Räjähdän
Kuin olisin dynamiitti
Ilman kiveä.
Tuhansiksi sirpaleiksi hajoan.
Kun kosketat.
Sininen usva leijuu.
Harso peittää maiseman.
Kuuluu ääni sydämen.
Se sykkii jyskyttäen.
Satutitko sieluain.
Kun kipunoita sain.
Räjändyksen maku huulillain.
En unelmia unohda.
En huumaa uskothan.
Punaan huuleni.
Hymyilen.
Alkuräjähdyksen jättämä kipinä.
Olen loukussa.
Kuin olisin dynamiitti
Ilman kiveä.
Tuhansiksi sirpaleiksi hajoan.
Kun kosketat.
Sininen usva leijuu.
Harso peittää maiseman.
Kuuluu ääni sydämen.
Se sykkii jyskyttäen.
Satutitko sieluain.
Kun kipunoita sain.
Räjändyksen maku huulillain.
En unelmia unohda.
En huumaa uskothan.
Punaan huuleni.
Hymyilen.
Alkuräjähdyksen jättämä kipinä.
Olen loukussa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jee, näin sitä pitää, kunnon jytinää...tukasta kiinni, ja lähelle
Niin juuri aabeli.
Sait kiinni.
Hymyilen kiitoksen
Hyvä Margitta ja kiitos kun saa taas nauttia
"räjähtävästä" rakkausrunostasi. Pidin tästäkin kuin yleensä muistakin runoistasi,
niissä on jotain ennen kuulematonta.
Kiitos runojen kunigatar Liona
Tässä oli poikkeuksellista, pidättelemätöntä voimaa! Pidin kovin.
Kiitos.
Tarjoan vihreää teetä
ja hymyilen.