Miehelläni on 9-vuotias tyttö, joka on meillä aina joka toinen viikonloppu ja aika usein kaikki lomat. Lapsi ei osaa leikkiä lainkaan yksin, isän mukaan ei ole koskaan osannut. Siis vaikka olisi minkämoista lelua ja laitetta, ei osaa kehitellä "tarinaa" yksin leikin ympärille. Siis maksimissaan 10 min voi jotain touhuta, yleensä piirtää esim. kuvan koirastamme ja tuo sen näytille. Kykyjä pitäisi olla enempäänkin, kun koulussa pärjää hyvin kaikin puolin.
Pihalla ei halua olla, ellei siellä takuuvarmasti ole joku kaveri. Viikonloppumme ovat ajoittain aika ahdistavia, kun lapsi on kintereillä aivan koko ajan kysellen "mitä tehtäisiin". Ei mielestäni ole vanhempien tehtävä keksiä tuon ikäiselle tekemistä koko ajan, tai olla viihdyttämässä. Emme saa mitään ns. aikuisten asioita juteltua tai tehtyä, ja kaiken lisäksi lapsi vielä kerjää huomiota kyselemällä koko ajan tyyliin "arvaa mitä?" ja sitten ei ole lopuksi mitään kerrottavaakaan. Eritoten pidemmät loma-ajat ovat aivan hirveitä, oma loma menee siitä piloille jos sen aikana pitää viihdyttää ei-biologista lastaan 24/7.
Olisi mukava seurailla tuon ikäisen ajatusrikkaita leikkejä ja kuulla tuon ikäisen hassuja selityksiä asioille, mutta lapsesta ei lähde niin sanotusti "mitään irti". Hän pitää minusta ja yritän tehdä lapsen viikonlopuista mieluisia, mutta sillä ei ole käytökseen mitään vaikutusta. Lapsen ja mieheni välit ovat erittäin läheiset ja hyvät. Yritän parhaani tässä kuviossa, mutta huomaan että nämä yhteiset viikonloput ovat alkaneet ahdistaa. Mitä neuvoksi, millä lasta voisi kannustaa omatoimisuuteen?
Toivoisin erityisesti vinkkejä uusperheissä asuville, enkä halua kuulla näitä "mitäs lähditte uusperhekuvioon" tai "lapsen paikka on ydinperheessä" tai "olet itsekäs mulkvisti"-kommentteja, koska ne eivät auta minua tekemään uuslapseni arjesta meillä yhtään sen mukavampaa.
Lapsi vaatii leikittäjän
18
1830
Vastaukset
- wilma60
Jotkut lapset eivät ole omatoimisia ja ehkä miehesi tytär kuuluu tähän joukkoon. Minun 8 vuotiaani ei tarvitse ketään kaveria leikkeihinsä ja hän touhuaakin illat ja päivät pitkät yksin ulkona. Samoin sisällä touhuaa omia touhujaan eikä vaadi kaveria. Mutta vastaavasti isommat lapset ovat aina "tarvinneet" kaverin ja jos ei muuta niin touhut on olleet minun lähellä. Tyttöni kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin miehesi tyttö ja usein suusta kuuluu Arvaa mitä ja eipä ne asiat kovin kummoisia sitten olekaan.
Minä en tiedä miten lapset käyttäytyvät kun ovat isänsä luona käymässä mutta uskoisin että tilanne on pitkälti samanlainen. Teillä lapsi kaipaa seuraa kun tulee teille ja ottaa isästä sekä sinusta kaiken mahdollisen irti tapaamisen aikana. Tyttö ei voi luonteelleen mitään ja jos on aina halunnut olla aikuisten lähellä niin vaikeahan sitä tilannetta on muuttaa. Tulossa on kyllä murkkuikä ja uskoisin että oppii viihtymään itsekseen suljetun oven takana. Nyt teidän on vain annettava aikaa lapselle ja juteltava ja hoidettava aikuisten asiat silloin kun tyttö nukkuu tai ei ole teillä. - ei lapsen vika!
