Mun naapurit on niin ihania että ne voittaa kultamitalin naapurisovussa. Ei ole mitään pahaa sanottavaa ja ihan mukava on nähdä välillä rapussa tai pihalla ilman tunnetta että on jotenkin pakon vuoksi moikattava. Omasta asenteesta on paljon kiinni kuinka naapurin kanssa tulee toimeen. Ihmisiä ne on naapuritkin virheineen kuten itsekkin,, taito elää sovussa vaatii hieman joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta.. Katkeruus ja viha on sellaisia voimia että turhan moni käyttää niitä pärjätäkseen kovassa maailmassa, mutta jos niistä pääsee edes osittain eroon alkaa näkemään ympärilläkin olevat ihmiset jonain muunakin kuin potentiaalisina vihollisina. Sopu ja hyväksyvä asenne voi olla paljon enemmän voimia ja jaksamista omaankin elämään tuova asia, toisin kuin sulkeutuneen ja yksinäisen ihmisen suojan tarpeesta ja pelosta kumpuava viha ja pessimismi kaikkea tuntematonta kohtaan.
Tämän voi ymmärtää vain jos sitä oikeasti myös haluaa.. Helppoa se ei ole, tiedän sen koska itse haaskasin monta vuotta elämästä väärällä asenteellani.
Tämän voi ymmärtää vain jos sitä oikeasti myös haluaa.. Helppoa se ei ole, tiedän sen koska itse haaskasin monta vuotta elämästä väärällä asenteellani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan totta! Itse olen aina hädissäni, että häiritsenköhän naapureita ja kuuluko tämä nyt ja voiko siivota parveketta ja uskallanko kuunnella musiikkia. Kun ei sitä voi omasta asunnosta tietää, miten se kuuluu muualle. Pelkään aina, että tulee joku huomautus tai valitus, olisi kivempi jos ihmiset uskaltautuisivat heti juttusille, että muuten välillä häiritsee se ja se, jos voisit kiinnittää enemmän huomiota tms.
Asun talossa, jossa kuulen alakerran puhelinkeskustelut ja naapurin tv:n, veikkaan etteivät ole kovin tyytyväisiä omaan musiikin kuunteluuni tai ajoittaiseen juhlimiseeni..
Joo naapuriin kannattaa tutustua edes jollain tasolla, koska tuntematon on juuri se mikä ihmistä pelottaa. Kun ei tiedä naapurista mitään niin saa pelätä koko ajan että "mitähän se mahtaa nyt ajatella" Ja että.." Tekiköhän se ton kolauksen tahallaan" tai " Luulekohan se nyt että kiusallani metelöin kun tiskaan tai imuroin"
Vainoharhoilta välttyy kun sen muutaman kerran näkee naapurinsa ja vaihtaa pari sanaa ja saa aikaiseksi vaikka parit naurahdukset rennoissa merkeissä niin jää mukava mielikuva sitten mieleen. Sen jälkeen ei tarvitse stressata kaikista omista tai naapurin tekemisistä kun voikin jo ajatella että.. " kas mikäs paukaus se sieltä kuului? varmaan joku vahinko vaan sattui" tai että " hups, kylläpäs tästä vasaroinnista lähteekin meteli, noh ei kai se naapuri siitä vaivaannu kun niin kivakin se oli" jne :)
Olet ylipäätään oikeassa, mutta valitettavasti poikkeus vahvistaa säännön. Maailmassa on ikävä kyllä ihmisiä, joihin ei vaikuta muuta kuin tiukkuus ja viileys. Se ei ole kivaa ja siitä kärsii koko taloyhtiö, mutta pahaa et muuta vaikka koko taloyhtiö sen eteen kauniita tekoja tekisi. Tämän olen omin silmin nähnyt ja silloin ystävällisyyden sijaan oli valittava tiukat rajat, jotta edes vähäinen ystävällisyys ilmapiirissä säilyisi.
Tämä on niin totta. "Hyvä voittaa pahan" ei todellakaan päde aina. Kokeiltu on.
Kaikki ihmiset eivät ole ns. normaaleja.
Jos pahaa ei voi voittaa niin ei siitä pidä välittääkkään. Jos oma asenne on oikea ei katkeruus ja viha pääse mieltä nakertamaan, niin hankalan naapurin voi antaa olla omissa oloissaan. Ei pidä huomioida mitään sen tekemisiä ja pitää varoa ettei hän pääse vaikuttamaan omaan mielenrauhaan mitenkään,, sillä jos osaa olla ärtymättä, katkeroitumatta ja oikeasti välittämättä mitä toinen tekee niin silloin on jo voiton puolella, eikä naapuri pääse rajoittamaan omaa elämää mitenkään. Paras tapa kohdata hankala tapaus on juuri olla täysin huomioimatta ja pelkäämättä naapurin yrityksiä saada loppumaton vihanpito alkamaan. Ja tämä rauhallinen mutta itsevarma asenne näkyy kyllä ulospäin niinhyvin että naapuri joka itse kärsii omasta hankalasta asenteestaan, huomaa sen kyllä ja tietää olevansa heikoilla kun ymmärtää ettei voi vaikuttaa siihen mitenkään,, sillä mikäpä olisi hankalalle naapurille makoisampi palkkio kuin huomata että on saanut toisen toimillaan vaivaantumaan tms. Ja karmeinta on kun palkkiota ei tulekkaan vaan jääkin täysin huomiotta munaten vain itsensä omilla tyhmyyksillään.