eli moro vaan, oon 14-vuotias 8-luokkalainen poika... mun itsetunto on helvetin paska. mulla ei oo oikeen kavereita, eikä oo oikee koskaan ollut... musta tuntuu, et mulla on jonkin asteen sosiaalifobia (sosiaalisten tilanteiden pelko) eli mua pelottaa vähän et ihmiset ei hyväksy mua koska on oo kauheen hyvännäkönen:/ mulla on lievä ylipaino, joku 5kg. Ja ja no oon tosi ujo ja epävarma itestäni.. Ja pelkään et mut hylätään ulkonäön takia.... Mua on koulukiusattu melkeen koko kouluelämä (1-7(8)lk) ja päiväkodissa myös. On semmosta ryhmäänkuulumattomuuden tunnetta ollu aina. Tuntuu et masennuin 7lk puolvälissä siinä joskus marras-joulukuussa -09. Mun koulumotivaatio tippu ihan nollaan ja kokeet huononi. Ainoo opettaja joka huomaa etten ollut oma itteni nii kysy " onks sul kaikki hyvin, et haluiksää jutella" mää sano vaa et "en mä,kaikki on iha hyvin" vaikkei ollu. Sit siitä kiusaamisesta et mua kiusattiin ala-asteella et haukuttiin vähän ja ei otettu mukaan... Sit sama yläasteella. Oon kuitenkin luokkalaisten kaa puheväleissä, mut en kuulu vaa mihinkään ryhmään. Päiväkodissa oli sama... Ja sit mulla on r-vika, pienempänä siitä kiusattiin ja vähän myös ala-asteel. Yläasteella ei enään nii paljoo, mut oon alkanu välttään "r-sanoja" eli korvaan jonkun sanan missä on r nii sen synonyymillä!!! Sit liikuntaan, eli poijille liikunta on elämä ja kuolema, täytyy olla hyvä/jne... Mää en oo koskaan ollu hyvä liikunnassa, oon aina ollu se vika... Jalkapallo on iha kivaa, mut oon paska siinä...
Sit kavereihin. Mulla ei oikee koskaan oo ollu kavereita paljoo/ei yhtään... Tällähetkellä on yks tositosihyvä kaveri, ollaan samassa koulussa, mut eri luokilla vaan, mut me nähään aina sillontällön vapaa-ajalla ja oon tajunnu et se kaveri on mulle tosi tärkee ku se o mun ainoo ystävä :). Mut en aina uskalla kysyy et voiko se olla ku se o mun ainoo ystävä nii en aina viitti "vaivata" sitä ja sit et sehylkää mut. Mut tuskin vaa. Koska me ollaa hyviä kavereita ja meil on 100% luottamus toisiimme!!!
Ja sit seurusteluasihoihin. Mä en oo koskaan seukannu millään tavalla et onko se normaalia et 14 vuotias ei oo koskas seukannu ?
Sit kavereihin. Mulla ei oikee koskaan oo ollu kavereita paljoo/ei yhtään... Tällähetkellä on yks tositosihyvä kaveri, ollaan samassa koulussa, mut eri luokilla vaan, mut me nähään aina sillontällön vapaa-ajalla ja oon tajunnu et se kaveri on mulle tosi tärkee ku se o mun ainoo ystävä :). Mut en aina uskalla kysyy et voiko se olla ku se o mun ainoo ystävä nii en aina viitti "vaivata" sitä ja sit et sehylkää mut. Mut tuskin vaa. Koska me ollaa hyviä kavereita ja meil on 100% luottamus toisiimme!!!
Ja sit seurusteluasihoihin. Mä en oo koskaan seukannu millään tavalla et onko se normaalia et 14 vuotias ei oo koskas seukannu ?
Vastaukset 18
Vanhimmat
no on se normaalia vielä mut 20 vuotiaana ei
Seurustelu on normaalia silloin kun se tuntuu luontevalta.
Minä täytän melko pian 23, enkä myöskään ole koskaan seurustellut. Vasta äskettäin olen uskaltanut laittaa profiilin treffipalstalle.
"lihavuus" sinänsä ei ole este tykätyksi tulemiselle, mutta jos joku ei ole sinut kroppansa kanssa, se kyllä huomataan. Tää saattaa olla vähän rankka neuvo, mutta jos lievä ylipaino häikkää, kannattaa laihduttaa se pois. Olin itse about vuosi sitten, sun iässäs, enemmän kuin "lievästi" ylipainoinen, kroppa oli mulle todella ongelma ja itseinho vaikeutti elämistä ja sosiaalisia juttuja aika lailla. Aloin laihduttaa hitaasti ja nyt kun olen 15kg ja pari vaatekokoa pienempi, laiha tyttö, itsetuntoni on paljon parempi.
En voi sanoa saaneeni laihtumisella kavereita (itseasiassa menetin niitä ;/ - mutta se oli sen arvoista) ja pojatkin piti musta enemmän kun olin ns. kurvikas, _MUTTA_ vastakkaisen sukupuolen ja ylipäätään ihmisten lähestyminen on huomattavan paljon helpompaa kun ei tarvitse miettiä, mitä ne ajattelee mun painosta.
Toki hyvässä itsetunnossa ja onnistumisessa on muustakin kyse kuin ulkonäöstä, mutta fyysisen olemuksen viilaamisesta on ollut ainakin itselleni suunnattoman paljon apua. Jostain piti aloittaa : D
Mä voin olla sun kaveri jos kelpaa (8 lk tyttö), anna vaan mese. (=
hei.sulla ei o mikään kiirus seukata vielä. tosi hyvä että sulla on kaveri johon voit luottaa ja hänestä on seuraa.keksikää vapaa-ajallakin yhteistä tekemistä.
vielä kun jaksat sen ysiluokan läpi niin elämäkin alkaa muuttua.ihmiset alkavat muuttua aikuisemmiksi. turha jää silloin pois.