Ihan selvää pahaa mieltä siitä että perhe on hajonnut. Lapset usein näyttävät mieltään sanoitta! Lapsi pelkää että isä jättää, siksi ei puhu isälleen pahaa oloa pois.
Nämä on niitä reaktioita juuri siitä kun lapsen perhe hajoaa, ja hän joutuu pakosti sopeutumaan jokaiseen tilanteeseen vastoin oma tahtoa, kun aikuisten onni on tärkeämpää.
Tästä alkaa myös lapsen haukkuminen ja arvostelu ja syyttely, että kaikki on lapsen vika.
Kyllä nyt sun pitää katsoa itseesi, ja pysyä loitolla lapsesta, eikä tunkea hänen ajatuksiin ja maailmaan. Mene vaikka matkoille, ja anna lapsen olla isän kanssa ja äidin, se ei toisaan auta asiaa, että tunget siihen väliin. Hän on kärsinyt ihan tarpeeksi.
Jos lapsi on ollut ihan normaali ehjässä perheessä, ja reagoi tällätavalla nyt, syy löytyy juuri siitä, että lapsi näyttää mieltään, koska kukaan ei kuuntele häntä muuten.- Lissssssssu
Et sitten Lissu voinu olla puuttumatta tähänkään......
- sama juttu
Mutta kun ketjun aloittajahan nimenomaan kertoi, että tyttö ei ole koskaan osannut leikkiä yksinään. Ei siinä perheen hajoamisen tai perhemuodon kanssa ole mitään tekemistä.
Sinulla on aina niin käsittämättömän ihmeellinen tyyli v***lla ja aukoa päätä miesten uusille puolisoille tällä palstalla. Katkeruutesi on niin käsinkosketeltavaa! Olet paasannut samoista asioista tällä palstalla jo vuosia, olisikohan pikkuhiljaa aika päästää irti ja jatkaa elämää? Ja totta, kuka vaan saa kirjoittaa tällä keskustelupalstalla mitä haluaa, mutta ihan vilpittömästi sinun kohdallasi toivon, että ihan oman itsesikin vuoksi hellittäisit jo. Olet sairaalloisen pakkomielteinen entisen miehesi uudesta puolisosta, ja suosittelen sinua ottamaan yhteyttä jonnekin ammattiauttajalle ja puhumaan nämä vuosien aikana syntyneet solmut auki. Huomaat taatusti, että tekemällä asialle jotain sinun on huomattavasti helpompi hengittää. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää omaa elämääsi. Unohda katkeruus ja viha, etenkin tuo ihmeellinen naisvihasi, joka tuntuu kohdistuvan kaikkiin maailman naisiin, jotka avioituvat miehen kanssa, jolla lapsia toisesta liitosta. Usko pois, heitä on paljon, ja suurin osa tavallisia ihmisiä. On myös miehiä, jotka avioituvat naisten kanssa, joilla ennestään lapsia, mutta sinun vihasi tuntuu kohdistuvan nimenomaan juuri naisiin. Ja valitettavasti myös lapsesi ovat saaneet kärsiä, ainakin jollain tasolla, tästä vihastasi.
Ja nyt asiaan, eli aloittaja:
Itselläni on aikalailla samanlainen tilanne, ja koen sen hyvin rasittavaksi. Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia, joilla omat menot. Mieheni 8-vuotias tytär on juuri sellainen kuin kuvailit oman miehesi tyttären olevan. Tavallinen ja toistuva kysymys on: Mitä mä tekisin kun ei ole mitään tekemistä. Kokoajan täytyy tehdä hänen kanssaan, järjestää aktiviteettia ja toimintaa. Yksin hän ei osaa leikkiä, toisin kuin omani hänen iässään osasivat leikkiä niin yksin kuin kaksin kuin ryhmässäkin.
