RosaRose

hmm.. en oikein tiedä mitä kertoa, mutta hän ei ole se lopullinen joka jää rinnallesi korttien mukaan. Mutta kyllä teillä mahdollisuus olla yhdessä melko kauankin.. Miehellä ainakin on vahvoja tunteita sinua kohtaan, vaikka ei aina osaisikaan näyttää niitä oikealla tavalla.

Oletteko harkinneet eroa, vai miksi tässä on näin epävarma tunnelma teidän yhteisestä tulevaisuudesta?

Kiitos tästä!

Meillä ei ole mennyt hyvin ja minä olen harkinnut eroa (miehestä en tiedä). Saammeko tämän suhteen vielä toimimaan? Tosin mielestäni tässä ei ole voinut mistään parisuhteesta edes puhua pitkään aikaan/jos koskaan. Miehellä "oma elämä" ja kaverit joiden seura tuntuu kiinnostavan enemmän kuin minun seurani. Vaikka olemme jo tämän ikäisiä, mies käyttäytyy kuin teini.

Tätä on jatkunut jo monta vuotta ja alan olla todella kyllästynyt. Miten siis jatkon kanssa? Saammeko tämän enää toimimaan? En jaksaisi olla enää yksin suhteessa..

Tuntuu pahalta sanoa näin, mutta Monta vuotta??! oho.. ehkä sittenkin pitäisi ottaa ero hänestä, jos asiat eivät ole muuttuneet niin pitkän ajan jälkeen.. Mies ei varmaan edes älyä miten seurustellaan ja mitä se tarkoittaa.. ehkä jopa pelkää asettumista ja vanhenemista, jos on kerta liian nuorekas..

Yritä nyt miettiä mitä itse haluat, sillä päätös on yksistään sinun käsissäsi. Jos miehelle puhuisit tuntemuksistasi, niin ei tuskin pystyisi ymmärtämään aluksi.. haluaa kumminkin muuttua kovasti (vihaltaan/surultaan ei välttämättä pysty), mutta pystyykö sittenkään niin paljon, että jaksaisit antaa hänelle taas uuden mahdollisuuden.. Ennemmin tai myöhemmin kumminkin päädytte eroon. Ero ei satu sinuun tuskin ollenkaan.. ennemminkin vain rauha tulisi sisällesi, kun vihdoin teit mielestäsi oikean ratkaisun.

Matkaa meinasin ihan aluksi ehdottaa teille, mutta tulee tunne ettei mies oikein halua..? mutta voithan sinä sitä hänelle ehdottaa, JOS haluat oikeasti jatkaa tätä.

Sinulla ei ole kiire valintasi kanssa, mutta sinä saatat jäädä yksin kärsimään, tuohon suhteeseen, jos et yritä jotain! Niin epävarma olet, ettet ehkä (taaskaan??) saisi itseäsi ottamaan eroa hänestä.. En itse haluaisi kertoa sinulle suoraan mitä sinun pitäisi tehdä, sillä elät omaa elämääsi omilla valinnoillasi.

p.s. Mieti sattuuko ero sinuun enemmän NYT vai vasta, kun olette yrittäneet olla yhdessä kuin oikea pariskunta ja pystyykö hän siihen? Anteeksi, jos toistan nyt samoja asioita uudestaan, muttei ole aikaa tarkistaa tekstiä..

Kiitos sinulle!

Ihan asiaa puhut kyllä ja joudunkin nyt vakavasti harkitsemaan mitä teen. Tällaisenaan en tätä ainakaan halua enää jatkaa, on kuin "seurustelisin" yksinäni ja mies vain käy kääntymässä luonani kun hänen aikatauluihinsa sopii. Tiedän että hän rakastaa minua, omalla tavallaan. Ei kai osaa asettua aloilleen eikä varmaan tosiaan tiedä minkälaista on tosiaan sitoutua toiseen ja jättää kaverien kanssa pyöriminen toiselle sijalle.

Kiirehän ei sinäänsä ole mutta olet oikeassa että jään vain turhaan yksin kärsimään tästä tilanteesta jos en yritä jotain muutosta. On se muutos sitten eri teille lähteminen tai jotain muuta mutta en enää pysty jatkamaan näinkään. Mies on itseasiassa ehdottanut jo että tekisimme jonkun matkan yhdessä, en ole sille ajatukselle oikein lämmennyt kun arkielämäkään ei ota sujuakseen. Mitä se matkakaan siis muuttaisi tilannetta? Ehkä olen vähän kyyninenkin jo ja kyllästynyt tyhjiin sanoihin ja lupauksiin hänen puoleltaan.

Olen jo torjunut miehen tapaamisehdotuksen kun soitteli taas viikon jälkeen että tulisi käymään. Hänelle riittää se että näemme kerran viikossa yhden illan verran. Hän kyllä soittelee päivittäin mutta ei tule luokseni kuin harvoin vaikka asuu lähellä. Tätäkään en oikein ymmärrä....

Taidan ottaa nyt etäisyyttä joka tapauksessa. Jos tästä ei tule mitään niin olkoon sitten niin. Olen valmis heittämään pyyhkeen kehään. Jos miehen puolelta ei tule mitään yritystäkään ei häntä kannata jäädä enää odottelemaan.