ärrä vika on pieni murhe.itsekin tunnen muutaman jolla ärrävika.
tuo ylä-aste ikä voi olla tosi karseeta.eikä se itsellänikään mitään herkkua ollut.
älä liikaa mieti ja analysoi itseäsi.ihan sinä ihminen olet muiden joukossa.
Hei oon 15 vuotias enkä oo ikinä seurustellu, olen ruma, säälittävän näköinen ja olen liian lyhyt ja kamala lauta ja en todellakaan ole sinut kehoni kanssa aina jos vaikka otetaan kavereiden kanssa kuva meistä niin en osaa yhtään olla kameran edessä ja tekisi mieli oksentaa nähdessäni kuvani tai peilikuvani. äitini väheksyy minua ja syyttää turhasta, sanoo että olen tehnyt jotain vaikka en ole tehnyt ja kun yritän selittää niin "Joo joo, en todellakaan usko." (nauttii varmaan kun saa osoittaa paremmuuttaan), äitini aina kehuskelee kuinka hänellä on työpaikalla niiin ja niin monta kaveria ja miten moni kommentoi tykkää hänen facebook-juttujaan sitten kysyy "mites siun luokalla? Keittes kanssa sie oot" sitku sanon et miul on vaan 2 kaveria niin sitä ei ees loppujen lopuks kiinnosta. Kerran sain itseni kertomaan miten koko luokka syrjii meitä, niin äiti vaan "miten pitkä toi selitys on? Mite pitkään sie nyt jatkat tota?" aina olevinaan niin ''kerro heti jos siuta kiusataan'', sitten kun yritän kertoa niin ei voisi vähempää kiinnostaa ja katsoo vaan jotain helvetin telkkaria. Muutenkin tiedän ettei kukaan välitä minusta, ei edes ne kaksi kaveria, onhan meillä välillä hauskaa mutta esim. välillä nauraa jos otetaan kännykällä kuva niin "haha! kato ku oot oudon näköne:DD" "oot iha hikke!!" ja ku en saanu yhtä testii läpi minkä kaverini VARSIN hyvin tiesi, sitten kun juteltiin joittenkin muiden kanssa niin se oli "hei, saitko sen testin läpi...? :D" kuuluvalla äänellä että kaikki kuulisi miten epäonnistuin siinä. Isäkään vittuakaan minusta välitä. makaa jossain sohvalla, jee. Sukulaisilla olen ihan hiljaa kun ujostuttaa ja tuntuu että jos sanon jotain kaikki oudoksuvat , kukaan ei hyväksy minua tai välitä oikeasti. Esim olin äitini kanssa, sitten 2 serkkuani tulevat, halaavat ja kättelevät kaikkia ja kun nousen ylös että kättelisin niin kylmästi kävelevät ohi ettei minua ole olemassakaan kun olin tehnyt jotain leivoksia niin "emmä jaksa syyä noita" jne.. Ei mulla ole mitään elämää edessä, oon ruma, mul on kamalat hiukset, oon outo ja hiljane ja must ei tuu ikin mitää. Viiltelisin varmaa ellen pelkäis sitä kipuu, oon yrittäny veitselllä ranteesee/käsivartee mut tulee jo valmiiks huono olo enne ku ees oon tehny mitää. Ja mikää yllätys ei varmaa oo että en oo seurustellu ikinä. kukapa tämmöst haluais? Huoh.
Vastauksia
Aijaa eiks kaverit kelpaa vai?
no kelpaa kelpaa, mutta kun niitä kavereita on nii helvetin vähän!!!
Kun vituttaa niin kerro se Keijolle: www.vittukunvituttaa.org
Vastauksia
Mulla vähän sama tilanne, kun sulla. Oon saman ikänenkin. Menin terkkarille juttelemaan ja pääsin sitten psykologille. Mitään apua ei kyllä oo ollut, lääkkeet sain paniikkikohtauksiin, se on ainut joka on auttanut vähänkään. Sun kannattais kans käyä sanoo terkkarille jotain siitä, vaikkei mua auttanut niin sä voisit hyvin saaha jotain apua. Mulla tää on mennyt jo siihen, et en ees haluu parantua. Mikään ei kiinnosta. Mulla oli tos viikko sit verikokeet, mä niin toivoin että sieltä jotain vakavaa paljastuis mut eipä paljastunut. Kuolema tuntuis jotenki helpotukselta, ei mun elämästä tuu helvettiäkään nimittäin. Vihaan melkein jokaista ihmistä ja asiaa. Elikkä siis, pointti oli et mee vaan nyt mahollisimman pian hankkii apua. Jos haluut jutella tms. nii voit antaa msn tai jotain, voin lisätä ihan vaan jos haluut.
Mähän sanoin et mä voin olla sun kaveri. Eli enks mä kelpaa sulle kaveriks? HUoh. :Dd
Emt :D siis en oikee haluu mtn tuntemattomia nettikavereita, sori :) ja siis edellisen edelliselle :D et oon käyny jutteleen terkalle, ja sillee mut ei se kauheesti auttanu ku ei se mulle kavereita voinu taikoa.
Eli ei kaverit kelpaa, no mitä ihmettä sit valitat et sul ei niit oo. Luulis nyt jokasen halukkaan kelpaavan jos on noin yksinäinen.
Mä oon ite 18v poika ja mulla oli vähä samanlaisia ongelmia ku alottajalla, mut sit löysin maailman ihanimman muijan:)
[email protected] ollaanko kamuja mullakin on itsetunto maassa