Ajelin moottoripyörällä rauhallista n. 80 km/h vauhtia suoralla tiellä matkustaja takana. Pyörän asento oli hieman outo, luja sivutuuli vasemmalta häiritsi. Äkkiä huomasin että ajelehdimme kohti oikeaa reunaa. Juuri ennen reunaviivaa pyörän kallistus muuttui oikeaksi, ja se oli taas hallinnassa. Sama 'vino' tunne on vaivannut ennenkin kyseisellä tienpätkällä. Vietävänmoinen säikähdys, mutta tuuria oli mukana. Tästä eteenpäin kuutta kymppiä sillä kohtaa.
Mitähän tapahtui?
Jarkko
41095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuuli ja tien kallistus. oliko uria? ajoasennon korjaus auttaa, myös vänkärin.
Moottoripyöräily on just siks mielenkiintoista ja kivaa. Koska siinä ei voi unelmoida niinkuin autolla, vaan on oltava ajan tasalla ajotilanteissa koko ajan. Moniin tilanteisiin voi varautua ennakoimalla. Esimerkiksi kun lähestyt aukean alueen reunaa suojaiselta puolelta. Tuulisella kelillä on todennäköistä, että tuuli yrittää paiskata sinut mukaansa sivusuunnassa. Silloin nopea/sopiva vastaohjausliike ja olet "nojallaan" tuulta vastaan, korjausliikkeen aikana olet kuitenkin siirtnyt sivusuunnassa 0,5-1 metrin verran ajokaistalla. Olet nojallaan eli vinossa tuulta vasten niin kaun kuin sivutuulta riittää. Puuskaisella kelillä ajo onkin joskus aikamoista riepotusta. Ajolinjat pitää tietysti pitää sellaisina, että on tilaa kummallekin puolelle tehdä korjauksia. Kapealla tiellä vastaantuleva rekkakin paiskaa aikalailla, mutta siihenkin voi varautua. Olenkin sitä mieltä, että turvallinen prätkäily vaatii täyden huomion kuskilta.
En ole vielä itse käynyt, mutta EAK (ennakoivan ajon- ) kursseilla varmaan opetellaan nämäkin asia perusteellisesti.
Turvallista pyöräilykesää kaikille!
Tulee mieleen, että tiekin saattaa olla kalteva. Kaupunkiajossa pienet vinoudet saattavat jäädä huomaamatta, mutta rauhallisessa maantieajossa huomiota saattaa riittää hyvinkin pieneen puoltamiseen.
Moottoripyörä ei kulje kuin kiskoilla. Sivutuuli painaa sitä mukanaan, renkaiden sivuttaispito ei ole täydellinen. Jos käy niin, että tuuli painaa pitävämmälle alustalle, vaikkapa erilaatuiselle asfaltille, pyörä heilahtaa hitausmomentin vuoksi äskeisen liikkeen suuntaan. Pitävällä alustalla hallinta tietenkin on helpompaa.
Kovan tuulen riepotus tekee matka-ajosta kauniisti sanoen haastavaa ja raskasta. Kun sivutuulta alkaa olla niin että matka taittuu kallellaan kuin purjeveneellä, on syytä huomioida muutamia seikkoja:
- Hallinnan säilyttämiseksi ajonopeuden pitää olla maltillinen.
- Jos edessä on pitkä matka, siitä tulee myös raskas. Ensimmäinen tauko on pidettävä aikaisin ja taukojen väli ei saa venyä tunteihin.
- Tultaessa aukealta metsätaipaleelle tai päinvastoin tuulen voimakkuus ja myös sen suunta saattaa muuttua. Nimenomaan metsänreunoissa tuuli on puuskaisimmillaan ja yllätyksiä on syytä odottaa. Myös vastaantuleva liikenne on omiaan sekoittamaan tuulen vaikutuksia. Huoleton tuuleen nojailu rekkaa kohdatessa saattaa johtaa motoristin muutamaan äkkinäiseen juhlaliikkeeseen.
On jos kokeilet ajaa fillarilla sivutuulessa ja kyllä se jalkankulkijakin joutuu vinollaan kulkemaan. Korjausliikkeet silloin vaan ovat rauhallisempia ja luontevia/huomaamattomia. Nopeuden vähentäminenkään ei siis poista tätä tilannetta...