Tavallinen kysymys on myös tuo: Arvaa mitä? Jonka jälkeen, kun kysymme, että no mitä, hän alkaa äkkiä miettiä jotain ja vetää jotain hatusta. Ja yleensä sieltä tulee jotain riimittelyä, jossa ei ole mitään järkeä. Ja kokoajan: Katso! Katso! Ja kun katsot, hän jonkin aikaa miettii, ja saattaa hypätä vähän ilmaan. Ja siinä se. Sitten pitäisi olla että vau, hienoa! Ymmärrän jos 3 vuotias tekee tällaista, mutta että 8 vuotias?
Jos jäämme kahdestaan, on todella ahdistavaa kun hän kokoajan seisoo vieressä ja hokee, että mitä tehtäs. Jos minulla on esim. tiskaaminen kesken, hän saattaa viereisestä huoneesta huutaa, että tuu äkkiä, tuu äkkiä! Ja minähän tietysti hätäännyn että mitähän siellä on sattunut ja menen. Ja tyttö saattaa osoittaa jotain esinettä: Katso! ?? Eli ei yhtikäs mitään.
Olemme yrittäneet ohjata häntä käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään leikkejä itsekseenkin. Eihän lapselle voi eikä kannata järjestää aktiviteettia 24/7. Kaikenlaista olemme yrittäneet, mutta mikään ei ole toiminut.
Pidän lapsesta, mutta nykyään nautin enemmän niistä hetkistä kun hän ei ole täällä. Hänen viihdyttämisensä tuntuu kokopäivätyöltä, josta ei palkkaa heru.
Jos jollain on ideoita, kuulisin niitä itsekkin mielelläni. - Kiitos kiitos
sama juttu kirjoitti:
Mutta kun ketjun aloittajahan nimenomaan kertoi, että tyttö ei ole koskaan osannut leikkiä yksinään. Ei siinä perheen hajoamisen tai perhemuodon kanssa ole mitään tekemistä.
Sinulla on aina niin käsittämättömän ihmeellinen tyyli v***lla ja aukoa päätä miesten uusille puolisoille tällä palstalla. Katkeruutesi on niin käsinkosketeltavaa! Olet paasannut samoista asioista tällä palstalla jo vuosia, olisikohan pikkuhiljaa aika päästää irti ja jatkaa elämää? Ja totta, kuka vaan saa kirjoittaa tällä keskustelupalstalla mitä haluaa, mutta ihan vilpittömästi sinun kohdallasi toivon, että ihan oman itsesikin vuoksi hellittäisit jo. Olet sairaalloisen pakkomielteinen entisen miehesi uudesta puolisosta, ja suosittelen sinua ottamaan yhteyttä jonnekin ammattiauttajalle ja puhumaan nämä vuosien aikana syntyneet solmut auki. Huomaat taatusti, että tekemällä asialle jotain sinun on huomattavasti helpompi hengittää. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ala elää omaa elämääsi. Unohda katkeruus ja viha, etenkin tuo ihmeellinen naisvihasi, joka tuntuu kohdistuvan kaikkiin maailman naisiin, jotka avioituvat miehen kanssa, jolla lapsia toisesta liitosta. Usko pois, heitä on paljon, ja suurin osa tavallisia ihmisiä. On myös miehiä, jotka avioituvat naisten kanssa, joilla ennestään lapsia, mutta sinun vihasi tuntuu kohdistuvan nimenomaan juuri naisiin. Ja valitettavasti myös lapsesi ovat saaneet kärsiä, ainakin jollain tasolla, tästä vihastasi.
Ja nyt asiaan, eli aloittaja:
Itselläni on aikalailla samanlainen tilanne, ja koen sen hyvin rasittavaksi. Omat lapseni ovat jo nuoria aikuisia, joilla omat menot. Mieheni 8-vuotias tytär on juuri sellainen kuin kuvailit oman miehesi tyttären olevan. Tavallinen ja toistuva kysymys on: Mitä mä tekisin kun ei ole mitään tekemistä. Kokoajan täytyy tehdä hänen kanssaan, järjestää aktiviteettia ja toimintaa. Yksin hän ei osaa leikkiä, toisin kuin omani hänen iässään osasivat leikkiä niin yksin kuin kaksin kuin ryhmässäkin.
