Olisin halunnut kysyä neuvoa ja miten muilla kyseinen asia mennyt. Eli olemme menossa kun lapsemme vähän kasvaa mieheni kotimaahan. Hän on arabi maasta kotoisin. Mutta jostain syystä vanhempani eivät pidä ajatuksesta että menisin koskaan käymään siellä. Heille mieheni hyväksyminen oli aluksi kova pala mutta mielestäni he jo ovat alkaneet suhtautua paljon paremmin kun olemme olleet jo aika kauan naimisissa. Minua harmittaa että he vastustavat matkaa joka osin johtuu eräästä sukulaisesta joka alkoi pelotella heitä kauhujutuilla sinne menosta. Mutta en halua todellakaan kieltää mistäni että emme tulisi mukaan ja hänenkin vanhemmat odottavat kovasti näkevänsä minut ja lapsen. Ja tiedän että hänen vanhemmat pitävät minusta. Vanhempani vieroksuvat sitäkin että en osaisi kieltä ja keskustelu olisi aika niukassa.Tiedän että oma on elämäni ja vanhempani eivät voi estää minua menemästä mutta en halua huolta heille. Millä saan heidät uskomaan että ei meillä siellä hätää olisi?
Miehen kotimaahan matkustamisesta
Anitra
111228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tapasin marokkolaisen mieheni Alin lomamatkalla Saksassa vuonna 1971. Loman aikana minulle paljastui, että Ali oli naimisissa saksalaisen naisen kanssa. Joten meidän suhde päättyi ennen kuin se oikeastaan ehti edes alkaa. Poikani Sami syntyi Suomessa vuonna 1972.
Kun Sami oli ihan pieni niin kävin Saksassa näyttämässä poikaa Alille. Sen jälkeen emme ole nähneet Alia. Sami ei ole koskaan käynyt Marokossa, mutta minä ja Samin lapset Jenna ja Joni kävimme Agadirissa viikon pituisella lomamatkalla vuonna 2001. Samin sukua emme tavanneet, mutta nyt viime aikoina Alin sisko Munira on ehdotellut jospa tulisimme tapaamaan Marokon sukulaisia. Suunnitelmat ovat tällä hetkellä jäissä, koska olen työttömänä ja minulla ei juuri nyt ole varaa matkustaa. Mutta mielelläni minä kyllä Marokkoon menisin. Ihastuin jo Agadirin matkalla maahan. Jos matkustamme lasten kanssa uudestaan Marokkoon, niin menemme Casablancaan Muniraa ja muita Samin sukulaisia tapaamaan.
vanhemmat nyt ovat aina huolissaan...pelkäävätkö he,että sinulle sattuu siellä jotakin? Omani kyllä,sillä Japaniin ei mennä pikavisiitille,etenkään Tokioon,jonne on hirvittävä matka...
Istuta heidät "pöydän ääreen" ja keskustele,mikä heitä arveluttaa.Keskustelu voisi varmaan olla hyvä kaikille osapuolille.
Lehdissä kirjoitetaan paljon levottomuuksista ympäri maailmaa;harvoinpa hyvät uutiset otsikoihin pääsevät.Ehkä sekin pelottaa heitä,ja jos vielä sukulainen laittaa lusikkansa soppaan,niin epäluulo lisääntyy.
Olisihan se varmaan mukavaa miehesi vanhemmistakin nähdä lastenlastaan.Onnea matkaan!
Meillä kanssa vanhemmilla oli ennakkoluuloja matkasta miehen kotimaahan(arabimaasta myös)..ollaan tänä kesänä menossa, mutta osasivatpa suoraan kysyä ja nimetä pelkonsa, eli sen ettei lapsi tulisikaan takaisin johon minä painavasti totesin hieman huvittuneestikin että tollaset huolet voitte heittää syrjään heti alkujaan!! Eikä ole heitä sen jälkeen huolettanut meidän anoppilan reissu. Eli sanot vaan suoraan ettei mitään huolehdittavaa ole jos olet kerran itsekin varmasti sitä mieltä! Ja kysy todellakin että mikä heitä niin kovasti nyt sinne menossa huolettaa...?
