Toivoton ja yksipuolinen rakkaus

sydänmustelmilla

Ajattelin tulla jakamaan tarinani tänne koska saatan kohta haljeta ellen tästä kellekään puhu.

Yli vuosi sitten otin ja menin ihastumaan ihmiseen, joka on minua p-a-l-j-o-n vanhempi ja kaiken lisäksi perheellinen mies. Aina välillä tätä ihmistä tuli nähtyä kylällä ja jonkin verran juteltua. Kielsin tunteeni aluksi tätä ihmistä kohtaan mutta viimein myönsin että sydämeni sykkii hänelle. Ihastuminen muuttui pikkuhiljaa syvemmäksi, aina kun tämä ihminen tuli vastaan niin sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa ja jalat menivät veteläksi. Saatoin tuntikausia tämän jälkeen kulkea pää pilvissä- vain sen takia että olin nähnyt vilauksen hänestä, tai jos hän oli moikannut yms.

En ole koskaan ollut sellainen tyttö, joka juoksee miesten perässä. Samalla kuin kaverini suorastaan kyttäsivät ja metsästivät poikakavereita toistensa perään, olin minä se, jota ei sellaiset jutut paljoa kiinnostaneet. En uneksinut poikaystävistä ja aviomiehistä, kun taas ystävilläni oli varmaan jo valmiiksi hääpuku ja lasten nimet mietittyinä. En vain koskaan kaivannut mitään sellaista elämääni. Kunnes sitten viime kevät muutti kaiken.

En edelleenkään tiedä mitä haluan. Alan olla pakkomielteinen tämän ihmisen suhteen. Tiedän etten koskaan voisi kertoa hänelle tunteistani koska hän pitäisi minua varmaan hassuna pikku tyttönä. Tiedän etten koskaan häntä tule saamaan. Olen kaksikymppinen kun taas tämä tyyppi on todella liian paljon vanhempi, puhun nyt ainakin kolmen vuosikymmenen ikäerosta. Iältään hän voisi olla isäni. Olen miettinyt, että miksi olen niin lääpälläni häneen. Arvelette varmaan, että tämä on jotain teini-iän ihastuksia jotka tulevat ja menevät, tai sitten haen hänestä jotakin isähahmoa jne jne. Hänen seurassaan minulla on vain niin hyvä ja turvallinen olo. Hän on aina iloinen ja omaa mainion huumorintajun. Ulkonäöstä voisin sanoa että hän näyttää paljon nuoremmalta kuin on oikeasti. Hän vain tuntuu niin täydelliseltä.

Viimeiset viikot ovat kuluneet kuin sumussa. Ajattelin että minun pitää yrittää irrottautua tästä tunteesta koska se ei ikinä voi johtaa mihinkään. Samalla taas roikun näissä tunteissa ja se lisää tuskaa. Välillä en pysty syömään ja saatan itkeä itseni uneen. Haluaisin vain hävitä tästä maailmasta, koska tuntuu etten jaksa näiden tunteiden kanssa elää. Poissa silmistä, poissa mielestä, jotkut sanovat. No ei tässä tilanteessa. Vaikka en näe häntä kuukausiin niin hän on aina ajatuksissani ja tulee kaiken lisäksi uniini. Huomaan välillä hakeutuvani paikkoihin, josta tiedän näkeväni hänet jos hän kulkee ohi. Ja voi sitä ihanaa tunnetta jos hänet näen. Ja vielä parempaa jos hän näkee minut ja tervehtii. Silloin olen maailman onnellisin ihminen. Ja sen jälkeen olo on taas tyhjä, kuin olisin luopunut jostain hyvin tärkeästä. Joka aamu herään ja ajattelen että ehkä taas tänään näen hänet. Kuin eläisin noita pienen pieniä hetkiä varten.

Toivon tälle ihmiselle kaikkea hyvää koko sydämestäni, kuin myös hänen perheelleen. Haluan että hän on onnellinen koska sen hän ansaitsee. Ehkä jonain päivänä lakkaan ajattelemasta häntä. Tällä hetkellä vaan tuntuu että ei ikinä tule kolahtamaan noin kovaa.

Kiitos jos jaksoit lukea. Olisi mukava kuulla muita kokemuksia, koska tiedän että niitä on.

4

475

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • osanotot

      Ei se helppoa ole, mutta aika ja etäisyys tekevät aina lopulta tehtävänsä. Pitää vain ymmärtää, että se on oman onnellisemman tulevaisuuden kannalta pakko tehdä.

    • sydänmustelmilla

      Kiitokset vastauksesta. Joskus ei tiedä onko tuskallisempaa muistaa vai olla muistamatta. Pitää vaan mennä päivä kerrallaan :)

    • Wanaha mies

      Sydän pakahtuu täälläkin.
      Erona on se, että minä olen se vanha perheellinen mies ja hän on se nuori ja sanoin kuvaamattoman ihana ja kaunis nainen.
      Elän onnellisessa avioliitossa viidettä vuotta ja tässä parisuhteessa kymmenettä vuotta.
      Elämämme on jo valmiiksi rakennettu. On autot asunnot veneet ja muut...
      Vaimossa ei ole mitään vikaa. Tottakai toisessa ihmisessä on aina joitakin ärsyttäviä piirteitä, mutta se kait kuuluu rakkauteen.

      Olisi niin päättömän typerää luopua tästä kaikesta...

      Mutta voi sitä pakahduttavaa tunnetta tuon ihanuuden läheisyydessä.
      Olemme työkavereita. Työpaikkaromanssista ei voi puhua, koska työssä olen (tai ainakin yritän olla) "strictly business".
      Illallisella on käyty yhdessä, mutta siinäkään ei menty sen pidemmälle.
      Vaikka mieli kyllä tekisi. Voi kuinka ihastuminen sitten voikin tuntua hyvältä!

      Onneksi tuo minunkin ihastukseni on kuitenkin sen verran älykäs, että ymmärtää olla tyrkyttämättä itseään sen enempää. Senhän nyt tiedämme kaikki, että siitä ne ongelmat vain pahenee.
      Eikä se vaihtamalla parane.

      Yritän ottaa vähän etäisyyttä tässä, niin eiköhän tämä tästä sitten. Onhan nuo nuoruuden ihastuksetkin enää ihania muistoja vain...
      Onneksi tulee kesä ja loma.

    • sydänmustelmilla

      Kiitos taas vastauksesta, tuntuu hyvältä nähdä asia toiseltakin kannalta. Kaikki me ollaan sydäntemme orjia :)

      Välillä tuo etäisyyden ottaminen saattaa toimiakin.. Kumminkin tämän herran saattaa nähdä ihan vahingossa jossain, vaikka ei kaukoputken kanssa olekaan kyyläämässä :) Eilen tuli mua autolla vastaan ja nosti kättä, voi sitä autuuden tunnetta. Miten sitä ihminen voikaan olla niin pienistä hetkistä onnellinen, ja kuitenkin alkaa taas hetken päästä surettaa kun tietää että ei se tuon pidemmäs etene. Alkaa ajattelemaan että onko se nyt kaiken arvoista, odottaa noita pieniä arvokkaita hetkiä ja sen jälkeen taas masentua. Mutta kyllä täytyy sanoa että on se sen arvoista.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4183
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3414
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1779
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1637
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1414
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      920
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      819
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      784
    Aihe