Tavallinen kysymys on myös tuo: Arvaa mitä? Jonka jälkeen, kun kysymme, että no mitä, hän alkaa äkkiä miettiä jotain ja vetää jotain hatusta. Ja yleensä sieltä tulee jotain riimittelyä, jossa ei ole mitään järkeä. Ja kokoajan: Katso! Katso! Ja kun katsot, hän jonkin aikaa miettii, ja saattaa hypätä vähän ilmaan. Ja siinä se. Sitten pitäisi olla että vau, hienoa! Ymmärrän jos 3 vuotias tekee tällaista, mutta että 8 vuotias?
Jos jäämme kahdestaan, on todella ahdistavaa kun hän kokoajan seisoo vieressä ja hokee, että mitä tehtäs. Jos minulla on esim. tiskaaminen kesken, hän saattaa viereisestä huoneesta huutaa, että tuu äkkiä, tuu äkkiä! Ja minähän tietysti hätäännyn että mitähän siellä on sattunut ja menen. Ja tyttö saattaa osoittaa jotain esinettä: Katso! ?? Eli ei yhtikäs mitään.
Olemme yrittäneet ohjata häntä käyttämään mielikuvitustaan ja keksimään leikkejä itsekseenkin. Eihän lapselle voi eikä kannata järjestää aktiviteettia 24/7. Kaikenlaista olemme yrittäneet, mutta mikään ei ole toiminut.
Pidän lapsesta, mutta nykyään nautin enemmän niistä hetkistä kun hän ei ole täällä. Hänen viihdyttämisensä tuntuu kokopäivätyöltä, josta ei palkkaa heru.
Jos jollain on ideoita, kuulisin niitä itsekkin mielelläni.Hienosti kirjoitettu. En ole aloittaja, mutta Kiitos!
- Kiinnostava harrastu
Kotieläimen hoito, vaikkapa kissan, kanin, gerbiilin, ja siitä vastuun kannustaa omatoimisuuteen. Ymmärrän että on isompi päätös ottaa sellainen jos kummassakaan perheessä ei sellaista ole. Silti on harkinnan arvoista.
- Nainen3500(alkup.)
Kiitos asiallisista vastauksista, ja mukava kuulla että kohtalotovereita on! Myös meillä on tuota "katso!"-hommaa todella paljon. Ja nimenomaan, myös meikällä riittäisi ymmärrys jos kyseessä olisi 4-vuotias. Toivoisin myös, että edes joskus osaisin keksiä tytölle jotain, jonka parissa viihtyisi 10 min kauemmin. Mutta ei.
Kerrankin esim. kahden ollessamme menimme keväiseen metsään "tutkimusmatkalle". Esittelin tytölle hämähäkinseittejä, muurahaisia, kasveja, kukkia, nähtiin oravakin jne. joista olettaisin tuon ikäisen lapsen kiinnostuvan. Ja tyttö ei viitsi edes kommentoida mitään 1,5 m korkuisen muurahaispesän nähdessään! Hymyilee vaan, sanoo ehkä joo, ja kohta taas "mitä tehtäis". Ainoa aktiviteetti, jonka parissa viihtyy, on elokuvat (joita katsoo myös yksinään) ja pleikkaripelit, joita niitäkin pitäisi olla hänen kanssaan pelaamassa. Olen kokeillut myös tyttömäisiä juttuja hänen kanssaan, mutta häneltäpäin ei löydy mitään aloitteellisuutta tai ajatuskuviota (esim. tarjoan että laitetaanko joku hieno kampaus, hän ei keksi mitään minkälaisen haluaa.) Joskus tyttö kirjoittaa pieniä tarinoita, joiden hahmot ovat kaikki valmiista maailmasta, eikä keksi yhtään omaa ajatusta tarinoiden joukkoon - ei siis mitään mielikuvitusta! Joskus jopa tulee meiltä kysymään, että mitä sitten voisi tarinassa tapahtua!
