuloinen. Vaikken tavallisesti katsele toisten vaatteita, niin hänen kohdallaan ne jäivät mieleen. Kun lähemmin juttelimme myöhemmin, hän vaikutti älykkäältä ja lämpimältä ja todella hauskalta, meillä tuntui synkkaavan. Hän on samanlainen kuin aiemmat ihastukseni siinä, että hän on lahjakas. Tarvitsen tuon saman tunteen siitä, että voi katsoa toista ylöspäin... tietty samalla kyllä kunnioitan itseänikin ja saavutuksiani. Hienoja hetkiä oli mm. kun kerran mökillä katsoimme toisiimme samaan aikaan ja välitimme sanattomia viestejä -ei mitään ihmeellistä mutta se tuntui silloin sähköiseltä. Tai ne muutamat hassut hetket totaalisessa humalatilassa jolloin paijasin häntä (tosta ei pisteitä saa...) pari liian pitkää halia, pari herkkää keskustelua... ei mulla paljoa ole. Mutta parasta on se jännä tunne mikä on kun olemme tekemisissä, eli se että tunnumme parilta. mulla ei ole aavistustakaan hänen tunteistaan. Uskon että lillun näissä kuumemmissa haaveissani ihan itsekseni.