Hei,
oma avopuolisoni on keski-Euroopasta kotoisin (emme asu nyt kummankaan kotimaassa) ja ensi kertaa kun ilmoitin vanhemmilleni meneväni hänen luokseen lomalle (ja huomatkaa, kyseessä on nyt sentään Eurooppa, vaikkakin selvästi Suomea köyhempi uusi EU-maa!!!) niin äitini uhkasi polttaa passini jos matkan varaan. Niin se vaan menee että vanhemmat ovat huolissaan aiva kun on omasta lapsestaan kyse. Nyt mieli on muuttunut ihan kokonaan ja kyselee jo itsekin usein että milloin pääsee itse käymään maassa kiertelemässä nähtävyyksissä (ja halvoissa kaupoissa!) ja tutustumassa poikaystäväni perheeseen.
Jälkikäteen äitini tunnustikin (ensimmäisen matkani jälkeen) ettei halunnut päästää minua matkaan koska oli aivan 100%:sen varma että jään sille tielleni (olin juuri valmistunut lukiosta ja suunnitelmat olivat siis silät osin auki).
En tiedä mistä oli saanut tämän päähänsä, koska minähän olin siis vain menossa 2 viikoksi tapaamaan ihmistä, kuka oli muutama kk sitten jo meilläkin viettänyt joulun ja uudenvuoden ja vanhempani pitivät hänestä kovasti.
Onnea ja hyvää jatkoa. Ymmärrän että tilanteesi on vähän eri koska olet menossa hieman kauemmaksi kuin Eurooppaan, mutta uskoisin että samanlainen vanhempien huoli tässä on kyseessä. Yritä selittää asioita, kyllä se siitä.. :-)
kummittelee Sally F. ja jenkkinyyhkäri "Ei ilman tytärtäni".Aina sama juttu.
Edellinen kirjoittaja tarkoitti varmaankin Betty Mahmoodin kirjaa Lastani ette saa (alkuperäiseltä nimeltään Not Without My Daughter)sekä siitä tehtyä samannimistä elokuvaa.
Tarkkuutta suomennoksiin! Suomennokset eivät läheskään aina ole sanatarkkoja. Väärä suomennos voi johdattaa ihmisiä väärään, joten siksi koin tarpeelliseksi korjata asian.
Se kirja olikin (myös leffa) täysi potaskaa!Jenkkiläistä propaganda.
väleihinkin,Seija.Edellinen kirjoittaja tarkoitti k.o. kirjasta tehtyä amerikkalaista elokuvaa,jossa Bettyä näytteli Sally Field,ja elokuvan nimi oli se,minkä kirjoittaja mainitsikin.
Pilkkujen välitkin voivat johtaa harhaan,siksi koin tarpeelliseksi korjata virheesi...voi herran pieksut.Löytyisikö vielä jotain huomautettavaa??
Kyseisen elokuvan nimi on LASTANI ETTE SAA...ei siis EI ILMAN TYTÄRTÄNI!
Elokuvan alkuperäinen englanninkielinen nimi on NOT WITHOUT MY DAUGHTER ja suomenkielinen nimi on LASTANI ETTE SAA!
Kirjalla on myös samat englannin- sekä suomenkieliset nimet!
Seija,olen kyllä lukenut kyseisen teoksen,eikä sinun saivartelusi minua liikuta,tuo outo hölöttely vain kaikesta muusta epäolennaisuudesta,mutta sitten tartut jonkin kirjan nimeen.
Esitätkö nyt vaihteeksi viisasta?
Luepas muutakin kuin potaskakirjallisuutta;voisi tehdä hyvää...
Ethän sinä menetä muuta kuin lapsesi sillä reissulla.