Meillä on myös koira, joka otettiin kun kaikki uusperheemme osapuolet sitä halusivat. Tyttö käyttää koiran joskus ulkona, mutta tulee nopeasti takaisin. Myöskään ei osaa huomioida koiraa vielä "eläimenä", eli leikit on sitä luokkaa että pitää koirasta kiinni ja heittää lelun ja sitten kilpailee kumpi ehtii lelun luokse ensin. Ei ole kiinnostunut koiran kouluttamisesta tai koiran tavoista. Haluaa että lähdetään yhdessä koirapuistoon, ja jos mennään, niin yritän vahtia omaa koiraani kuten omistajien kuuluu ja tyttö koko ajan huutelee vieressä "katso! Täs puussa on reikä". tai "Katso! Tässä on mutaa" jne.
Pienemmästä lemmikistä lapsen olisi helpompi ottaa vastuuta ja se olisi eräällä tavalla myös helpompaa (koirien ja lapsen suhteesta olen aika tarkka koska mm. harrastan koirani kanssa paljon, eli vaadin hyvää koulutusta). Kuitenkin tyttö ei pääasiallisesti asu meillä, että se gerbiilin tms. hoito jäisi kuitenkin allekirjoittaneelle :). - näinonjoo
Lähipiirissäni on myös ihan normiperheessä olevia lapsia, jotka vaativat koko ajan huomiota osakseen. Lapset ovat eri ikähaarukassa 6-8. Osa lapsista on kotonaan tottunut siihen aivan pienestä pitäen, että aikuinen leikkii, puuhaa ja koko ajan järjestää jotain. Tai jos aikuinen ei järjestä lapsi hakee jatkuvaa huomiota puhumalla, pyytämällä sitä tai tätä. Kaikki lapset ovat ns.ydinperheessä.. No aikanaan kun oma tyttöni oli pieni en koskaan leikkinyt hänen kanssaan ns, nukke ym leikkejä. Otin se asenteen, että sanoin lapselle, että sinun pitää keksiä itse leikit. Mutta joka viikko me askartelimme, leivoimme ym opettelimme jotain muuta yhdessä, joka ei ollut leikkimistä. Suosittelen ensin keskustelua miehen kanssa, miten lasta on kohdeltu kun hän oli ydinperheessä, tottuiko lapsi leikittäjään ja jatkuvaan huomioon? Siitä voi opettaa pois, mutta sitkasta se on. Sopikaa yhteiset säännöt miehen tuella, että nyt loppui leikittäminen. Päättäkää mitä sanottel lapselle. Ja jos hän hokee ja seuraa miettikää siihen sopivat "lauseet" ja pitäkää niistä säännöistä kiinni. Aina ei voi olla kivaa, joskus on tylsää, myös aikuisilla on oikeus omaan aikaan kun lapsi teillä kyläilee, sovitte vain mitä sanotte, jotta lapsi ymmärtää, että ei voi ripustautua vain teihin.
- Nainen3500(alkup)
Olemme keskustelleen asiasta jo mieheni kanssa, mutta ehkä meidän pitäisi tosissaan valita muutama selkeä lause jotka lapselle sanotaan näissä tilanteissa toistuvasti.
En tiedä auttaisiko myös se, jos kyselyyn jne. ei yksinkertaisesti vastaisi. En ole halunnut vaikuttaa tylyltä, mutta ehkäpä alan olemaan jatkossa näissä "jankkaustilanteissa" ihan hiljaa. Ja joku lause jolla lapsi ohjataan takaisin omaan toimintaan, esim. "teepä nyt rauhassa" tms. Ja otan itse lapseen päin kontaktia kun hän ei sitä huomiota hae.- törötööttööt
heh.. voe jestas... ookkona tosissas??? heh... lissuko lienet...
- Perankoski
Eihän tossa nyt mitään ihmeellistä ole , lapset ovat erilaisia toiset on enemmän sosiaalisia ja vaativat enemmän huomiota ja sitten on niitä enemmän omissa oloissa touhuilevia lapsia jotka eivät paljon kysele , muutaman vuoden kun tuosta 8 vuoden iästä vanhenee niin hyvä jos edes näet enää lasta kotona kun on paljon muuta menoa kaverien kanssa.
- kyttääjiä on!
Ja mitä se vieraalle ihmiselle kuuluu millanen jonkun lapsi on! Pitäkööt huoli omistaansa.
- meillä myös.
kans lapsipuoli aluksi ei leikkinyt yksin ollenkaan. Me opetimme hänet leikkimään yksin sanomalla välillä suoraan, että nyt hänen täytyy leikkiä yksin, että ei me voida 24/7 olla hänen kanssaan pitkillä tapaamisilla. Lapsi kuitenkin oli jo noin 6 vuotias.
Se, ettei lapsi osannut leikkiä yksin ollenkaan, johtui siitä, että hänen äitinsä on omistanut elämänsä lapselle ja opettanut lapsen siihen, että lapsi saa äidin huomion milloin tahansa ja että äiti aina leikkii lapsen kanssa. Äiti ei ilmeisesti tehnyt mitään omia juttujaan lapsen ollessa kotona, vaan keskitti kaiken aikansa lapseen. Eikä myöskään lapsen tarvinut tehdä mitään yksin, he käyvät vessassakin yhdessä tai vähintään ovi auki ja nukkuvatkin yhdessä.
Kyse ei siis ole lapsen luonteesta, vaan siitä, mihin hänet on opetettu. - Ahdisti vietävästi
Kuulostaa tutulta, mieheni tytär kulki vessaankin perässä 11 vuotta. Oli 2v, kun häneen tutustuin. Nyt kun ikää on 14 ja risat ei enää käy kovinkaan usein meillä. Ei muuta kuin voimia enää 3-4v jäljellä.
- yxmuzi
Mulkvisti tai ei, lapsi on teillä sen verran harvoin, että kyllä saatte aikuisten asiat ihan varmasti hoidetuksi, jos vähän yritätte. Millä ihmeellä pärjäisitte, jos teille tulisi vauva? Se se vasta huomiota vaatiikin.
Hienoa kuulla, että miehelläsi on hyvät välit lapseensa. Älä yritä pilata niitä, jos haluat pitää miehesi. - Anna vain olla
Aloittaja: Suosittelen olemaan repimättä stressiä asiasta. Näin minä tein.
Mieheni tytär on juurikin samanlainen kuin sinun ja muidenkin kirjoittajien kuvailema, kovin ripustautuva ja saamaton 8 vuotias. Pari vuotta olen yrittänyt asialle jotain tehdä, mutta mikään ei ole toiminut. Miehenikin on ongelman huomannut, mutta mikään ei auta. Olemme yrittäneet kannustaa omatoimisuuteen ja saamaan hänet irti lahkeensuusta, mutta silloin hän alkaa itkeä ja kiukutella.
Joten päätin luovuttaa. Olen ystävällinen ja asiallinen tytölle, mutta en enää suostu olemaan hänen viihdyttäjänsä. Harmi, että mieheni on hänen vuokseen kovin työllistetty viihdyttäjä joka toisen viikon, emmekä saa aikuisten aikaa ollenkaan, mutta minkäs teet. Erokin on käynyt mielessä, mutta harmi on toimivaa parisuhdetta katkaista tällaisen vuoksi.
Toivon että jokin ratkaisu vielä löytyy. Mutta toivossahan voi aina elää. Lapsen äiti antaa tytölle aina jakamattoman huomion, ja lapsi ilmeisesti odottaa sitä meidänkin luona. Välillä mietin, että millainen ihminen lapsesta tällä menolla kasvaa, kun maailma pyörii vain hänen napansa ympärillä? Mutta edelleenkään, se ei ole minun ongelmani, ja pohjimmiltaan minua ei edes kiinnosta.
Eli anna olla. Tuputtamalla ja tyrkyttämällä ja polttamalla itsesi loppuun et tee lapsipuolesi ajasta teidän luonanne yhtään sen miellyttävämpää. Sinun tehtäväsi ei ole olla 24/7 ei-biologisen lapsen viihdyttäjä. Jos lapsen isä ei asialle onnistu tekemään jotain, niin ei älä itseäsi syytä. Keskity omaan elämääsi, käy harrastuksissa, ystävien luona jne.- minä pyöritä huushol
Mun miehen lapset ovat myös melkoisia saamattomia ja omituisia. Mies itse on ihana, lapset ovat tulleet äitiinsä ei isäänsä. Muuten en olisi moista miestä ottanut, jos olisi.
Itse olen yrittänyt ksavattaa ja opettaa näitä miehen lapsia, mutta aika toivottomia ovat, omiini verrattuina, jotka ovat pienestä pitäen osanneet ja ottaneet vastaan hyvin neuvot. Säälittää kun miehen lapset ovat mitä ovat, tuossa iässä ei osta mitään muuta kun kiusta ja haastaa riitaa. Ei ihme että heillä ei ole kavereitakaan, kun ovat käytökseltään kauheita. Ei osaa heidän äiti muuta kun laiskotella.
Jääkaapilla käydään, mutta mitään muuta ei sitteno satakkaan, onneksi omani ovat loistavia lapsia, ja antavat erinomaita esimerkkiä näille miehen lapsille.
- dagfaf
Sanopa tytölle suoraan rauhallisesti näissä tilanteissa, että aikuiset eivät ole lasten kokoaikaisia leikkitovereita vaan aikuisilla on omiakin juttuja ja haluavat olla rauhassa välillä. Käutä reilusti palkitsemissysteemiä. Sovitte etukäteen päivän ohjelman aikatauluineeen. Mietitte yhdessä, mikä vosi olla mukava yhteinen juttu esim. pelejä tai retki, luet kirjoja lapselle tms. ja sitten merkaatte ensin yksi tai kaksi "omaa" hetkeä (keksikää joku hauska nimi näille tuokioille), jolloin esim.äiti tekee puutarhajuttuja tai lukee ja lapsi saa sitten itse keksiä, mitä tekee tämän puoli tuntia tai sitten sovitte, että hän vaikka lueskelee lehtiä tai vaan makoilee ja kuuntelee musiikkia, jos ei muu auta, Tämän tukion jälkeen, jos tarpeen,voi olla vaikka mukava jätskihetki, jos onnistui hyvin. Itse kyllä puuttuisin jämerästi tuohon tilanteeseen, eikä missään tapauksessa saa lapsen pillin mukaan mennä. Lapsihan haluaa pohjattomasti miellyttää, kerjätä huomiota ja passivoituu itse pahemmin ja pahemmin. Lapsi tietenkin pistää kovin hanttiin (sama asia kuin jos laiskottelija, jolla ei olsi mitään käsivoimia eikä olisi kirvestä kädessä pitänyt, joutuisi halonhakkuuseen) ja muutosvastarinta on ajoittain kova. Lapsi on henkisesti "lukossa" eikä luota eikä arvosta omia ajatuksiaan, on epävarma yms. Luovuuteen ja oma-aloitteellisuuteen ei tällaista lasta voi pakottaa, menee vaan pahemmin lukkoon ja takertuu vielä enemmän.Hän ei tunnista omia vahvuuksiaan ja itseluottamus voi olla heikko. Melkeenpä suosittelisin kyllä ihan jotain terapiatyyppistä. Itse tarttuisin usein tällaisten lasten aikuisten miellyttämisen haluun: Hehän kokevat aikuisen hylkäävän ja viestivän, että eivät rakasta jos eivät ole koko ajan vieressä ja kertomassa mitä tehdä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2574147Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643387Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541765Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251623Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961403Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?131906Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235850en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115806anna hänen mennä
Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.54769